- MATH.APP.120
- 3. Funktion raja-arvo ja jatkuvuus
- 3.2 Raja-arvon määrittäminen laskusääntöjen avulla
Raja-arvon määrittäminen laskusääntöjen avulla¶
Raja-arvon määritelmä vaatii, että funktio on määritelty tarkastelupisteen molemmilla puolilla. Tämä ei aina toteudu, tai joskus funktion arvot voivat lähestyä eri lukuja pisteen eri puolilla. Tästä huolimatta on usein mielekästä soveltaa raja-arvon käsitettä. Seuraavaksi määrittelemme epämuodollisesti raja-arvon käsitteitä.
Määritelmä 3.2.1
Reaaliluvun a sisältävää avointa väliä (c,d) kutsutaan pisteen a ympäristöksi (neighbourhood) ja joukkoa (c,a)∪(a,d) pisteen a punkteeratuksi ympäristöksi.
Määritelmä 3.2.2
Olkoon funktio f on määritelty joukossa (b,a). Funktion f vasemmanpuoleinen raja-arvo kohdassa a on L, jos funktion arvot f(x) lähestyvät lukua L muuttujan x lähestyessä lukua vasemmalta (x<a). Tällöin merkitään
Olkoon sitten funktio f määritelty joukossa (a,b). Vastaavasti funktion f oikeanpuoleinen raja-arvo kohdassa a on L, jos funktion arvot f(x) lähestyvät lukua L muuttujan x lähestyessä lukua oikealta (x>a). Tällöin kirjoitetaan
Vasemman- ja oikeanpuoleisista raja-arvoista käytetään yhteisnimitystä toispuoleiset raja-arvot.
Toispuoleisten raja-arvojen olemassaolo on edellytys varsinaisen raja-arvon olemassaololle.
Määritelmä 3.2.3
Funktion f raja-arvo kohdassa a on L jos ja vain jos sekä sen vasemman- että oikeanpuoleinen raja-arvo kohdassa a on L. Tällöin kirjoitetaan
Ehdolle saadaan siis yhtäpitävä ilmaus
Alle olevassa kuvassa havainnollistettu kun katkoviivalla merkityt funktion f arvot f(x) lähestyvät molemmat lukua L, kun muuttuja x lähestyy lukua a vasemmalta ja oikealta. Idea on siis hyvin intuitiivinen.
Esimerkki 3.2.4
Havainnollistetaan erilaisten raja-arvojen käsitteitä, sekä toispuoleisten raja-arvojen samuuden välttämättömyyttä raja-arvon olemassaololle.
Funktiolla
f(x)={x2−1,kun x<1,2−x,kun x>1,on toispuoleiset raja-arvot
limx→1−f(x)=0jalimx→1+f(x)=1,joten ei ole olemassa raja-arvoa limx→1f(x).
Funktiolla
f(x)={x2,kun x<0,xsin1x,kun x>0,on toispuoleiset raja-arvot
limx→0−f(x)=0=limx→0+f(x),joten on olemassa raja-arvo limx→0f(x)=0.
Funktiolla
f(x)={1,kun x<0,sin1x,kun x>0,on vasemmanpuoleinen raja-arvo limx→0−f(x)=1, mutta ei oikeanpuoleista raja-arvoa limx→0+f(x), eikä siten myöskään raja-arvoa limx→0f(x).
Seuraavan lauseen raja-arvon peruslaskusääntöjen mukaan summan raja-arvo on raja-arvojen summa, tulon raja-arvo on raja-arvojen tulo ja osamäärän raja-arvo on raja-arvojen osamäärä. Näiden laskusääntöjen todistaminen sivuutetaan.
Lause 3.2.5
Jos limx→af(x)=L ja limx→ag(x)=M, sekä c∈R, niin
- limx→ac=c,
- limx→ax=a,
- limx→a(cf(x))=cL,
- limx→a(f(x)±g(x))=L±M,
- limx→a(f(x)g(x))=LM,
- limx→af(x)g(x)=LM, jos M≠0,
- limx→a√x=√a,
- limx→af(g(x))=f(limx→ag(x))=f(M).
Seuraus 3.2.6
Jos limx→af(x) on olemassa, niin limx→af(x)n=(limx→af(x))n, kun n∈N.
Seuraavien perustulosten yhdistäminen edellä mainittuihin raja-arvojen laskusääntöihin tarjoaa yksinkertaisen keinon monien funktioiden raja-arvojen määrittämiseen.
Esimerkki 3.2.7
Tämän raja-arvon määrittämiseen tarvitaan kaikkia raja-arvojen laskusääntöjä sekä edellisen lauseen tuloksia.
Esimerkki 3.2.8
Raja-arvo
limx→−3x2+2x−3x2+5x+6on olemassa, mutta sen määrittämiseksi ei voi soveltaa suoraan osamäärän raja-arvon sääntöä, sillä nimittäjän raja-arvoksi tulee 0. Sekä osoittaja että nimittäjä voidaan jakaa tekijöihin nollakohtiensa avulla, jolloin tämä ongelma voidaan ohittaa supistamalla yhteisen tekijä.
limx→−3x2+2x−3x2+5x+6=limx→−3(x−1)(x+3)(x+2)(x+3)=limx→−3(x−1)(x+2)=4Raja-arvoa
limx→212−xei ole olemassa, sillä funktion 12−x itseisarvo kasvaa rajatta, kun x→2.
Esimerkki 3.2.9
Raja-arvon laskusäännöistä seuraa, että
limx→5√2x2−1=√limx→5(2x2−1)=√49=7.Tutkitaan raja-arvoa
limx→0√x+4−2x.Suora sijoitus ei onnistu, sillä nimittäjän raja-arvoksi tulee 0, mutta funktiota voidaan muokata sopivasti laventamalla lausekkeella √x+4+2.
√x+4−2x=(x+4)−4x(√x+4+2)=1√x+4+2→14,kun x→0.
Viimeinen raja-arvojen määrittämiseen liittyvä päättelykeino on kuristusperiaate, jonka todistaminen sivuutetaan.
Lause 3.2.10 (Kuristusperiaate)
Olkoon f(x)≤g(x)≤h(x) aina, kun x≠a jossakin pisteen a ympäristössä ja oletetaan, että
Tällöin limx→ag(x)=L.
Esimerkki 3.2.11
Havainnollistetaan kuristusperiaatteen ideaa. Funktiolla g(x)=xsin1x on raja-arvo 0 pisteessä 0, sillä
ja f(x)=−|x|→0 ja h(x)=|x|→0, kun x→0.
Funktiot −|x| ja |x| ikäänkuin “kuristavat” funktion xsin1x lähestymään arvoa 0.
Tärkeitä raja-arvoja¶
Tarkastellaan seuraavaksi erään hyvin hyödyllisen raja-arvon määritystä toispuoleisten raja-arvojen avulla. Sitä ennen kuitenkin tarvitaan tietoa sini- ja kosinifunktioiden raja-arvoista pisteessä 0.
Lemma 3.2.12
limθ→0sinθ=0 ja limθ→0cosθ=1.
Tarkastellaan ensin alla olevaa yksikköympyrän ensimmäistä neljännestä esittävää kuvaa.
Pisteet (cosθ,sinθ), (cosθ,0) ja (1,0) virittävät suorakulmaisen kolmion, jonka kateettien pituudet ovat sinθ ja 1−cosθ. Ne molemmat ovat lyhyempiä kuin pisteet (cosθ,sinθ) ja (1,0) yhdistävä hypotenuusa, joka puolestaan on lyhyempi kuin samojen pisteiden välillä piirretty origokeskisen ympyrän kaari. Kulman määritelmän mukaisesti tämän kaaren pituus on θ, jolloin siis ensimmäisessä neljänneksessä sinθ≤θ ja 1−cosθ≤θ eli cosθ≤θ+1. Tämä argumentti yleistyy myös negatiivisille kulman arvoille siten, että
ja
Edelleen soveltamalla raja-arvon laskusääntöjä nähdään, että
Joten kuristusperiaatteen nojalla saadaan, että
Lause 3.2.13
limθ→0sinθθ=1
Todistetaan lause geometrisesti.
Oletetaan, että 0<θ<π2. Oheisesta kuvasta päätellään, että x-akselin ja pisteen (cosθ,sinθ) rajaaman kolmion pinta-ala on pienempi kuin niiden rajaaman ympyräsektorin pinta-ala. Viimeksi mainittu on lisäksi pienempi kuin x-akselin ja pisteen (1,tanθ) rajaaman kolmion pinta-ala.
1-säteisen kiekon pinta-ala on π⋅12=π, joten kulmaan θ rajautuvan sektorin pinta-ala on π⋅θ2π=θ2. Kolmioiden pinta-alat voidaan laskea tutusti kateettien avulla, joten
Edelleen kertomalla luvulla 2 ja jakamalla luvulla sinθ≠0 nähdään, että
Ottamalla käänteisluvut järjestys kääntyy ja saadaan
Koska limθ→0cosθ=1, niin kuristusperiaatteen nojalla
Olettamalla −π2<θ<0 ja käsittelemällä vastaavan tilanteen neljännessä neljänneksessä tulokseksi saadaan
joten väite on todistettu toispuoleisten raja-arvojen olemassaoloon vetoamalla.
Funktiolla f:R∖{0}→R, f(x)=sinxx on keskeinen merkitys useissa signaalinkäsittelyyn liittyvissä sovelluksissa, ja sille annetaan usein erityisnimitys sinc(x). Matematiikassa tämän raja-arvon merkitys tulee esille trigonometristen funktioiden derivointikaavojen johtamisissa.
Esimerkki 3.2.14
Osoitetaan, että
Lavennetaan lausekkeella 1+cosx ja käytetään tietoa sin2x=1−cos2x.
kun x→0.
Esimerkki 3.2.15
Selvitä itsellesi raja-arvon
määrityksen välivaiheet.