Processing math: 95%
This course has already ended.

Määrätty integraali

Jos a1,a2,,an ovat reaalilukuja, niin merkitään

ni=1ai=a1+a2++an.

Esimerkiksi

5i=1i2=12+22+32+42+52=1+4+9+16+25=55.

Summausindeksin nimi voidaan valita vapaasti, joskin yleensä käytetään kirjainta i, j, k, l, m tai n. Indeksointi voidaan aloittaa muustakin indeksistä kuin 1. Esimerkiksi edellinen summa voidaan kirjoittaa

5i=1i2=5k=1k2=6j=2(j1)2=4j=0(j+1)2.

Jos termeillä on yhteinen tekijä c, niin voidaan laskea

ni=1cai=(ca1)+(ca2)++(can)=c(a1+a2++an)=cni=1ai

eli

ni=1cai=cni=1ai.

Samaan tapaan saadaan

ni=1(ai+bi)=ni=1ai+ni=1bi.

Esimerkiksi

5i=1(7i24i)=75i=1i245i=1i=755415=325.

Tärkeä erikoistapaus on vakiotermin c summa

ni=1c=c+c++cn kappaletta=nc.

Erityisesti

ni=11=n.

Merkin vaihtelu saadaan aikaan luvun 1 potensseilla, sillä

(1)i={1,kun i on pariton1,kun i on parillinen.

Esimerkiksi

5i=1(1)ii=1+23+45=3

ja

5i=1(1)i+1i2=114+19116+125=821979.

Palataan nyt osion alussa esitettyyn pinta-alaongelmaan.

Olkoon f:[a,b]R rajoitettu funktio. Jaetaan väli [a,b] osaväleihin jakopisteillä

a=x0<x1<<xn1<xn=b.

Jakopisteiden muodostamaa joukkoa P={x0,x1,,xn} kutsutaan välin [a,b] jaoksi (partition). Valitaan jokaiselta osaväliltä [xi1,xi] piste xi ja merkitään Δxi=xixi1, eli Δxi on osavälin i pituus. Jaon normiksi |P| sanotaan pisimmän osavälin pituutta. Toisin sanoen |P|=max{Δxi:i=1,2,,n}. Summaa

R=ni=1f(xi)Δxi

kutsutaan jakoon P ja pisteisiin xi liittyväksi Riemannin summaksi.

../_images/integraalimaaratty.svg

Jos f(x)0, niin Riemannin summan kukin termi on kuvan mukaisen suorakulmion pinta-ala, joten se antaa arvion funktion f kuvaajan ja x-akselin väliin jäävän joukon pinta-alalle välillä [a,b]. Geometrisesti on ilmeistä, että arvio paranee, kun osavälijakoa tihennetään, eli kun |P|0. Tämä antaa motivaation integraalin määrittelemiseksi.

Määritelmä.

Olkoon f:[a,b]R rajoitettu funktio. Jos raja-arvo

I=lim|P|0ni=1f(xi)Δxi

on olemassa, niin sanotaan, että f on integroituva (integrable) välillä [a,b] ja luku I on funktion f (määrätty) integraali (integral) yli välin [a,b]. Tällöin merkitään

I=baf(x)dx=baf.

Riemannin summalla määritellystä integroituvuudesta ja integraalista käytetään myös nimityksiä Riemann-integroituva ja Riemann-integraali. Määritelmän raja-arvo tarkoittaa tarkemmin ottaen seuraavaa. Raja-arvo on I, jos jokaista ε>0 kohti löydetään sellainen δ>0, että

|Ini=1f(xi)Δxi|<ε,

olivatpa pisteet xi mitkä tahansa ja P mikä tahansa välin [a,b] jako, jolle |P|<δ.

Geometrinen tulkinta integraalin määritelmälle on, että jos f(x)0 ja f on integroituva, niin reaaliluku

baf(x)dx

on funktion f kuvaajan ja x-akselin väliin jäävä pinta-ala välillä [a,b]. Jos f(x)0, niin funktion f kuvaajan ja x-akselin väliin jäävä pinta-ala on

baf(x)dx.

Seuraavan lauseen otamme käyttöön todistamatta. Todistuksessa tarvitaan tasaisen jatkuvuuden (uniform continuity) käsitettä.

Lause.

Suljetulla välillä [a,b] jatkuva funktio on integroituva välillä [a,b].

Esimerkki.

Laske 10x2dx.

Ratkaisu.

Olkoon n luonnollinen luku ja valitaan välille [0,1] kullakin n tasavälinen jako, jonka jakopisteinä ovat xi=in, i=0,1,2,,n. Tällöin kunkin jakovälin pituus on 1n. Pisteiksi xi valitaan jakovälien oikeanpuoleiset päätepisteet, eli xi=in. Nyt

R=ni=1(xi)2Δxi=ni=1(in)21n=1n3ni=1i2=1n3n(n+1)(2n+1)6,

missä summakaava

ni=1i2=n(n+1)(2n+1)6

voidaan todistaa induktiolla. Funktio x2 on jatkuva välillä [0,1], joten se on integroituva ja siis Riemannin summat suppenevat kohti integraalia, kun |P|0. Nyt kun n, niin |P|0, joten

10x2dx=limn1n3n(n+1)(2n+1)6=limn1n32n3+3n2+n6=limn2+3n+1n26=13.

Pian perustellaan integraalifunktioon perustuva tapa laskea määrättyjä integraaleja.

Lause.

Olkoot f ja g:[a,b]R välillä [a,b] integroituvia, sekä c reaaliluku. Tällöin

  1. bacf(x)dx=cbaf(x)dx,
  2. ba(f(x)+g(x))dx=baf(x)dx+bag(x)dx,
  3. baf(x)dx=caf(x)dx+bcf(x)dx, kun a<c<b,
  4. jos f(x)g(x) kaikilla x[a,b], niin baf(x)dxbag(x)dx,
  5. |baf(x)dx|ba|f(x)|dx.

Perustele väitteet ensin kuvien avulla pinta-alatulkintaa käyttäen. Kohtien 1. ja 2. mukaan integrointi on integroitavan funktion suhteen lineaarinen operaatio.

Todistus.

Väitteiden täsmällinen todistaminen vaatisi integraalin määritelmän raja-arvon tarkkaa analysointia eri jaoilla ja jakopisteillä. Kaavojen todistusta voidaan kuitenkin luonnostella seuraavaan tapaan. Tarkastellaan kohtia 2 ja 3.

  1. Käytetään jakoa P={x0,x1,,xn}. Voidaan laskea, että

    ba(f(x)+g(x))dx=lim|P|0ni=1(f(xi)+g(xi))Δxi=lim|P|0(ni=1f(xi)Δxi+ni=1g(xi)Δxi)=lim|P|0ni=1f(xi)Δxi+lim|P|0ni=1g(xi)Δxi=baf(x)dx+bag(x)dx.
  2. Käytetään väleillä [a,c] ja [c,b] jakoja

    P1={x0,x1,,xn}jaP2={xn,xn+1,,x2n}

    vastaavassa järjestyksessä. Nyt P=P1P2={x0,x1,,x2n} on välin [a,b] jako ja

    baf(x)dx=lim|P|02ni=1f(xi)Δxi=lim|P|0(ni=1f(xi)Δxi+2ni=n+1f(xi)Δxi)=lim|P1|0ni=1f(xi)Δxi+lim|P2|02ni=n+1f(xi)Δxi=caf(x)dx+bcf(x)dx.

Näissä kohdissa integraalin ominaisuudet siis palautuvat raja-arvon vastaaviin ominaisuuksiin.

Sovitaan, että jos a<b, niin merkitään

aaf(x)dx=0jaabf(x)dx=baf(x)dx.

Silloin edellisen integraalin ominaisuuksia koskevan lauseen kohta 3 on voimassa, olivatpa a, b ja c missä järjestyksessä tahansa tai vaikka yhtäsuuria, kunhan f ja g ovat integroituvia kyseisillä väleillä.

Voidaan osoittaa, että jatkuvien funktioiden lisäksi myös paloittain jatkuvat funktiot ovat integroituvia. Monesti paloittain jatkuvan funktion integraali lasketaan laskemalla integraali erikseen kullakin välillä, jolla f on jatkuva ja laskemalla nämä integraalit yhteen kohdan 3 mukaisesti. Funktion f:[a,b]R integroituvuuteen tai integraaliin ei vaikuta sen arvojen muuttaminen äärellisen monessa välin [a,b] pisteessä, joten paloittain jatkuvan funktion arvoilla hyppäyspisteissä ei ole merkitystä.

Esimerkki.

Kaikki rajoitetut funktiot eivät ole integroituvia. Tarkastellaan esimerkiksi funktiota f:[0,1]R,

f(x)={0,kun xRQ1,kun xQ.

Jos P on mikä tahansa välin [0,1] jako, voidaan yhtäältä jokaiselta osaväliltä valita xiRQ, jolloin Riemannin summa on 0, tai toisaalta jokaiselta osaväliltä xiQ, jolloin Riemannin summa on 1. Täten Riemannin summilla ei voi olla raja-arvoa.

Voidaan ajatella, että tässä lähdetään liikkeelle nollafunktiosta, jonka arvoja muutetaan kaikissa rationaalipisteissä. Jos arvoja olisi muutettu vain äärellisen monessa pisteessä, niin f olisi paloittain jatkuvana funktiona integroituva ja integraali olisi 0).

Lause.

Jos cR on vakio, niin

bacdx=c(ba).

Tämä tulos on geometrisesti ilmeinen, koska tapauksessa c>0 laskettavana on sellaisen suorakulmion pinta-ala, jonka kanta on ba ja korkeus c.

Todistus.

Valitaan mikä tahansa välin [a,b] jako ja jakopisteet. Tällöin

ni=1f(xi)Δxi=ni=1cΔxi=cni=1Δxi=c(ba).

Esimerkki.

Osoita, että π8π/4011+cos2xdxπ6.

Ratkaisu.

Koska 12cosx1 aina, kun x[0,π4], niin 12cos2x1 ja täten

12=11+111+cos2x11+12=23

kaikilla välin [0,π4] pisteillä x. Niinpä edellisen lauseen ja integraalien ominaisuuden 4 mukaan

π8=π/4012dxπ/4011+cos2xdxπ/4023dx=π6.

Seuraavaa lausetta kutsutaan integraalilaskennan väliarvolauseeksi.

Lause.

Jos f:[a,b]R on jatkuva, niin on olemassa sellainen välin [a,b] piste c, että

baf(x)dx=f(c)(ba).
Todistus.

Suljetulla ja rajoitetulla välillä [a,b] jatkuvana funktiona f saavuttaa siellä pienimmän arvonsa m ja suurimman arvonsa M. Tämä todettiin derivaattaa käsittelevässä luvussa. Nyt mf(x)M kaikilla x[a,b], joten integraalien ominaisuuden 4 mukaan

bamdxbaf(x)dxbaMdx.

Laskemalla oikean ja vasemmanpuoleiset integraalit äskeisen lauseen mukaisesti saadaan

m(ba)baf(x)dxM(ba),

joten

m1babaf(x)dxM.

Jatkuvien funktioiden väliarvolauseen mukaan f jatkuvana funktiona saavuttaa kaikki pienimmän arvonsa m ja suurimman arvonsa M väliset arvot, joten se saavuttaa eräässä välin [a,b] pisteessä c arvon

f(c)=1babaf(x)dx.

Olkoon c kuten edellisessä lauseessa. Silloin

ba(f(x)f(c))dx=baf(x)dxbaf(c)dx=baf(x)dxf(c)(ba)=baf(x)dxbaf(x)dx=0.

Niinpä funktion f(x)f(c) kuvaajan ja x-akselin väliin jäävästä pinta-alasta on yhtä paljon x-akselin ala- kuin yläpuolella. Siis funktion f(x) kuvaajan ja suoran y=f(c) väliin jäävästä pinta-alasta on yhtä paljon suoran y=f(c) ala- kuin yläpuolella.

../_images/integraalikeskiarvo.svg

Tällä perusteella arvoa f(c) voidaan sanoa funktion f keskiarvoksi välillä [a,b]. Keskiarvo voidaan määritellä myös niille integroituville funktioille, jotka eivät ole jatkuvia.

Määritelmä.

Integroituvan funktion f:[a,b]R keskiarvo (average value) on luku

¯f=1babaf(x)dx.

Integraalilaskennan väliarvolause voidaan nyt muotoilla niin, että ”jatkuva funktio saavuttaa keskiarvonsa”. Seuraava tärkeä integraalilaskennan väliarvolauseen sovellus on analyysin peruslause.

Lause.

Jos f:[a,b]R on jatkuva, niin funktion f määrätty integraali ylärajansa funktiona

F(x)=xaf(t)dt

on derivoituva funktio ja F(x)=f(x) aina, kun x[a,b].

Todistus.

Tutkitaan funktion F erotusosamäärää pisteessä x. Oletetaan, että h>0 (tapaus h<0 käsitellään vastaavasti). Käyttäen tietoa

x+haf(t)dt=xaf(t)dt+x+hxf(t)dt

sovelletaan integraalilaskennan väliarvolausetta välillä [x,x+h] ja saadaan

F(x+h)F(x)h=1h(x+haf(t)dtxaf(t)dt)=1hx+hxf(t)dt=f(c),

missä c on lukujen x ja x+h välissä. Koska cx, kun h0, niin

F(x)=limh0F(x+h)F(x)h=limh0f(c)=limcxf(c)=f(x),

missä viimeinen yhtäsuuruus seuraa funktion f jatkuvuudesta.

Lause.

Jos G on jokin funktion f integraalifunktio, niin

baf(x)dx=G(b)G(a)=:/baG(x).
Todistus.

Olkoon G mikä tahansa funktion f integraalifunktio ja

F(x)=xaf(t)dt,

joka myös on analyysin peruslauseen mukaan funktion f integraalifunktio. Kaikki integraalifunktiot eroavat vakiolla, joten G(x)=F(x)+C jollakin reaaliluvulla C. Nyt

G(b)G(a)=(baf(t)dt+C)(aaf(t)dt+C)=baf(t)dt.

Esimerkki.

Edellisen lauseen mukaan

  1. 31(5x2+2)dx=/31(53x3+2x)=51(113)=1643,
  2. :math:`displaystyle
    int_1^2frac{x}{x^2+1},mathrm{d}x=frac{1}{2}int_1^2frac{2x}{x^2+1},mathrm{d}x =frac12bigg/_{mspace{-15mu}1}^{,2}ln(x^2+1)=frac12(ln 5-ln2)`.

Esimerkki.

Derivoi funktiot F(x)=x3et2dt ja G(x)=x3x2et2dt.

Ratkaisu.

Analyysin peruslauseen mukaan F(x)=ex2. Funktiota G varten voidaan kirjoittaa

G(x)=0x2et2dt+x30et2dt=x20et2dt+x30et2dt.

Merkitsemällä

H(y)=y0et2dt,f(x)=x2jag(x)=x3

voidaan G ilmoittaa muodossa G(x)=H(f(x))+H(g(x)), joten ketjusääntöä ja analyysin peruslausetta soveltaen saadaan

G(x)=H(f(x))f(x)+H(g(x))g(x)=2xex4+3x2ex6.

Seuraava lause seuraa suoraan analyysin peruslauseesta.

Lause.

Jatkuvalla funktiolla f:IR on integraalifunktio F:IR.

Huomautus.

Jatkuva funktio f:[a,b]R on siis aina integroituva ja sillä on integraalifunktio, jonka avulla määrätty integraali voidaan laskea. Yleisesti ottaen tilanne on hieman mutkikkaampi.

  1. Myös epäjatkuvalla funktiolla voi olla integraalifunktio. Esimerkiksi tällaisesta tapauksesta käy funktio F:RR, jolle F(x)=x2sin(1x2), kun x0, ja F(0)=0. Funktiolla F on pisteessä 0 epäjatkuva derivaatta F(x)=f(x), joten F on funktion f integraalifunktio.
  2. Integroituvalla funktiolla ei välttämättä ole integraalifunktiota. Esimerkiksi integraalifunktiota käsittelevän luvun esimerkin hyppyfunktio on integroituva välillä [1,1], mutta sillä ei ole integraalifunktiota.
  3. Integraalifunktion olemassaolosta ei välttämättä seuraa integroituvuus.

Huomautus.

  1. Tulon derivointisäännön ja analyysin peruslauseen seurauksen mukaan

    ba(f(x)g(x)+f(x)g(x))dx=/baf(x)g(x),

    josta saadaan osittaisintegrointikaava määrättylle integraalille, eli

    baf(x)g(x)dx=/baf(x)g(x)baf(x)g(x)dx.
  2. Myös suoraa ja käänteistä sijoitusta voidaan soveltaa. On vain muistettava laskea sijoitusfunktion u=u(x) tai x=x(u) määräämät uudet rajat.

    baf(u(x))u(x)dx=u(b)u(a)f(u)du

    ja

    x(b)x(a)f(x)dx=baf(x(u))x(u)du.

    Käänteisessä sijoituksessa oletusta funktion x(u) bijektiivisyydestä ei tarvita, toisin kuin integraalifunktion tapauksessa.

Esimerkki.

Laske integraalit

  1. 10xexdx,
  2. 21dx(1+2x)2,
  3. 21xx4+1dx,
  4. 21/3x33x+2dx.
Ratkaisu.
  1. Osittaisintegroidaan kuten aiemmanssa esimerkissä, eli valitaan f(x)=ex ja g(x)=x, jolloin f(x)=ex ja g(x)=1 ja täten

    10xexdx=/10xex+10exdx=1e/10ex=12e.
  2. Sijoitetaan u=1+2x, jolloin du=2dx. Tarkastellaan rajojen muuttumista. Kun x=1, niin u=3 ja kun x=2, niin u=5 ja siis

    21dx(1+2x)2=1253duu2=12/531u=115.
  3. Kuten sijoittamalla integroimiseen liittyvässä esimerkissä, sijoitetaan u=x2, jolloin du=2xdx. Muistetaan rajojen muuttuminen. Kun x=1, on u=1 ja kun x=2, on u=4, joten

    21xx4+1dx=1241duu2+1=12/41arctanu=12(arctan4arctan1)=12arctan4π8.
  4. Sijoitetaan u=33x+2 eli x=u3/32/3, jolloin dx=u2du. Kun x=1/3, niin u=1 ja kun x=2, niin u=2, ja näin ollen

    21/3x33x+2dx=21u3/32/3uu2du=1321(u42u)du=13/21(u55u2)=1615.

Huomautus.

Sijoitusmenetelmässä voidaan vaihtoehtoisesti ensin laskea integraalifunktio muuttujan x suhteen ja käyttää sitten alkuperäisiä integroimisrajoja. Esimerkiksi edellisessä kohdassa 4 toimii

x33x+2dx==13(u55u2)+C=115(3x+2)5/213(3x+2)2/3+C,

joten

21/3x33x+2dx=(321543)(11513)=1615.

Esimerkki.

Lasketaan edeltävän esimerkin kohdan 4. määrätty integraali kahdella eri sovelluksella.

Matlab ja sen Symbolic Math Toolbox:

syms x
int(x/(3*x+2)^(1/3),x,-1/3,2)
ans = 16/15

WolframAlpha:

int(x/(3*x+2)^(1/3),x,-1/3,2)
21/3x33x+2dx=16151.06667

Jos integroitava funktio on pariton tai parillinen, niin seuraava tulos helpottaa funktion integroimista pisteen 0 suhteen symmetrisen välin yli.

Lause.

Olkoon f : [-a,a]\to\mathbb R integroituva. Jos f on pariton, niin

\int_{-a}^af(x)\,\mathrm{d}x=0

ja jos f on parillinen, niin

\int_{-a}^af(x)\,\mathrm{d}x=2\int_0^af(x)\,\mathrm{d}x.
Todistus.
Jätetään harjoitustehtäväksi. Jaa integraali nollan kohdalta kahtia ja tee sijoitus u = -x sopivasti. \square

Esimerkki.

  1. Funktio f(x)=\sin(2x) on pariton, joten

    \int_{-3\pi/2}^{3\pi/2}\sin(2x)\,\mathrm{d}x=0.
  2. Funktio f(x)=x^4-2 on parillinen, joten

    \begin{split}\begin{aligned} \int_{-2}^2(x^4-2)\,\mathrm{d}x &=2\int_0^2(x^4-2)\,\mathrm{d}x\\ &=2\bigg/_{\mspace{-15mu}0}^{\,2}\left(\frac15x^5-2x\right) \\ &=2\left(\left(\frac{32}{5}-4\right)-0\right) \\ &=\frac{24}{5}. \end{aligned}\end{split}
Posting submission...