- MATH.APP.160
- 1. Integraalifunktio ja määrätty integraali
- 1.3 Integroimistekniikkaa
Integroimistekniikkaa¶
Yksinkertaisimmissa tapauksissa paras keino integraalifunktion selvittämiseksi on ”arvata” tai selvittää kokeilemalla, minkä funktion derivaatta integroitava funktio on. Lähtökohdaksi voidaan ottaa muutama peruskaava, jotka johdetaan suoraan derivointikaavoista. Liitetaulukossa on esitetty laajempi kokoelma samaan tapaan perusteltavia kaavoja.
Integraalifunktiota määritettäessä on syytä selvittää väli \(I\), jolla tulos on voimassa (vertaa esimerkkiin 1.2.6). Välejä voi olla useampiakin, jolloin tulos on voimassa kullakin välillä erikseen.
Yleensä funktiosta ei kuitenkaan näe suoraan, kuinka se olisi integroitava. Tällöin seuraavat integroimismenetelmät saattavat auttaa. Menetelmästä riippumatta integroinnin tulos kannattaa aina tarkastaa derivoimalla!
Osittaisintegrointi¶
Tulon derivoimissäännnön mukaan
joten
Integroimalla puolittain saadaan osittaisintegrointikaava (integration by parts), jota voi yrittää käyttää, kun integroitavana on tulo, jonka tekijöistä toinen osataan integroida ja toinen derivoida
Huomautus 1.3.1
Integraalifunktioita koskevissa yhtälöissä, kuten osittaisintegroinnin yhtälössä on muistettava, että laskettaessa puolittain jotkin integraalifunktiot yhtälö pätee vain vakiota vaille. Esimerkiksi yhtälöstä \(1=1\) ei seuraa puolittain integroimalla, että \(x=x+7\), vaikka sekä \(F(x)=x\) että \(G(x)=x+7\) ovat funktion \(1\) integraalifunktioita.
Esimerkki 1.3.2
Laske \(\displaystyle\int xe^{-x}\,\d x\).
Valitaan \(f'(x)=e^{-x}\) ja \(g(x)=x\), jolloin \(f(x)=\int e^{-x}\,\d x=-e^{-x}\). Integroimisvakio voidaan valita nollaksi, sillä osittaisintegroinnin kaava on voimassa kaikille funktion \(f'(x)\) integraalifunktioille \(f(x)\). Lisäksi \(g'(x)=1\) ja nyt
Esimerkki 1.3.3
Laske \(\displaystyle\int x^2e^x\,\d x\).
Sovelletaan osittaisintegrointia kahdesti niin, että päästään ensin eroon tekijästä \(x^2\) ja sitten tekijästä \(x\). Nyt
Esimerkki 1.3.4
Laske \(\displaystyle\int e^x\sin x\,\d x\).
Sovelletaan taas ensin osittaisintegrointia kahdesti. Tällä kertaa
On saatu yhtälö, jonka molemmilla puolilla esiintyy kysytty integraali. Ratkaisemalla yhtälö tämän integraalin suhteen saadaan
Osittaisintegroinnin onnistuminen on suuresti kiinni siitä, kuinka funktiot \(f\) ja \(g\) valitaan. Väärä järjestys voi johtaa ojasta allikkoon ja monesti oikea tapa selviääkin vasta kokeilujen jälkeen.
Integrointi sijoituksen avulla¶
Olkoon \(F\) funktion \(f\) integraalifunktio. Yhdistetyn funktion derivointisäännöstä
saadaan integrointikaava
Erityisesti
Esimerkki 1.3.5
Kaavan (3)
ensimmäisen rivin mukaan
\[\int x^2e^{4x^3}\,\d x=\frac{1}{12}\int12x^2e^{4x^3}\,\d x=\frac{1}{12}e^{4x^3}+C,\]keskimmäisen rivin mukaan
\[\int(9x-7)^4\,\d x=\frac19\int9(9x-7)^4\,\d x=\frac19\cdot\frac15(9x-7)^5+C=\frac{1}{45}(9x-7)^5+C,\]alimman rivin mukaan
\[\int\tan x\,\d x=\int\frac{\sin x}{\cos x}\,\d x=-\int\frac{-\sin x}{\cos x}\,\d x=-\ln\left|\cos x\right|+C.\]
Jos integroitava funktio voidaan tulkita muodossa \(f(g(x))g'(x)\), on integraalin laskeminen usein helppoa ja suoraviivaista, kunhan ulkofunktion \(f\) integraalifunktio \(F\) saadaan määritettyä. Joskus tähän muotoon pääseminen vaatii kuitenkin kekseliäisyyttä, joten yksinkertaisempi tapa on merkitä sisäfunktiota \(u=g(x)\), eli integraaliin sijoitetaan sisäfunktion paikalle muuttuja \(u\). Tällöin alkuperäisestä muuttujasta \(x\) siirrytään muuttujanvaihdon (change of variables) eli sijoituksen (substitution) avulla uuteen muuttujaan \(u\). Nyt kaava (2) tulee muotoon
Näin ollen differentiaalille \(\d u=g'(x)\d x\). Menetelmää kutsutaan suoraksi sijoitukseksi ja se voidaan systematisoida seuraavasti:
Sijoita integroitavaan funktioon \(u=g(x)\) siten, että integroitava funktio on lausuttu pelkästään uuden muuttujan \(u\) avulla.
Laske differentiaali (formaalisti)
\[\frac{\d u}{\d x}=g'(x)\ \Rightarrow\ \d u=g'(x)\d x\]ja sijoita integraaliin.
Laske integraali \(\int f(u)\, \d u=F(u) + C\).
Sijoita \(u=g(x)\) integraalifunktioon \(F\), koska lopputulos halutaan lausua alkuperäisen muuttujan \(x\) avulla.
Seuraavat esimerkit valaisevat edellä kuvattua menetelmää.
Esimerkki 1.3.6
Laske \(\displaystyle\int e^{2x + 3}\,\d x\).
Sijoitetaan \(u=2x+3\). Tällöin
Niinpä
Esimerkki 1.3.7
Laske \(\displaystyle\int t^4\sqrt[3]{3-5t^5}\,\d t\).
Sijoitetaan \(u=3-5t^5\), jolloin
Siten
Kaksi edellistä esimerkkiä voidaan yhtä hyvin integroida myös suoraan kaavoja (3) käyttäen, sillä sisäfunktio ja sen derivaatta ovat helposti hahmotettavissa. Aina sopiva sijoitus ei kuitenkaan ole ilmeinen. Tällöin voidaan yrittää niin kutsuttua käänteistä sijoitusta (inverse substitution), jossa muuttujan \(x\) paikalle sijoitetaan jokin funktio \(x=g(u)\), jolloin \(\d x = g'(u)\d u\) ja
Jos funktio \(g\) valitaan sopivasti, funktion \(f(g(u))g'(u)\) integraali muuttujan \(u\) suhteen saadaan laskettua. Tässä tapauksessa alkuperäinenkin integraali saadaan laskettua, koska
ja lauseen 1.2.3 mukaan funktion \(f\) integraalifunktiot eroavat toisistaan korkeintaan vakiolla. Integraalifunktio saadaan esitettyä alkuperäisen muuttujan \(x\) suhteen funktion \(g(u)\) käänteisfunktion avulla: \(u=g^{-1}(x)\). Käänteisen sijoituksen käyttöä on selvennetty seuraavassa esimerkissä.
Esimerkki 1.3.8
Laske \(\displaystyle\int\frac{x}{x^4+1}\,\d x\).
Sijoitetaan \(x=\sqrt{u}\). Nyt
joten
Sijoitetaan nyt käänteisfunktion mukaisesti \(u = x^2\), eli
Edellisessä esimerkissä integroinnin tulokseksi saadaan arkustangentti, joka kuuluu alkeisfunktioihin lukeutuviin arkusfunktioihin. Näiden ja muiden alkeisfunktioiden derivaattoja ja integraaleja on koottu liiteisiin ?? ja ??. Taulukoissa esiintyy myös hyperbolisia funktioita ja näiden käänteisfunktioita, joita kutsutaan areafunktioiksi. Arkus- ja areafunktioita sekä hyperbolisia funktioita voi tarvittaessa kerrata liitteestä ??.
Esimerkki 1.3.9
Johdetaan integroimiskaava
Muiden samantapaisten integrointikaavojen johtaminen tapahtuu vastaavasti. Lähdetään liikkeelle arkustangentin derivaatasta. Käänteisfunktion derivaatalle on voimassa
missä \(y = f(x)\). Siispä
Koska \(D \tan \theta = \frac{1}{\cos^2 \theta}\), saadaan arkustangentti ilmaistua muodossa
Yllä oleva suorakulmainen kolmio kuvaa nyt tilannetta. Kosinin arvo kulmalla \(\theta\) on helppo päätellä kuvan avulla, eli
Toisin sanoen arkustangentti toteuttaa integraalifunktion määritelmän, joten integrointikaava on saatu johdettua.