- MATH.APP.111
- 4. Funktion raja-arvo ja jatkuvuus
- 4.5 Raja-arvon täsmällisempi tarkastelu
Raja-arvon täsmällisempi tarkastelu¶
Määritelmä 4.2.3 ei riitä työkaluksi matemaattiseen päättelyyn. On tarpeen määritellä täsmällisemmin, mitä tarkoitetaan sillä, että funktion f arvot f(x) lähestyvät lukua L muuttujan x lähestyessä lukua a.
Määritelmä 4.5.1
Olkoon reaalifunktio f määritelty jossakin pisteen a punkteeratussa ympäristössä. Funktiolla f on raja-arvo (limit) L\in\R pisteessä a, jos jokaista \varepsilon>0 kohti löydetään sellainen \delta>0, että |f(x)-L|<\varepsilon aina, kun 0<|x-a|<\delta, eli
Tällöin merkitään
Huomautuksen 1.4.2 mukaisesti |x-y| tarkoittaa lukujen x ja y etäisyyttä. Huomaa, että määritelmän ehdossa esiintyvän epäyhtälöketjun 0<|x-a|<\delta vasen puolikas eli 0<|x-a| viittaa siihen, että x \not= a. Pisteessä a etsittävän raja-arvon kannalta ei siis ole väliä, mikä funktion arvo f(a) on pisteessä a tai onko funktio f edes määritelty kyseisessä pisteessä.
Pohditaan sitten määritelmän ehdon muita osia. Ehdon pitää olla voimassa jokaiselle positiiviselle reaaliluvulle \varepsilon. Luku \varepsilon esiintyy ehdossa lukujen f(x) ja L välisen etäisyyden |f(x)-L| ylärajana. Vastaavasti luku \delta on ehdossa yläraja lukujen x ja a etäisyydelle |x-a|. Ehto sanoo, että valittiinpa \varepsilon > 0 kuinka hyvänsä (oleellisesti: kuinka läheltä nollaa hyvänsä), niin voimme löytää jonkin sellaisen valitusta luvusta \varepsilon riippuvan positiivisen luvun \delta, että kun piste x on korkeintaan luvun \delta etäisyydellä pisteestä a, säilyy funktion arvo f(x) korkeintaan luvun \varepsilon etäisyydellä luvusta L. Kun tätä varsin monimutkaista ehtoa pohtii tarkemmin, niin huomaa, että se käytännössä muotoilee matemaattisen täsmällisesti intuitiivisen luonnehdinnan raja-arvolle, eli funktion arvo f(x) saadaan kuinka lähelle arvoa L tahansa, kun muuttuja x on riittävän lähellä pistettä a.
Selvennetään vielä määritelmän lukujen \varepsilon ja \delta suhdetta toisiinsa kuvan avulla. Alla olevassa kuvassa valittua lukua \varepsilon vastaa sellainen luku \delta, että kun x on välillä (a-\delta, a+\delta), säilyvät funktion kuvaajalle punaisella merkityt arvot f(x) välillä (L-\varepsilon, L+\varepsilon). Koska funktion arvolla pisteessä a ei ole raja-arvon kannalta väliä, sen poissaoloa tarkastelusta esitetään valkoiseksi jätetyllä pisteellä.
Ehdon pitää määritelmän mukaisesti toimia jokaiselle positiiviselle luvulle \varepsilon. Voit miettiä tai jopa itsellesi piirtää, mitä kuvassa muuttuu, jos luvun \varepsilon sijasta olisikin valittu pienempi luku, esimerkiksi \frac{\varepsilon}{2}. Jotta funktion f raja-arvo olisi L, täytyisi pystyä löytämään jokin \delta_1, jotta väli (L-\frac{\varepsilon}{2}, L+\frac{\varepsilon}{2}) sisältäisi kaikki ne funktion arvot f(x), joilla x \in (a-\delta_1, a+\delta_1).
Määritelmää voisi siis ajatella eräänlaisena kahden pelaajan pelinä. Pelaajat kamppailevat siitä onko funktiolla f raja-arvo L kun muuttuja x lähestyy lukua a. Aloittava pelaaja E ”epäilijä” valitsee aina luvun \varepsilon ja toinen pelaaja U ”uskoja” luvun \delta. Pelaaja E voittaa mikäli pelaaja U ei pysty valitsemaan raja-arvon määritelmän mukaista muuttujaa \delta. Pelaaja U voittaa mikäli hänellä on voittostrategia löytää aina määritelmän ehdon täyttävä muuttuja \delta.
Määritelmän käytön yhteydessä käytetään usein sanotaan, että \varepsilon valitaan mielivaltaisesti tai saadaan mielivaltaisen pieneksi. Tällä käytännössä tarkoitetaan, että käsitellään kaikkia ja erityisesti pieniä luvun \varepsilon arvoja kerralla. Lukujen \varepsilon ja \delta yhteys esitetään yleensä niin, että ajatellaan luvun \delta olevan muuttujaan \varepsilon liittyvä funktio ja sanotaan, että luku \delta valitaan jollain tavalla, esimerkiksi ”valitaan \delta = \sqrt{\varepsilon}”.
Esimerkki 4.5.2
Osoita, että \lim\limits_{x \to -2}f(x) = 1, kun f(x) = 3x + 7.
Olkoon \varepsilon > 0 mielivaltainen. Tavoitteena on löytää sellainen \delta > 0, että olettamalla 0 < |x - (-2)| < \delta saadaan perusteltua rajaus |f(x) - 1| < \varepsilon. Pyritään kirjoittamaan lauseketta |f(x) - 1| sellaiseen muotoon, että siinä esiintyy lauseke |x - (-2)| = |x + 2|.
Valitaan \delta = \frac{\varepsilon}{3} > 0 ja oletetaan, että 0 < |x + 2| < \delta. Tällöin edellisen nojalla
mikä todistaa väitteen.
Esimerkki 4.5.3
Osoita, että \lim\limits_{x \to 1}f(x) = -3, kun f(x) = x^2 + 3x - 7.
Olkoon \varepsilon > 0 mielivaltainen. Yritetään jälleen löytää sellainen \delta > 0, että olettamalla 0 < |x - 1| < \delta saadaan perusteltua ehto |f(x) + 3| < \varepsilon. Pyritään jälleen tuomaan |x - 1| näkyviin lausekkeessa |f(x) + 3|.
Raja-arvoa tutkittaessa riittää käsitellä jotakin pisteen sisältävää väliä, ja tämän vuoksi luvulle \delta voidaan asettaa ylärajaksi esimerkiksi 1. Jos tiedetään, että \delta \leq 1, niin rajauksen |x-1|<\delta jälkeen on oltava 0 < x < 2. Mutta tämän vuoksi 4 < |x + 4| < 6, eli
Valitaan \delta = \min\left\{\frac{\varepsilon}{6}, 1\right\} ja oletetaan, että 0 < |x - 1| < \delta. Tällöin
mikä todistaa väitteen.
Nyt raja-arvojen laskusäännöt voidaan todistaa nojautuen raja-arvon täsmälliseen määritelmään. Todistetaan näistä esimerkiksi yhdistetyn funktion raja-arvo. Koska \varepsilon–\delta-todistustekniikka on haastava aihe, voit ottaa todistuksen seuraamisen matemaattisena haasteena.
Esimerkki 4.5.4
Osoita, että jos \lim\limits_{x\to a}g(x)=M ja \lim\limits_{x\to M}f(x)=f(M), niin \lim\limits_{x\to a}f(g(x))=f(M).
Olkoon \varepsilon>0. Tavoitteena on löytää sellainen luku \delta > 0, että
Merkitään selkeyden vuoksi ulkofunktion f muuttujaa kirjaimella y.
Koska raja-arvon f(M) oletetaan olevan olemassa, on raja-arvon määritelmän perusteella olemassa sellainen \delta_1>0, jolle
Vastaavasti raja-arvon M oletetun olemassaolon vuoksi voidaan löytää jokin \delta_2 > 0, jolle
Yllä olevalla rivillä on käytetty luvun \varepsilon sijaan lukua \delta_1, sillä määritelmän ehdon pitää olla voimassa kaikilla nollaa suuremmilla luvuilla, siis myös luvulla \delta_1.
Valitsemalla \delta = \delta_2 saadaan aikaan se, että kun 0 < \abs{x-a} < \delta, niin \abs{g(x) - M} < \delta_1. Merkitään y=g(x). Määritelmän yhteydessä kerrottiin, että ehdossa 0<|y-M|<\delta_1 raja-arvon selvittämisen kannalta oleellista on se, että myös epäyhtälöketjun vasen puolikas on voimassa. Tarkastetaan kuitenkin varmuuden vuoksi, mitä tapahtuu, jos |y-M|=0 eli y=M. Sellaisissa pisteissä x, joissa y=g(x)=M, on voimassa
Kaikissa muissa pisteissä, eli silloin kun 0<|g(x)-M|=|y-M|<\delta_1, tiedetään kohdan (1) perusteella, että
Siispä kummassakin tapauksessa oletuksesta 0 < \abs{x-a} < \delta seuraa se, että
Näin ollen raja-arvon määritelmän mukaisesti \lim\limits_{x\to a}f(g(x))=f(M).
Raja-arvon määritelmällä voidaan myös osoittaa, ettei raja-arvoa ole olemassa.
Esimerkki 4.5.5
Osoita, että raja-arvoa \lim\limits_{x\to 0} \sin\frac{1}{x} ei ole olemassa.
Tehdään vastaoletus, jonka mukaan \lim\limits_{x\to 0} \sin\frac{1}{x} on olemassa. Merkitään tätä raja-arvoa luvulla L, ja osoitetaan, että tämä oletus johtaa väistämättä ristiriitaan.
Raja-arvon määritelmän mukainen ehto raja-arvon L olemassaololle koskee kaikkia positiivisia reaalilukuja \varepsilon. Näin ollen luku L ei olekaan raja-arvo, jos löydetään jokin luku \varepsilon > 0, jolle määritelmän mukaista lukua \delta > 0 ei ole olemassa. Täytyy siis löytää sellainen luku \varepsilon > 0, että millä tahansa luvulla \delta > 0 löytyy jokin luku x_0, jolla on voimassa
On tärkeää huomata, että funktion \sin\frac{1}{x} kuvaaja heilahtelee voimakkaasti arvojen 1 ja -1 välillä, kun x \to 0. Tämän havainnon perusteella voidaan raja-arvon määritelmässä valita \varepsilon = 1 riippumatta siitä, mikä raja-arvo L on. Olkoon jatkossa \delta jokin mielivaltainen positiivinen luku.
Nyt joko L \geq 0 tai L < 0. Oletetaan ensin, että L \geq 0. Määritetään seuraavaksi, millä muuttujan x arvoilla \sin\frac{1}{x} = -1.
missä n on jokin kokonaisluku. Jotta vielä 0< |x_0| < \delta, pitää olla n > \frac{1}{2}\left(\frac{1}{\pi\delta}+\frac{3}{2}\right).
Tällöin vaikka 0< |x_0| < \delta, saadaankin
eli raja-arvon määritelmän ehto ei toteudu millään positiivisella reaaliluvulla \delta. Näin ollen luku L ei ole funktion \sin\frac{1}{x} raja-arvo. Siispä välttämättä L < 0, ja tämä tapaus jätetään lukijalle pohdittavaksi. Vastaavasti voidaan osoittaa, että tällöinkään luku L ei toteuta raja-arvon määritelmää. Tämä puolestaan on ristiriidassa vastaoletuksen kanssa, eli alkuperäinen väite on tosi.