Induktiotodistus
Kuvitellaan pitkä jono
dominopalikoita.
Milloin ne kaikki saadaan kaatumaan koskemalla vain jonon ensimmäiseen
palikkaan? Videon perusteella voitaisiin muotoilla seuraavat ehdot.
- Ensimmäinen palikka saadaan kaadettua.
- Jokainen kaatuva palikka kaataa myös seuraavan palikan.
Näistä molempien on toteuduttava, jotta kaikki palikat kaatuvat.
Tulkitaan nyt jokainen dominopalikka väitteeksi p(n), jonka
sisältö riippuu palikan järjestysnumerosta n jonossa. Jos jonon
k. palikka kaatuu, lause p(k) on tosi. Jos puolestaan
k. palikka kaatuessaan kaataa myös palikan k+1, lause
p(k)→p(k+1).
Mitä tapahtuu, jos lause p(1) on tosi ja lause
p(k)→p(k+1) on tosi jokaisella luonnollisella
luvulla k?
Lause.
Olkoon n luonnollinen luku ja p(n) sitä
koskeva väite. Jos
- lause p(1) on tosi
- aina, kun k∈N, lause
p(k)→p(k+1) on tosi,
niin lause p(n) on tosi jokaisella n∈N. Tämä
on induktioperiaate.
Matemaattinen induktio, eli induktioperiaate perustelee hyvin
erityisen todistusmenetelmän. Induktiotodistus on mahdollinen silloin,
kun todistettava väite p(n) koskee peräkkäisiä luonnollisia
lukuja. Sillä on myös seuraava, yksinkertainen rakenne.
Todistetaan väite induktiolla.
- Alkuaskel. Osoitetaan, että lause p(1) on tosi.
- Induktioaskel. Osoitetaan, että lause
p(k)→p(k+1) on tosi, kun k on
luonnollinen luku. Tämä tapahtuu olettamalla, että lause
p(k) on tosi (induktio-oletus, io) ja sen jälkeen
todistamalla, että lause p(k+1) on tosi (induktioväite).
Edellä osoitetun ja induktioperiaatteen nojalla väite p(n) on
tosi kaikilla luonnollisilla luvuilla n. ◻
Esimerkki.
Osoita, että 1+2+3+⋯+n=n(n+1)2,
kun n∈N.
Todistetaan väite induktiolla.
Alkuaskel. Kun n=1, väite tulee muotoon
1=1⋅(1+1)2=1,
mikä on tosi.
Induktioaskel. Tehdään induktio-oletus, jonka mukaan
1+2+3+…+k=k(k+1)2,
kun k on luonnollinen luku. Pyritään osoittamaan, että
1+2+3+…+k+(k+1)=(k+1)(k+2)2.
Induktio-oletuksen nojalla voidaan kirjoittaa
1+2+3+…+k+(k+1)=(1+2+3+…+k)+(k+1)io=(k(k+1)2)+k+1=k(k+1)+2(k+1)2=(k+1)(k+2)2,
eli induktioväite on tosi.
Induktioperiaatteen nojalla siis
1+2+3+…+n=n(n+1)2
kaikilla luonnollisilla luvuilla n. ◻
Esimerkki.
Todista Bernoullin epäyhtälö: jos
1+x≥0, missä x∈R,
(1+x)n≥1+nx
jokaiselle luonnolliselle luvulle n.
Olkoon 1+x≥0. Todistetaan väite induktiolla.
Alkuaskel. Kun n=1, väite tulee muotoon
(1+x)1≥1+x, mikä on tosi.
Induktioaskel. Tehdään induktio-oletus, jonka mukaan
(1+x)k≥1+kx, kun k on luonnollinen luku.
Pyritään osoittamaan, että (1+x)k+1≥1+(k+1)x.
Induktio-oletuksen ja luvun x määrittelyn nojalla voidaan
kirjoittaa
(1+x)k+1=(1+x)k(1+x)io≥(1+kx)(1+x)=1+x+kx+kx2=1+(k+1)x+kx2⏟≥0≥1+(k+1)x,
eli induktioväite on tosi.
Induktioperiaatteen nojalla siis (1+x)n≥1+nx
kaikilla luonnollisilla luvuilla n. ◻
Induktiotodistuksen alkuaskeleessa voidaan valita myös mikä tahansa muu
luonnollinen luku kuin 1, mutta tällöin väite tulee todistetuksi
vain kaikille tätä suuremmille luonnollisille luvuille.
Esimerkki.
Tutki, mistä luonnollisen luvun n arvosta alkaen
2n≤n!, ja todista väitteesi induktiolla. Luvun n
kertoma (factorial) n! määritellään asettamalla
n!=1⋅2⋅3⋅⋯⋅n.
Tutkitaan lausekkeita 2n ja n!, kun
n=1,2,3,….
21=2>1=1!22=4>2=1⋅2=2!23=8>6=1⋅2⋅3=3!24=16≤24=1⋅2⋅3⋅4=4!
Siis kun n=4, lause 2n≤n! on tosi. Todistetaan
induktiolla, että 2n≤n! aina, kun luonnollinen luku
n≥4.
Alkuaskel. Tapaus n=4 käsiteltiin jo.
Induktioaskel. Tehdään induktio-oletus, jonka mukaan
2k≤k!, kun k≥4 on luonnollinen luku.
Pyritään osoittamaan, että 2k+1≤(k+1)!. Koska
k≥4, niin 2<k+1, jolloin induktio-oletuksen
nojalla voidaan kirjoittaa
2k+1=2⋅2kio≤2⋅k!<k!(k+1)=(k+1)!,
eli induktioväite on tosi.
Induktioperiaatteen nojalla siis 2n≤n! kaikilla
luonnollisilla luvuilla n≥4.