Loading [MathJax]/jax/output/CommonHTML/jax.js
Tämä kurssi on jo päättynyt.

Numeerinen integrointi

Sovelluksissa törmätään usein tilanteisiin, joissa

  1. integrointi alkeisfunktioiden avulla ei onnistu (esimerkiksi f(x)=ex2) tai on vaikeaa,
  2. funktion f lauseketta ei tunneta, vaan tiedetään vain sen arvoja tietyissä pisteissä esimerkiksi mittaustuloksina.

Tällöin funktion f integraalia voidaa arvioida numeerisella integroinnilla käyttäen funktion f arvoja äärellisen monessa integroimisvälin pisteessä.

Riemannin summa

Jos P={x0,x1,,xn} on välin [a,b] jako, niin mikä tahansa Riemannin summa antaa funktion f integraalille välillä [a,b] arvion

baf(x)dxni=1f(xi)Δxi.

Jos valitaan tasavälinen jako, jossa kunkin osavälin pituus on h, sievenee arvio muotoon

baf(x)dxhni=1f(xi).

Jos f on ei-negatiivinen, niin geometrinen tulkinta arviolle on se, että jokaisella välillä [xi1,xi] funktion f kuvaajan ja x-akselin väliin jäävän alueen pinta-alaa arvioidaan suorakulmion pinta-alalla (vertaa kuvaan Riemannin summasta).

Esimerkki.

Arvioi integraalia

31dxx

Riemannin summalla, kun käytetään tasavälistä jakoa, jolle n=6 ja xi on osavälin keskipiste.

Ratkaisu.

Nyt h=ban=26=13 ja välien keskipisteet ovat 76, 96,…, 176, joten

31dxx13(f(76)+f(96)++f(176))1,094 581.

Vertaa tarkkaan arvoon ln(3)=1,098 612 288.

Käytännössä Riemannin summaa ei juurikaan käytetä integraalin arvioimiseen, sillä voidaan kehittää huomattavasti tehokkaampia menetelmiä, joissa samalla määrällä jakopisteitä (eli samalla vaivalla tai tietokoneajalla) päästään huomattavasti parempaan tarkkuuteen. Käsitellään seuraavassa kahta yksinkertaista menetelmää.

Puolisuunnikassääntö

Puolisuunnikassäännön (trapezoid rule) ideana on (kun f on ei-negatiivinen) käyttää funktion f kuvaajan ja x-akselin väliin jäävän alueen pinta-alan arvioinnissa suorakulmioiden sijasta puolisuunnikkaita. Ne saadaan aikaan korvaamalla funktion f kuvaaja pisteiden (xi,f(xi)) kautta kulkevalla murtoviivalla. Käytetään tasavälistä jakoa, jossa osavälin pituus on h. Tällöin puolisuunnikkaan i pinta-ala on

12(f(xi1)+f(xi))h,

ja pinta-alojen summa on

ni=112(f(xi1)+f(xi))h=hni=112(f(xi1)+f(xi))=h2(f(x0)+f(x1)+f(x1)++f(xn1)+f(xn1)+f(xn)).

Siis funktion f integraalille saadaan arvio

baf(x)dxh(12f(x0)+f(x1)+f(x2)++f(xn1)+12f(xn)).
../_images/intergaalipuolisuunnikassaanto.svg

Puolisuunnikassääntö on voimassa myös yleiselle f (eli vaikka f ei olisi ei-negatiivinen). Jos funktion g(x) kuvaaja on pisteiden (xi,f(xi)) kautta kulkeva murtoviiva, niin välillä [xi1,xi] on

g(x)=f(xi1)+f(xi)f(xi1)h(xxi1).

Integroimalla saadaan

xixi1g(x)dx=12(f(xi1)+f(xi))h

ja summaamalla yli kaikkien osavälien

bag(x)dx=h(12f(x0)+f(x1)+f(x2)++f(xn1)+12f(xn)).

Esimerkki.

Arvioi puolisuunnikassäännöllä samaa integraalia kuin Riemannin summilla arvioitiin aiemmassa esimerkissä, kun käytetään tasavälistä jakoa, jolle n=6.

Ratkaisu.

Nyt h=13 ja jakopisteet ovat 1, 43, 53,…, 3, joten

31dxx13(12f(1)+f(43)+f(53)++f(83)+12f(3))=1,106 746.

Simpsonin sääntö

Yleensä vielä parempaan arvioon päädytään, jos suorien sijaan korvataan funktion f kuvaaja paraabelin kaarilla. Simpsonin kaavassa käytetään kolmen peräkkäisen pisteen (xi,f(xi)), (xi+1,f(xi+1)) ja (xi+2,f(xi+2)) kautta kulkevaa paraabelia. Jako valitaan tasaväliseksi, jossa osavälin pituus on h ja jossa on parillinen määrä osavälejä.

Oletetaan ensin, että x0=h, x1=0 ja x2=h. Olkoon y(x)=Ax2+Bx+C se toisen asteen polynomi, jonka kuvaaja kulkee pisteiden (x0,f(x0)), (x1,f(x1)) ja (x2,f(x2)) kautta. Nyt

x2x0y(x)dx=2h0(Ax2+C)dx=2/h0(A3x3+Cx)=2(A3h3+Ch)=h3(2Ah2+6C).

Kauttakulkuehdot ovat

f(x0)=y(x0)=Ah2Bh+C,f(x1)=y(x1)=C,f(x2)=y(x2)=Ah2+Bh+C,

joten f(x0)+4f(x1)+f(x2)=2Ah2+6C. Saatiin siis

x2x0y(x)dx=h3(f(x0)+4f(x1)+f(x2)).

Tämä kaava on voimassa myös ilman oletusta x1=0. Erityisesti

x4x2y(x)dx=h3(f(x2)+4f(x3)+f(x4))

ja vastaavalla tavoin kaikilla väleillä [x2i,x2(i+1)], joten päädytään arvioon

baf(x)dxh3(f(x0)+4f(x1)+2f(x2)+4f(x3)++2f(xn2)+4f(xn1)+f(xn)).

Esimerkki.

Arvioi samaa integraalia Simpsonin säännöllä kuin Riemannin summilla ja puolisuunnikassäännöllä, kun käytetään tasavälistä jakoa, jolle n=6.

Ratkaisu.

Nyt h=13 ja jakopisteet ovat 1, 43, 53,…, 3, joten

31dxx19(f(1)+4f(43)+2f(53)+4f(63)+2f(73)+4f(83)+f(3))1,098 942.

Huomautus.

Riemannin summaa, jossa on n osaväliä ja xi on osavälin keskipiste, kutsutaan keskipisteapproksimaatioksi Mn. Vastaavasti n osavälin puolisuunnikassäännön antamaa arviota merkitään Tn. Tällöin Simpsonin kaavan antama arvio yhteensä 2n osavälillä on

S2n=13(2Mn+Tn).

Simpson-arvio saadaan siis keskipiste- ja puolisuunnikasapproksimaatioiden sopivasti painotettuna keskiarvona.

Palautusta lähetetään...