- MATH.APP.160
- 4. Toisen ja korkeamman kertaluvun differentiaaliyhtälöt
- 4.3 Korkeamman kertaluvun lineaariyhtälö
Korkeamman kertaluvun lineaariyhtälö¶
Siirrytään tarkastelemaan n. kertaluvun lineaarista differentiaaliyhtälöä
missä funktiot p_i(x), i = 1, 2, \ldots, n ja f(x) ovat jatkuvia avoimella välillä I. Yllä esitetyn lineaarisen yhtälön sanotaan olevan normaalimuodossa. Jos f(x) \not= 0 jossakin välin I pisteessä x, niin tätä yhtälöä kutsutaan epähomogeeniseksi, ja jos f(x)=0 aina, kun x\in I, niin kyseessä on homogeeninen yhtälö.
Jokaista positiivista kertalukua n oleva lineaarinen yhtälö toteuttaa alkuarvotehtävän ratkaisun olemassaolo- ja yksikäsitteisyyslauseen, kun alkuehtoja on n kappaletta.
Lause 4.3.1
Olkoon x_0 välin I piste, sekä b_0, b_1, \ldots, b_{n-1} reaalilukuja. Tällöin n. kertaluvun lineaarisella differentiaaliyhtälöllä (1) on täsmälleen yksi alkuehdot
toteuttava ratkaisu y(x) välillä I.
Luvussa ?? esitellyt toisen kertaluvun lineaarisia differentiaaliyhtälöitä koskevat tulokset ja niiden todistukset toisen kertaluvun yhtälölle yleistyvät melko suoraviivaisesti n. kertaluvun yhtälölle.
Lause 4.3.2
Olkoot funktiot y_1,y_2,\ldots,y_n homogeenisen yhtälön ratkaisuja välillä I sekä olkoot c_1, c_2, \ldots, c_n reaalilukuja. Tällöin myös lineaarikombinaatio
on homogeenisen yhtälön ratkaisu välillä I.
Määritelmä 4.3.3
Funktiot y_1,y_2,\ldots,y_n\colon I\to\R ovat lineaarisesti riippumattomia välillä I, jos
aina, kun x \in I vain, jos c_1 = c_2 = \cdots = c_n = 0. Muutoin y_1,y_2,\ldots,y_n ovat lineaarisesti riippuvia.
Funktiot y_1,y_2,\ldots,y_n ovat siis lineaarisesti riippuvia silloin, kun löydetään sellaiset kertoimet c_i, joista jokin poikkeaa nollasta, että c_1y_1(x)+c_2y_2(x)+\cdots+c_ny_n(x)=0 jokaisessa välin I pisteessä x. Tämä tarkoittaa myös sitä, että yksi funktioista voidaan esittää muiden lineaarikombinaationa
missä c_i \not= 0.
Määritelmä 4.3.4
Olkoon jokainen funktioista y_1,y_2,\ldots,y_n\colon I\to\R yhteensä n-1 kertaa derivoituva avoimella välillä I. Funktioiden y_1,y_2,\ldots,y_n Wronskin determinantti on funktio
missä x\in I.
Lause 4.3.5
Olkoot y_1,y_2,\ldots,y_n homogeenisen yhtälön ratkaisuja välillä I ja olkoon W(x) niiden Wronskin determinantti. Silloin seuraavat väitteet ovat voimassa.
- Jos y_1,y_2,\ldots,y_n ovat lineaarisesti riippuvia, niin W(x)=0 aina, kun x\in I.
- Jos y_1,y_2,\ldots,y_n ovat lineaarisesti riippumattomia, niin W(x)\ne0 aina, kun x\in I.
Lause 4.3.6
Olkoot y_1,y_2,\ldots,y_n homogeenisen yhtälön lineaarisesti riippumattomia ratkaisuja välillä I, sekä c_1, c_2, \ldots, c_n reaalilukuja. Silloin lineaarikombinaatio
on homogeenisen yhtälön yleinen ratkaisu välillä I.
Lause 4.3.7
Jos y_h=c_1y_1+c_2y_2+\cdots+c_ny_n on homogeenisen yhtälön yleinen ratkaisu ja y_p on epähomogeenisen yhtälön jokin yksittäisratkaisu, niin epähomogeenisen yhtälön yleinen ratkaisu on
Esimerkki 4.3.8
Osoita, että y_1(x)=x, y_2(x)=x\ln x ja y_3(x)=x^2 ovat yhtälön
lineaarisesti riippumattomia ratkaisuja välillä (0,\infty) ja hae alkuehdot
toteuttava ratkaisu y.
Esimerkiksi y_2 on ratkaisu, sillä
ja sijoittamalla nähdään näiden toteuttavan yhtälön. Vastaavalla tavoin y_1 ja y_3 todetaan ratkaisuiksi. Lasketaan sitten Wronskin determinantti. Nyt
Välillä (0, \infty) on W(x)\ne0, joten y_1, y_2 ja y_3 eivät voi olla lineaarisesti riippuvia. Ne ovat siis lineaarisesti riippumattomia ratkaisuja, ja siten yleinen ratkaisu on
jolle
Annetut alkuehdot toteuttavalle ratkaisulle on voimassa
josta ratkaistaan c_1=1, c_2=-3 ja c_3=2. Haettu ratkaisu on siis
Keskitytään seuraavaksi vakiokertoimiseen yhtälöön.
Määritelmä 4.3.9
Olkoot a_1, a_2, \ldots, a_{n-1}, a_n reaalilukuvakioita ja a_n \not= 0. Vakiokertoimiseen homogeeniseen yhtälöön
liittyvä karakteristinen yhtälö on
Lause 4.3.10
Karakteristisen yhtälön (3) juurten \lambda avulla löydetään vakiokertoimisen homogeenisen yhtälön (2) n lineaarisesti riippumattomatonta ratkaisua seuraavasti.
Jos \lambda on k-kertainen reaalijuuri, niin funktiot
e^{\lambda x},\quad xe^{\lambda x},\quad x^2e^{\lambda x},\quad\ldots,\quad x^{k-1}e^{\lambda x}ovat lineaarisesti riippumattomia ratkaisuja. Tapauksessa k = 1 ratkaisu on e^{\lambda x}.
Jos \lambda=\alpha\pm i\beta on k-kertainen imaginaarijuuripari, niin
\begin{split}\begin{aligned} &e^{\alpha x}\sin(\beta x),\quad xe^{\alpha x}\sin(\beta x),\qquad\ldots\qquad x^{k-1}e^{\alpha x}\sin(\beta x)&&\text{ja}\\ &e^{\alpha x}\cos(\beta x),\quad xe^{\alpha x}\cos(\beta x),\qquad\ldots\qquad x^{k-1}e^{\alpha x}\cos(\beta x) \end{aligned}\end{split}ovat lineaarisesti riippumattomia ratkaisuja. Tapauksessa k = 1 ratkaisut ovat
e^{\alpha x}\sin(\beta x)\quad\text{ja}\quad e^{\alpha x}\cos(\beta x).
Yhteensä n kappaletta edellisten kohtien ratkaisuja ovat lineaarisesti riippumattomia.
Tehdään ratkaisuyrite y=e^{\lambda x}. Tällöin
Sijoitetaan nämä ratkaistavaan yhtälöön (2), jolloin
Kompleksitasossa tällä n. asteen polynomiyhtälöllä on monikerrat huomioiden n juurta. Koska polynomi on reaalikertoiminen, niin mahdolliset imaginaarijuuret esiintyvät liittolukupareittain \alpha\pm i\beta. Haetaan nyt differentiaaliyhtälölle lineaarisesti riippumattomia reaalisia ratkaisuja.
Jos \lambda on yksinkertainen reaalijuuri, niin ekvivalenssin (4) mukaan y=e^{\lambda x} on ratkaisu. Jos \lambda on k-kertainen reaalijuuri, niin mainitut funktiot ovat selvästi lineaarisesti riippumattomia. Ratkaisuiksi ne nähdään suoraan sijoittamalla. Tarkempi todistus sivuutetaan teknisenä, mutta kokeile kuitenkin esimerkin vuoksi funktiota y=xe^{\lambda x} kolmannen kertaluvun yhtälölle.
Jos \lambda=\alpha\pm i\beta on yksinkertainen imaginaarijuuripari, niin ekvivalenssin (4) mukaan
y=e^{\lambda x}=e^{\alpha x}\cos(\beta x)+ie^{\alpha x}\sin(\beta x)on differentiaaliyhtälön imaginaarinen ratkaisu. Sen reaali- ja imaginaariosat ovat myös (lineaarisesti riippumattomia) ratkaisuja (vrt. lemmaan 4.2.15 reaali- ja imaginaariosista). Yleisempi todistus sivuutetaan.
Yhteensä n kappaletta näiden kohtien ratkaisuja ovat varsin selvästi lineaarisesti riippumattomia.
Esimerkki 4.3.11
Ratkaise differentiaaliyhtälö 9y^{(5)}-6y^{(4)}+y^{(3)}=0.
Yhtälö on 5. kertaluvun vakiokertoiminen homogeeninen yhtälö, jonka karakteristisen yhtälön
ratkaisut ovat \lambda=0 kolminkertaisena ja \lambda=\frac{1}{3} kaksinkertaisena. Differentiaaliyhtälön yleinen ratkaisu on siis
Epähomogeenisen vakiokertoimisen yhtälön yksittäisratkaisua voidaan yrittää hakea samantapaisilla yritteillä kuin 2. kertaluvun epähomogeeniseen yhtälöön liittyvässä taulukossa.
Esimerkki 4.3.12
Ratkaise differentiaaliyhtälö y'''+9y'=\sin x.
Yhtälö on 3. kertaluvun vakiokertoiminen lineaariyhtälö. Vastaavan homogeenisen yhtälön karakteristisen yhtälön
juuret ovat \lambda=0 ja \lambda=\pm3i. Homogeenisen yhtälön yleinen ratkaisu on siten
Haetaan epähomogeenisen yhtälön yksittäisratkaisua yritteellä y_p=A\cos x+B\sin x. Derivoimalla saadaan
jolloin y_p on ratkaisu vain, jos
Näin ollen A=-\frac{1}{8} ja B=0, joten yhtälön yleinen ratkaisu on
Esimerkki 4.3.13
Ratkaistaan esimerkin 4.3.12 differentiaaliyhtälö MATLABilla. Vastaukset eivät aina ole kovin sievässä muodossa, joten niitä täytyy osata tulkita oikein. Lisäksi ratkaistaan kyseinen differentiaaliyhtälö alkuehdoilla y(0)=0, y'(0)=1 ja y''(0)=0.
Kirjoittamalla komentoriville
dsolve('D3y+9*Dy=sin(x)','x');
simplify(ans)
saadaan vastaukseksi
ans = cos(3*x)/8 - C2/9 - cos(x)/8 - (C2*cos(3*x))/9
+ C3*cos(3*x) + C4*sin(3*x).
Alkuarvotehtävä ratkaistaan vastaavasti:
dsolve('D3y+9*Dy=sin(x),y(0)=0,Dy(0)=1,D2y(0)=0','x');
simplify(ans)
jolloin vastaukseksi saadaan
ans = cos(3*x)/72 + sin(3*x)/3 - cos(x)/8 + 1/9.