Loading [MathJax]/jax/output/CommonHTML/jax.js
Tämä kurssi on jo päättynyt.

Lineaarinen approksimaatio

Määritelmän mukaan pisteessä a derivoituvalle funktiolle f derivaatta

f(a)=limh0f(a+h)f(a)h,

eli toisin kirjoitettuna

limh0(f(a+h)f(a)hf(a))=0.

Merkitään sulkulauseketta parametrista h riippuvalla luvulla ε(h),

ε(h)=f(a+h)f(a)hf(a),

ja ratkaistaan tästä f(a+h).

f(a+h)tarkka arvo=f(a)+f(a)harvio+hε(h)virhe,

missä ε(h) on funktio, jolle ε(h)0, kun h0. Tätä esitystä kutsutaan funktion f differentiaalikehitelmäksi pisteessä a. Päättely voidaan kääntää myös toiseen suuntaan, eli differentiaalikehitelmästä seuraa derivoituvuus.

Lause 4.4.1

Funktio f:(c,d)R on derivoituva pisteessä a(c,d) jos ja vain jos on löydetään sellainen reaaliluku A ja funktio ε:RR, että limh0ε(h)=0 ja

f(a+h)=f(a)+Ah+hε(h)

kaikilla (itseisarvoltaan pienillä) reaaliluvuilla hR. Tämän toteutuessa A=f(a).

Jättämällä virhetermin hε(h) pois funktion f differentiaalikehitelmästä saadaan arvio funktion arvolle pisteessä a+h.

f(a+h)f(a)+f(a)h,

tai merkitsemällä x=a+h

f(x)f(a)+f(a)(xa).

Tässä oikean puolen lauseke

T(x)=f(a)+f(a)(xa)

määrittelee funktion, jonka kuvaaja on funktion f kuvaajan pisteeseen (a,f(a)) piirretty tangenttisuora (vertaa aiempaan yhtälöön). Funktiota T(x) kutsutaan funktion f lineaariseksi approksimaatioksi (arvioksi), tangenttiapproksimaatioksi ja linearisoinniksi pisteessä a. Lineaarisessa arviossa f(x)T(x) tehty virhe on

f(x)T(x)=hϵ(h),

ja virhe suhteessa etäisyyteen h pisteestä a on

hϵ(h)h=ϵ(h)0,

kun h0. Lähellä pistettä a approksimaation virhe on siis suhteellisesti hyvin pieni ja funktion f kuvaaja näyttää likimain tangenttisuoraltaan y=f(a)+f(a)(xa).

../_images/derivaattalineaarinenapproksimaatio.svg

Nimitys “lineaarinen arvio” juontuu siitä, että funktio L:RR, L(h)=f(a)h on lineaarinen, ja siitä että arvio voidaan kirjoittaa vakion ja lineaarikuvauksen summana f(a+h)f(a)+L(h).

Esimerkki 4.4.2

Arvioi lukua 4,3 sopivalla lineaarisella approksimaatiolla.

Ratkaisu

Käytetään funktion f(x)=x lineaarista arviota pisteessä 4. Idea on, että funktioiden f ja f arvot on helppo laskea pisteessä 4, ja niitä käyttäen saadaan yksinkertainen arvio funktion f arvolle pisteessä 4,3=4+0,3. Nyt f(x)=(2x)1, joten f(4)=2 ja f(4)=14, ja edelleen

4,3=f(4+0,3)f(4)+f(4)(4,34)=2+140,3=2,075.

Vertaamalla tätä laskimen antamaan tarkempaan likiarvoon 4,32,073644135 nähdään, että lineaarisen approksimaation kaksi ensimmäistä desimaalia ovat oikein.

Virhetarkastelu suhteellisen virheen kautta

Määritelmä 4.4.3

Suureen suhteellinen virhe on

suhteellinen virhe=|virhetarkka arvo|.

Edellisessä esimerkissä suhteellinen virhe on

|4,32,0754,3|0,0007=0,07 %.
Mikä on funktion f(x)=x2 linearisointi pisteessä 1?
Mikä on lineaarinen approksimaatio funktion f arvolle pisteessä x=1,2?
Kuinka suuri on tässä approksimaatiossa tehty virhe (itseisarvoltaan) funktion arvoon (1,2)2 verrattuna?
Mikä on suhteellinen virhe prosentteina ilmaistuna?

Lineaarisen arvion käyttö on järkevää vain silloin, kun |h| on “pieni”. Esimerkiksi edellisen esimerkin approksimaatiota käyttäen arvio luvulle 2 olisi

2=f(42)f(4)+f(4)(24)=2+14(2)=1,5,

missä on jo 6 %:n virhe.

Käytännössä lineaarista arviota voidaan hyödyntää mittausvirheiden vaikutusten arvioimisessa. Jos suureen arvoksi mitataan x ja mittauksessa tehdään virhe Δx, niin suureen oikea arvo on x+Δx. Mikäli tätä virheellistä arvoa käytetään laskuissa funktion f syötteenä, se aiheuttaa virheen Δf=f(x+Δx)f(x) lopputuloksessa. Toisaalta funktion f linearisoinnin avulla voidaan kirjoittaa

f(x+Δx)f(x)+f(x)Δx,

jolloin

Δf=f(x+Δx)f(x)f(x)Δx.

Tässä yhteydessä todellista suhteellista virhettä arvioidaan usein mittaustuloksen avulla muodossa

suhteellinen virhe|virhemitattu arvo|,

jolloin suhteellinen virhe funktion f arvossa on likimain |Δff(x)|.

Esimerkki 4.4.4

Ympyrän pinta-alan A(r)=πr2 laskemiseksi mitataan sen sädettä.

  1. Mittaustulokseksi saadaan r=32±2 mm. Arvioi ympyrän pinta-alaa ja sen virhettä.
  2. Säteen mittaamisessa tehdään korkeintaan 2 % suhteellinen virhe. Arvioi pinta-alan suhteellista virhettä.
Ratkaisu
  1. Pinta-alan arvio on A(32)=π3223200. Säteen mittauksessa tehty virhe on mittausepätarkkuuden rajoissa, eli |Δr|2. Tämän vuoksi pinta-alaa laskettaessa tehty virhe on

    |ΔA||A(32)Δr|=2π32|Δr|64π2400.

    Ympyrän pinta-ala on siis 3200±400 neliömillimetriä.

  2. Arvioidaan mittaustuloksen r suhteellista virhettä luvulla |Δrr|0.02. Nyt pinta-alan suhteellinen virhe

    |ΔAA||A(r)ΔrA(r)|=|2πrΔrπr2|=2|Δrr|22 %=4 %.

Virhetarkasteluja voidaan tehdä tietyissä tapauksissa myös suhteellisen virheen kautta, jolloin vältytään derivaatan laskemiselta. Tämäkin menetelmä perustuu differentiaaliin, jonka avulla voidaan johtaa seuraava tulos.

Mikäli arvioitava funktio f on muotoa f(x,y)=kxpyq, missä k=vakio ja p,qR saadaan mittaustuloksilla x=x0±Δx ja y=y0±Δy sen suhteelliselle virheelle yläraja

|virhef(x0,y0)||p||Δxx0|+|q||Δyy0|.

Toisin sanoen funktion f suhteellinen virhe voidaan laskea muuttujien suhteellisen virheiden avulla. Tämän jälkeen absoluuttinen virhe saadaan kaavalla

virhe''suhteellinen virhe''|f(x0,y0)|.

Huomautus 4.4.5

Tämäkin tulos voidaan yleistää useammalle mittaustulokselle!

Esimerkki 4.4.6

Kuvan särmiön sivujen mittaustulokset ovat virheineen

a=\SI[inputprotecttokens=]7.633\centi\metre±\SI[inputprotecttokens=]0.150\centi\metre,b=\SI[inputprotecttokens=]9.8\centi\metre±\SI[inputprotecttokens=]0.1\centi\metre,c=\SI[inputprotecttokens=]6.7\centi\metre±\SI[inputprotecttokens=]0.25\centi\metre.
../_images/tamk-kuutio.svg

Koska laatikon tilavuuden yhtälö on muotoa V=a1b1c1=abc, niin sille voidaan laskea suhteellinen virhe. Laske tilavuuden

  1. suhteellinen virhe,
  2. absoluuttinen virhe hyödyntäen suhteellista virhettä.
Ratkaisu

Lasketaan tilavuuden arvo ensin mittaustuloksilla

V=abc=\SI[inputprotecttokens=]7.633\centi\metre\SI[inputprotecttokens=]9.8\centi\metre\SI[inputprotecttokens=]6.7\centi\metre=\SI[inputprotecttokens=]501.2047\centi\metre\cubed.

Totesimme, että tilavuuden laskulauseke on oikeaa muotoa, joten suhteelliselle virheelle saadaan ylärajaksi

|ΔVV|1|Δaa|+1|Δbb|+1|Δcc|=|\SI[inputprotecttokens=]0.150\centi\metre\SI[inputprotecttokens=]7.633\centi\metre|+|\SI[inputprotecttokens=]0.1\centi\metre\SI[inputprotecttokens=]9.8\centi\metre|+|\SI[inputprotecttokens=]0.25\centi\metre\SI[inputprotecttokens=]6.7\centi\metre|=\num[inputprotecttokens=]0.019650+\num[inputprotecttokens=]0.010204+\num[inputprotecttokens=]0.03731=\num[inputprotecttokens=]0.06716\SI[inputprotecttokens=]6.7\percent.

Absoluuttinen virhe saadan tämän jälkeen yhtälöstä

|ΔVV|=|ΔV||V|\num[inputprotecttokens=]0.06716|ΔV|\SI[inputprotecttokens=]0,06716|V|

eli

|ΔV|\num[inputprotecttokens=]0.06716\SI[inputprotecttokens=]501.2047\centi\metre\cubed=\SI[inputprotecttokens=]33.665\centi\metre\cubed<\SI[inputprotecttokens=]40\centi\metre\cubed.

Siis tulos virherajoineen on V=\SI[inputprotecttokens=]500\centi\metre\cubed±\SI[inputprotecttokens=]40\centi\metre\cubed. Virhe on pyöristetty niin sanotun 15-säännön perusteella (ks. alla) yhden merkitsevän numeron tarkkuuteen ja tilavuus on annettu samalla tarkkuudella normaaleilla pyöristyssäännöillä.

Huomautus 4.4.7 (Suuren arvon ja virheen pyöristäminen)

  • Pyöristä ensin virhe ylöspäin yhteen merkitsevään numeroon. Paitsi jos virheen ensimmäiset merkitsevät numerot ovat 10,11,12,13 tai 14, niin pyöristä kahteen merkitsevään numeroon ylöspäin. Tämä on niin kutsuttu 15-sääntö.
  • Pyöristä vasta virheen pyöristyksen jälkeen suureen arvo normaaleilla pyöristyssäännöillä samaan tarkkuuteen kuin virhe. Esimerkiksi satojen, ykkösten tai kolmen desimaalin tarkkuuteen.
Palautusta lähetetään...