- MATH.APP.111
- 8. Kompleksiluvut
- 8.4 Napakoordinaattimuoto
Napakoordinaattimuoto¶
Kompleksiluku z=x+yi voidaan ilmaista myös napakoordinaattien (polar coordinates) r ja θ avulla, missä r=|z| on luvun z etäisyys origosta kompleksitasossa ja θ on luvun z paikkavektorin ja reaaliakselin välinen kulma mitattuna reaaliakselista vastapäivään. Kosinin ja sinin määritelmien mukaan kulmaa θ vastaava kehäpiste yksikköympyrällä on (cosθ,sinθ), joten r-säteisellä ympyrällä kehäpiste on (x,y)=(rcosθ,rsinθ). Niinpä kompleksiluvun z napakoordinaattimuoto (polar form) on
Kulmaa θ merkitään myös θ=argz ja kutsutaan vaihekulmaksi eli argumentiksi (argument).
Reaali- ja imaginaariosien x ja y ja napakoordinaattien r ja θ välinen riippuvuus on siis
Tapauksessa 0≤θ≤π2 riippuvuudet voidaan lukea myös seuraavan kuvan suorakulmaisesta kolmiosta.
Käänteiseen suuntaan muunnoskaavat voidaan kirjoittaa muodossa
Jälkimmäisestä yhtälöstä voidaan laskea argumentiksi suoraan θ=arctan(yx) silloin, kun −π2<θ<π2, eli kun Re(x+yi)=x>0. Muissa tapauksissa kulman osuminen oikeaan neljännekseen tulee erikseen pohtia esimerkiksi kuvan avulla. Argumentti θ ei ole yksikäsitteinen, sillä siihen voidaan lisätä tai vähentää mielivaltainen määrä kokonaisia kierroksia ja päätyä jälleen samaan lukuun, eli
Tilanteesta ja sovelluksesta riippuen käsiteltävä argumentti on tapana valita väliltä [0,2π] tai [−π,π].
Esimerkki 8.4.1
Esitä kompleksiluvut z=√3+i ja w=−3+i napakoordinaattimuodossa.
Napakoordinaattimuotoa varten lasketaan kummankin luvun itseisarvo ja jokin vaihekulma. Itseisarvoiksi lasketaan
Merkitään θ=argz ja φ=argw, jolloin tanθ=1√3 ja tanφ=−13. Piirretään kuva.
Kulma θ voidaan päätellä muistikolmiosta, jolloin saadaan θ=π6. Kulman φ määrittämiseksi lasketaan ensin esimerkiksi arctan(−13)≈−0,3218. Koska luku w sijoittuu kompleksitason toiseen neljännekseen, tähän tulokseen voidaan lisätä π oikean vaihekulman löytämiseksi. Siis φ=arctan(−13)+π≈2,820, eli
Lause 8.4.2
Jos z1=r1(cosθ1+isinθ1) ja z2=r2(cosθ2+isinθ2), niin
- z1z2=r1r2(cos(θ1+θ2)+isin(θ1+θ2)),
- z1z2=r1r2(cos(θ1−θ2)+isin(θ1−θ2)), kun z2≠0.
Lasketaan.
missä viimeinen yhtäsuuruus seuraa sinin ja kosinin summakaavoista. Osamäärä z1z2 lasketaan vastaavasti, kun ensin on lavennettu nimittäjän liittoluvulla ¯z2.
Tämä lause mahdollistaa kompleksilukujen tulon ja osamäärän geometrisen tulkinnan. Ensimmäisen kaavan mukaan tulon z1z2 itseisarvo on r1r2, eli tekijöiden itseisarvojen tulo ja vastaavasti tulon argumentti on θ1+θ2, eli tekijöiden argumenttien summa. Osamäärän z1/z2 tulkinnassa puolestaan sen itseisarvoksi tulee r1/r2 ja argumentiksi θ1−θ2.
Tulon ja osamäärän tulkinnat ovat erityisen yksinkertaisia silloin, kun kertojan ja jakajan itseisarvo on 1. Tällaiset luvut ovat muotoa cosθ+isinθ jollakin reaalisella vaihekulmalla θ, sillä
Tällä luvulla kertominen tai jakaminen jättää toisen luvun itseisarvon sikseen, jolloin kyseessä on vain kierto kulman θ tai −θ verran. Esimerkiksi luvulla i=cosπ2+isinπ2 kertominen vastaa kiertoa kulman π2 verran vastapäivään ja jakaminen samanlaista kiertoa myötäpäivään.
Kompleksilukujen potenssit zn ja z−n, missä n on luonnollinen luku, määritellään samoin kuin reaaliluvuille. Luku z−n on luvun zn käänteisluku, eli z−n=1/zn ja z0=1 aina, kun z≠0.
Esimerkki 8.4.3
Laske (1+i)9 ja (1+i)−9.
Suoraan määritelmän avulla voidaan laskea esimerkiksi
jolloin
Reaalisten binomien tapaan myös kompleksilukujen korkeat potenssit käyvät työläiksi laskea suoraan. Napakoordinaattiesitys tarjoaa tähän kuitenkin eräänlaisen oikotien.
Lause 8.4.4 (Moivren kaava)
Jos z=r(cosθ+isinθ) ja n on luonnollinen luku, niin
Todistetaan väite induktiolla. Jos n=1, väite on selvästi tosi. Oletetaan sitten, että se on tosi jollakin luonnollisella luvulla k, eli että
Nyt potenssi zk+1 on
eli väite on tosi. Täten kaava toteutuu kaikilla luonnollisilla luvuilla n induktioperiaatteen nojalla.
Esimerkki 8.4.5
Laske (1+i)9 ja (1+i)−9 Moivren kaavan avulla.
Luvun 1+i napakoordinaattiesitys on √2(cosπ4+isinπ4) (tarkista). Tällöin Moivren kaavan mukaan
ja tämän käänteisluku