Loading [MathJax]/jax/output/CommonHTML/jax.js
This course has already ended.

Integraalifunktio

Olkoon seuraavassa IR (rajoitettu tai rajoittamaton) reaalilukuväli.

Määritelmä.

Funktio F:IR on funktion f:IR integraalifunktio eli antiderivaatta (antiderivative) välillä I, jos F(x)=f(x) kaikilla välin I pisteillä x.

Esimerkki.

Olkoon f(x)=2x+1. Silloin esimerkiksi F(x)=x2+x4 ja G(x)=x2+x+8 ovat funktion f integraalifunktioita, koska F(x)=f(x) ja G(x)=f(x).

Esimerkki näyttää, että integraalifunktio ei ole yksikäsitteinen. Eri integraalifunktiot eroavat toisistaan kuitenkin vain vakion osalta.

Lause.

Olkoon F jokin funktion f integraalifunktio välillä I. Tällöin jokainen funktion f integraalifunktio voidaan esittää muodossa G(x)=F(x)+C, missä CR. Vakiota C kutsutaan integroimisvakioksi.

Todistus.

Olkoot F ja G funktion f integraalifunktioita välillä I. Merkitään H(x)=G(x)F(x). Silloin

H(x)=G(x)F(x)=f(x)f(x)=0.

Differentiaalilaskennan väliarvolauseen seurauslauseen mukaan H on silloin vakiofunktio, eli H(x)=G(x)F(x)=C jollain reaalivakiolla C.

Määritelmä.

Funktion f:IR integroimisella tarkoitetaan kaikkien funktion f integraalifunktioiden määrittämistä välillä I. Funktion f integraalifunktiolle F käytetään merkintää

F(x)=f(x)dx.

Merkinnän katsotaan sisältävän kaikki funktion f integraalifunktiot, joten integroimisvakiota ei tässä merkinnässä yleensä kirjoiteta näkyviin.

Esimerkki.

Integroinnin tulokset voi tarkastaa derivoimalla. Esimerkiksi on helppo nähdä, että

13x3dx=134x4+C,sin(3x)dx=13cos(3x)+C,e9xdx=19e9x+C.

Integraalifunktion määritelmästä ja sen vakiota vailla yksikäsitteisyydestä seuraa suoraan, että integrointi ja derivointi ovat käänteisiä operaatioita. Toisin sanoen, mikäli funktiolla f on integraalifunktio välillä I, niin

Df(x)dx=f(x)

ja mikäli f on derivoituva välillä I, niin

f(x)dx=f(x)+C.

Integraalifunktioista puhuttaessa on oleellista, että tarkastelujoukkona I on väli, kuten seuraava esimerkki osoittaa.

Esimerkki.

Funktioille F(x)=1 ja

G(x)={0,kun x<01,kun x>0

on F(x)=G(x)=0 kaikilla x0, mutta silti F(x)G(x)+C.

Seuraavassa lauseessa todetaan, että integrointi on lineaarinen operaatio, eli se toteuttaa samat vakion siirron ja summan laskusäännöt kuin derivaattakin.

Lause.

Olkoot f,g:IR funktioita ja c reaaliluku. Tällöin

cf(x)dx=cf(x)dx,(f(x)+g(x))dx=f(x)dx+g(x)dx.
Todistus.
Väitteet seuraavat suoraan derivoinnin lineaarisuudesta. Jos F(x) on funktion f(x) jokin integraalifunktio, niin cf(x)=c(DF(x))=D(cF(x)), joten funktiolla cf(x) on integraalifunktio cF(x). Toinen väite vastaavasti.

Esimerkki.

Lineaarisuutta käyttäen

2x(x1)dx=(2x3/22x)dx=2x3/2dx2xdx=225x5/2x2+C=45xt2xx2+C.

Kaikilla funktioilla ei ole integraalifunktiota.

Esimerkki.

Olkoon funktio f:RR määritelty asettamalla

f(x)={0,kun x<01,kun x0.

Oletetaan, että sillä on integraalifunktio F:RR. Silloin

F(x)={C,kun x<0x+D,kun x>0.

Koska F on derivoituva pisteessä x=0, niin F on jatkuva pisteessä x=0 ja siis C=D. Nyt funktion F kuvaajalla on kulma pisteessä x=0, eikä F täten ole derivoituva, kun x=0. Tämä ristiriita osoittaa, että funktiolla f ei voi olla integraalifunktiota.

Integraalifunktion olemassaoloa pohditaan tarkemmin myöhemmin. Hyvä uutinen on, että jokaisella jatkuvalla funktiolla (ja monilla muillakin funktioilla) on integraalifunktio. Huono uutinen on, että monesti yksinkertaisenkaan näköisen jatkuvan funktion f integraalifunktiota F ei voida esittää äärellisen monen alkeisfunktion avulla. Tällaisia funktioita ovat esimerkiksi

sinxx,1lnx,exxjaex2.

Integrointitekniikkaan omistautuneessa luvussa käydään läpi joitakin tapoja laskea integraalifunktio silloin, kun sille on lauseke olemassa.

Posting submission...