- MAT-01530
- 6. Otosjakaumat ja estimointi
- 6.5 Odotusarvon luottamusväli
Odotusarvon luottamusväli¶
Olkoon X1,X2,…,Xn otos satunnaismuuttujasta X∼N(μ,σ2), jonka varianssi tunnetaan. Tällöin otoskeskiarvo ¯X noudattaa normaalijakaumaa N(μ,σ2n), ja edelleen
Valitaan odotusarvon estimoinnin luottamustasoksi 1−α, jolloin standardinormaalijakaumasta voidaan määrittää luku zα/2, jolle P(Z>zα/2)=α2. Koska normaalijakauma on symmetrinen, myös P(Z<−zα/2)=α2, ja täten
Tapahtumaksi kirjoitetusta epäyhtälöparista voidaan myös ratkaista estimoitavana oleva odotusarvo μ, jolloin
Lause 6.5.1
Olkoon X1,X2,…,Xn otos satunnaismuuttujasta X∼N(μ,σ2), jossa varianssi σ2 tunnetaan. Tällöin odotusarvon μ 100(1−α) %:n väliestimaattori on
missä Φ(zα/2)=1−α2. Jos otoskeskiarvolle realisoituu arvo ¯x, niin odotusarvon 100(1−α) %:n luottamusväli on
Huomautus 6.5.2
Kun otoskoko on suuri, keskeisen raja-arvolauseen mukaan mitä tahansa jakaumaa noudattavan satunnaismuuttujan otoskeskiarvo noudattaa normaalijakaumaa. Siksi edellistä lausetta voidaan käyttää myös muille kuin normaalijakautuneille satunnaismuuttujille suurilla otoksilla, kunhan varianssi σ2 tunnetaan.
Esimerkki 6.5.3
Juomatölkkejä täyttävän koneen kerralla päästämän nesteen tilavuuden varianssin tiedetään olevan σ2=9 neliömillilitraa. Yhteensä n=50 toiston otoksessa tilavuuden otoskeskiarvoksi realisoitui ¯x=325 millilitraa. Määritä täyttötilavuudelle 95 % luottamusväli.
Keskeisen raja-arvolauseen nojalla tilavuuden otoskeskiarvo noudattaa likimain normaalijakaumaa, joten luottamusväli on muotoa
missä σ=3 millilitraa ja Φ(zα/2)=1−12⋅(1−0,95)=0,975. Ohjelmiston tai taulukon avulla selvitetään, että zα/2≈1,9600, jolloin kysytyksi luottamusväliksi saadaan
Tavallisempi tilanne on kuitenkin, että satunnaismuuttuja voidaan oletettaa normaalijakautuneeksi, mutta varianssia ei tunneta. Varianssille löydetään harhaton piste-estimaatti otosvarianssin
avulla, mutta koska kyseessä on satunnaismuuttuja, väliestimointiin vaikuttavat satunnaistekijät lisääntyvät, eikä otoskeskiarvo ole enää normaalijakautunut. Tuntemattoman varianssin tapauksessa väliestimoinnissa käytetäänkin (Studentin) t-jakaumaa.
Määritelmä 6.5.4
Jatkuva satunnaismuuttuja T noudattaa Studentin t-jakaumaa vapausastein n (Student’s t distribution with n degrees of freedom), T∼t(n), jos sen tiheysfunktio
missä Γ(t)=∫∞0e−xxt−1dx on Eulerin gammafunktio.
Studentin t-jakaumaa noudattavan satunnaismuuttujan T tiheysfunktio on yksihuippuinen ja symmetrinen keskikohdan 0 suhteen. Se muistuttaa muodoltaan normaalijakaumaa N(0,1), ja voidaan osoittaa, että t-jakauma lähenee standardinormaalijakaumaa, kun vapausasteluku n→∞.
Liitetaulukoista tai valmisohjelmista (Matlab, R) löytyy satunnaismuuttujan T∼t(n) kertymäfunktion F(t)=P(T≤t) ja sen käänteisfunktion arvoja. Vastaavasti kuin normaalijakauman kanssa kertymäfunktion arvo negatiivisilla muuttujan t arvoilla selvitetään symmetrian nojalla: F(−t)=1−F(t).
Esimerkki 6.5.5
Oletetaan, että T∼t(18) ja määrätään reaaliluvut t1 ja t2, joille P(|T|≤t1)=0,9 ja P(T≤t2)=0,01. Ensimmäinen todennäköisyys
symmetrian nojalla, kun F on jakauman t(18) kertymäfunktio. Näin päätellään, että F(t1)=12⋅(1+0,9)=0,95, joten taulukon vapausastelukua 18 vastaavalta riviltä luetaan, että t1≈1,734. Todennäköisyyden arvoa 0,01 ei löydetä t-jakauman taulukosta, joten etsitään sen sijaan luvulle −t2 arvio tiedon F(−t2)=1−F(t2)=0,99 avulla. Taulukosta luetaan, että −t2≈2,552, joten t2≈−2,552.
Matlabilla laskettaessa voitaisiin käyttää komentoa
t = tinv([0.95 0.01], 18);
etsimään vektori, jonka ensimmäinen komponentti on t1 ja toinen t2. Vastaavat erikseen käytettävät R-komennot ovat
qt(0.95, 18), qt(0.01, 18)
joilla päästään samaan tulokseen.
Studentin t-jakaumaa tarvitaan normaalijakautuneeksi oletetun satunnaismuuttujan odotusarvon estimoinnissa, kun varianssi on tuntematon. Perusteluina toimivat seuraavat kaksi lausetta, joista ensimmäisen todistus sivuutetaan.
Lause 6.5.6
Olkoot muuttujat Z∼N(0,1) ja W∼χ2(n) riippumattomia. Tällöin satunnaismuuttuja
Lause 6.5.7
Jos X1,X2,…,Xn on otos muuttujasta X∼N(μ,σ2), niin
Riittää todeta, että
missä satunnaismuuttujat U=¯X−μσ/√n∼N(0,1) ja W=(n−1)S2σ2∼χ2(n−1) ovat riippumattomia, jolloin väite seuraa edellisestä lauseesta.
Valitaan sitten odotusarvon estimoinnin luottamustasoksi 1−α. Tällöin t-jakaumasta voidaan määrittää luku tα/2, jolle P(T>tα/2)=α2. t-jakauma on symmetrinen origon suhteen, joten myös P(T<−tα/2)=α2α/2, ja tällöin
Ratkaisemalla odotusarvo μ samaan tapaan kuin aikaisemmin nähdään, että
Lause 6.5.8
Olkoon X1,X2,…,Xn otos satunnaismuuttujasta X∼N(μ,σ2), jonka varianssi on tuntematon. Tällöin odotusarvon μ 100(1−α) %:n väliestimaattori on
missä tα/2 toteuttaa ehdon P(T≤tα/2)=1−α2, kun T∼t(n−1). Jos otoskeskiarvolle realisoituu arvo ¯x ja otosvarianssille arvo s2, niin odotusarvon 100(1−α) %:n luottamusväli on
Hyvin suurilla otoksilla luottamusvälin määritykseen käytettävän t-jakauman vapausasteluku n−1 on myös suuri, ja tällöin t-jakauma on lähellä standardinormaalijakaumaa N(0,1). Samoin otosvarianssi harhattomana varianssin piste-estimaattina tarkentuu kohti todellista tuntematonta varianssia. Tämän vuoksi odotusarvon luottamusvälien kaavoissa esiintyvät luvut zα/2 ja tα/2 ovat lähellä toisiaan, kun otoskoko on hyvin suuri. Esimerkiksi 95 %:n luottamusväleille zα/2≈1,9600 ja otoskoolla n=100 laskettu tα/2≈1,9840.
Esimerkki 6.5.9
Liikenteen nopeusvalvonnassa mitattiin n=31 auton nopeus (km/h) 10 minuutin aikana. Otoskeskiarvoksi saatiin ¯x=97,4 ja otosvarianssiksi s2=98,0. Laske keskinopeuden 95 %:n luottamusväli.
Kun luottamustaso on 95 %, niin α=1−0,95=0,05. Luottamusvälin kaavassa
esiintyvä arvo tα/2≈2,042 saadaan taulukosta vapausastelukua 31−1=30 vastaavalta riviltä, tai esimerkiksi Matlabilla komennolla tinv(1 - 0.05/2, 30)
(R-ohjelmiston komennolla qt(1 - 0.05/2, 30)
). Sijoitetaan luottamusvälin kaavaan otoksesta lasketut arvot ¯x ja s2, jolloin luottamusväliksi saadaan
Oikea keskinopeus μ jää edelleen tuntemattomaksi. Tämä luottamusväli tulee tulkita siten, että jos vastaava nopeusvalvontakoe toistettaisiin lukuisia kertoja, niin todellinen nopeuden odotusarvo sisältyisi 95 %:iin näistä luottamusväleistä.
Esimerkki 6.5.10
Otantatutkimusta suunniteltaessa joudutaan usein pohtimaan, kuinka suuri otos tulisi valita halutun tarkkuuden saavuttamiseksi. Oletetaan, että tutkittava asia on jonkin normaalijakautuneen satunnaismuuttujan odotusarvo, jonka varianssi on tunnettu. Yksi mahdollinen kriteeri halutulle tarkkuudelle on käyttää luottamusvälin puolikasta zα/2σ√n, jota sanotaan estimointivirheeksi. Kun halutaan, että estimointivirhe on korkeintaan a, tulee otoskoko n valita siten, että
eli
Nestemäisten näytteiden sinkkipitoisuuden (g/ml) oletetaan noudattavan normaalijakaumaa N(μ,0,32). Käytetään 95 %:n luottamustasoa, jolloin zα/2≈1,960. Jos halutaan, että estimointivirhe odotusarvon estimoinnissa on korkeintaan 0.05 g/ml, otoskoon on oltava vähintään
eli n≥139.