- MATH.APP.120
- 9. Lukujonot ja positiivitermiset sarjat
- 9.5 Differenssiyhtälöt
{}^*Differenssiyhtälöt¶
Rekursio on eräs matematiikassa yleinen tapa määritellä lukujonoja. Rekursion ideana on määrittää lukujonon n:s termi aiempien termien avulla antamalla tälle jokin sääntö. Määrittelyä käytettiin jo aiemmin esimerkin 9.2.3 kohdissa 2 ja 3, joissa määriteltiin sääntö ja annettiin riittävä määrä lukujonon alkutermejä, jotta rekursio on hyvin määritelty.
Rekursiota voidaan tarkastella myös analogisesti lineaaristen differentiaaliyhtälöiden kanssa. Tarkastellaan 2. kertaluvun lineaarista vakiokertoimista differenssiyhtälöä
missä b,c\in\mathbb{R} ja f:\mathbb{N}\cup\{0\}\to\mathbb{R} on jokin annettu funktio. Oletetaan lisäksi, että differenssiyhtälölle on annettu alkuehdot a_0=A_0 ja a_1=A_1. Näin saadun differenssiyhtälön alkuarvo-ongelman ratkaisu etenee täysin analogisesti 2. kertaluvun lineaarisen vakiokertoimisen differentiaaliyhtälön alkuarvo-ongelman ratkaisemisen kanssa, joten rajoitutaan tässä kappaleessa vain ratkaisun periaatteeseen.
Jos f(n)=0 jokaisella n, kutsutaan differenssiyhtälöä (1) homogeeniseksi, muulloin epähomogeeniseksi.
Määritelmä 9.5.1
Olkoot b ja c reaalilukuja. Vakiokertoimiseen toisen kertaluvun homogeeniseen lineaariyhtälöön
liittyvä karakteristinen yhtälö on
Toisen asteen yhtälön ratkaisukaavalla karakteristiselle yhtälölle lasketaan juuret
Homogeenisen yhtälön yleisen ratkaisun
löytämiseksi tarvitaan kaksi lineaarisesti riippumatonta ratkaisua a_n^{(1)} ja a_n^{(2)}.
Lause 9.5.2
Jos karakteristisella yhtälöllä on
kaksi erillistä reaalista juurta r_1 ja r_2, niin alkuperäisen yhtälön yleinen ratkaisu on
a_n=C_1r_1^n+C_2r_2^n,reaalinen kaksoisjuuri r_0, niin alkuperäisen yhtälön yleinen ratkaisu on
a_n=C_1r_0^n+C_2nr_0^n,imaginaariset juuret r_{\pm}=\alpha\pm\beta i, niin alkuperäisen yhtälön yleinen ratkaisu on
a_n=\rho^n\big(C_1\sin(\theta n)+C_2\cos(\theta n)\big),missä \rho=|r_+| ja \theta=\text{Arg}(r_+), eli Eulerin kaavan avulla r_+=\rho e^{\theta}.
Esimerkki 9.5.3
Etsi homogeenisen differenssiyhtälön
yleinen ratkaisu.
Yhtälön karakteristinen yhtälö on
jolla reaaliset juuret r_1=2 ja r_2=3. Edellisen lauseen mukaan yleinen ratkaisu on tällöin muotoa
Epähomogeenisen yhtälön yleinen ratkaisu löydetään vastaavasti.
Lause 9.5.4
Jos a_n^h=C_1a_n^{(1)}+C_2a_n^{(2)} on homogeenisen yhtälön yleinen ratkaisu ja a_n^p on epähomogeenisen yhtälön yksittäisratkaisu, niin epähomogeenisen yhtälön yleinen ratkaisu on
Epähomogeeniyhtälön yksittäisratkaisun löytäminen menee analogisesti määräämättömien kertoimien menetelmän kanssa.
Esimerkki 9.5.5
Etsi differenssiyhtälön
yleinen ratkaisu ja alkuehdot a_0=0, a_1=1 toteuttava ratkaisu.
Homogeenisen yhtälön yleinen ratkaisu laskettiin edellisessä esimerkissä. Etsitään epähomogeenisen yhtälön yleistä ratkaisua sijoittamalla yrite a_n=D4^n, jolloin
Kun valitaan D=\frac{8}{3}, saadaan homogeenisen yhtälön yksityisratkaisuksi a_n^p=\frac{8}{3}4^n ja yleiseksi ratkaisuksi
Yhtälöparista
saadaan ratkaisuina C_1=\frac{5}{3} sekä C_2=-\frac{13}{3} ja näin alkuarvo-ongelman ratkaisuksi tulee