Processing math: 100%

Integroimistekniikkaa

Yksinkertaisimmissa tapauksissa paras keino integraalifunktion selvittämiseksi on ”arvata” tai selvittää kokeilemalla, minkä funktion derivaatta integroitava funktio on. Lähtökohdaksi voidaan ottaa muutama peruskaava, jotka johdetaan suoraan derivointikaavoista. Liitetaulukossa on esitetty laajempi kokoelma samaan tapaan perusteltavia kaavoja.

Integraalifunktiota määritettäessä on syytä selvittää väli I, jolla tulos on voimassa (vertaa esimerkkiin 1.2.6). Välejä voi olla useampiakin, jolloin tulos on voimassa kullakin välillä erikseen.

Yleensä funktiosta ei kuitenkaan näe suoraan, kuinka se olisi integroitava. Tällöin seuraavat integroimismenetelmät saattavat auttaa. Menetelmästä riippumatta integroinnin tulos kannattaa aina tarkastaa derivoimalla!

Osittaisintegrointi

Tulon derivoimissäännnön mukaan

D(f(x)g(x))=f(x)g(x)+f(x)g(x),

joten

f(x)g(x)=D(f(x)g(x))f(x)g(x).

Integroimalla puolittain saadaan osittaisintegrointikaava (integration by parts), jota voi yrittää käyttää, kun integroitavana on tulo, jonka tekijöistä toinen osataan integroida ja toinen derivoida

(1)f(x)g(x)dx=f(x)g(x)f(x)g(x)dx.

Huomautus 1.3.1

Integraalifunktioita koskevissa yhtälöissä, kuten osittaisintegroinnin yhtälössä on muistettava, että laskettaessa puolittain jotkin integraalifunktiot yhtälö pätee vain vakiota vaille. Esimerkiksi yhtälöstä 1=1 ei seuraa puolittain integroimalla, että x=x+7, vaikka sekä F(x)=x että G(x)=x+7 ovat funktion 1 integraalifunktioita.

Esimerkki 1.3.2

Laske xexdx.

Piilota/näytä ratkaisu

Valitaan f(x)=ex ja g(x)=x, jolloin f(x)=exdx=ex. Integroimisvakio voidaan valita nollaksi, sillä osittaisintegroinnin kaava on voimassa kaikille funktion f(x) integraalifunktioille f(x). Lisäksi g(x)=1 ja nyt

xexdx=xex+exdx=(x+1)ex+C.
Osittaisintegrointia käytetään, kun

Esimerkki 1.3.3

Laske x2exdx.

Piilota/näytä ratkaisu

Sovelletaan osittaisintegrointia kahdesti niin, että päästään ensin eroon tekijästä x2 ja sitten tekijästä x. Nyt

x2exdx{f(x)=ex,f(x)=exg(x)=x2,g(x)=2x=x2ex2xexdx{f(x)=ex,f(x)=exg(x)=x,g(x)=1=x2ex2(xexexdx)=(x22x+2)ex+C.

Esimerkki 1.3.4

Laske exsinxdx.

Piilota/näytä ratkaisu

Sovelletaan taas ensin osittaisintegrointia kahdesti. Tällä kertaa

exsinxdx{f(x)=ex,f(x)=exg(x)=sinx,g(x)=cosx=exsinxexcosxdx{f(x)=ex,f(x)=exg(x)=cosx,g(x)=sinx=exsinx(excosx+exsinxdx).

On saatu yhtälö, jonka molemmilla puolilla esiintyy kysytty integraali. Ratkaisemalla yhtälö tämän integraalin suhteen saadaan

exsinxdx=12ex(sinxcosx)+C.

Osittaisintegroinnin onnistuminen on suuresti kiinni siitä, kuinka funktiot f ja g valitaan. Väärä järjestys voi johtaa ojasta allikkoon ja monesti oikea tapa selviääkin vasta kokeilujen jälkeen.

Integrointi sijoituksen avulla

Olkoon F funktion f integraalifunktio. Yhdistetyn funktion derivointisäännöstä

DF(g(x))=f(g(x))g(x)

saadaan integrointikaava

(2)f(g(x))g(x)dx=F(g(x))+C.

Erityisesti

(3)g(x)eg(x)dx=eg(x)+C,g(x)(g(x))adx=1a+1(g(x))a+1+C(a1),g(x)g(x)dx=ln|g(x)|+C(g(x)0).

Esimerkki 1.3.5

Kaavan (3)

  1. ensimmäisen rivin mukaan

    x2e4x3dx=11212x2e4x3dx=112e4x3+C,
  2. keskimmäisen rivin mukaan

    (9x7)4dx=199(9x7)4dx=1915(9x7)5+C=145(9x7)5+C,
  3. alimman rivin mukaan

    tanxdx=sinxcosxdx=sinxcosxdx=ln|cosx|+C.

Jos integroitava funktio voidaan tulkita muodossa f(g(x))g(x), on integraalin laskeminen usein helppoa ja suoraviivaista, kunhan ulkofunktion f integraalifunktio F saadaan määritettyä. Joskus tähän muotoon pääseminen vaatii kuitenkin kekseliäisyyttä, joten yksinkertaisempi tapa on merkitä sisäfunktiota u=g(x), eli integraaliin sijoitetaan sisäfunktion paikalle muuttuja u. Tällöin alkuperäisestä muuttujasta x siirrytään muuttujanvaihdon (change of variables) eli sijoituksen (substitution) avulla uuteen muuttujaan u. Nyt kaava (2) tulee muotoon

f(g(x))g(x)dx=F(u)+C=f(u)du.

Näin ollen differentiaalille du=g(x)dx. Menetelmää kutsutaan suoraksi sijoitukseksi ja se voidaan systematisoida seuraavasti:

  1. Sijoita integroitavaan funktioon u=g(x) siten, että integroitava funktio on lausuttu pelkästään uuden muuttujan u avulla.

  2. Laske differentiaali (formaalisti)

    dudx=g(x)  du=g(x)dx

    ja sijoita integraaliin.

  3. Laske integraali f(u)du=F(u)+C.

  4. Sijoita u=g(x) integraalifunktioon F, koska lopputulos halutaan lausua alkuperäisen muuttujan x avulla.

Kun integroitavan funktion jokaisen muuttujan x tilalle sijoitetaan muuttujasta u riippuva lauseke x(u), on kyseessä

Seuraavat esimerkit valaisevat edellä kuvattua menetelmää.

Esimerkki 1.3.6

Laske e2x+3dx.

Piilota/näytä ratkaisu

Sijoitetaan u=2x+3. Tällöin

dudx=2dx=12du.

Niinpä

e2x+3dx=12eudu=12eu+C=12e2x+3+C.

Esimerkki 1.3.7

Laske t4335t5dt.

Piilota/näytä ratkaisu

Sijoitetaan u=35t5, jolloin

dudt=25t4t4dt=125du.

Siten

t4335t5dt=125u1/3du=12534u4/3+C=3100(35t5)4/3+C.

Kaksi edellistä esimerkkiä voidaan yhtä hyvin integroida myös suoraan kaavoja (3) käyttäen, sillä sisäfunktio ja sen derivaatta ovat helposti hahmotettavissa. Aina sopiva sijoitus ei kuitenkaan ole ilmeinen. Tällöin voidaan yrittää niin kutsuttua käänteistä sijoitusta (inverse substitution), jossa muuttujan x paikalle sijoitetaan jokin funktio x=g(u), jolloin dx=g(u)du ja

f(x)dx=f(g(u))g(u)du.

Jos funktio g valitaan sopivasti, funktion f(g(u))g(u) integraali muuttujan u suhteen saadaan laskettua. Tässä tapauksessa alkuperäinenkin integraali saadaan laskettua, koska

f(g(u))g(u)du=F(g(u))+C

ja lauseen 1.2.3 mukaan funktion f integraalifunktiot eroavat toisistaan korkeintaan vakiolla. Integraalifunktio saadaan esitettyä alkuperäisen muuttujan x suhteen funktion g(u) käänteisfunktion avulla: u=g1(x). Käänteisen sijoituksen käyttöä on selvennetty seuraavassa esimerkissä.

Esimerkki 1.3.8

Laske xx4+1dx.

Piilota/näytä ratkaisu

Sijoitetaan x=u. Nyt

dxdu=12udx=12udu,

joten

xx4+1dx=uu2+112udu=12duu2+1=12arctanu+C.

Sijoitetaan nyt käänteisfunktion mukaisesti u=x2, eli

xx4+1dx=12arctanx2+C.

Edellisessä esimerkissä integroinnin tulokseksi saadaan arkustangentti, joka kuuluu alkeisfunktioihin lukeutuviin arkusfunktioihin. Näiden ja muiden alkeisfunktioiden derivaattoja ja integraaleja on koottu liiteisiin ?? ja ??. Taulukoissa esiintyy myös hyperbolisia funktioita ja näiden käänteisfunktioita, joita kutsutaan areafunktioiksi. Arkus- ja areafunktioita sekä hyperbolisia funktioita voi tarvittaessa kerrata liitteestä ??.

Esimerkki 1.3.9

Johdetaan integroimiskaava

11+x2dx=arctanx+C,xR.
Piilota/näytä ratkaisu

Muiden samantapaisten integrointikaavojen johtaminen tapahtuu vastaavasti. Lähdetään liikkeelle arkustangentin derivaatasta. Käänteisfunktion derivaatalle on voimassa

Df1(y)=1Df(x),

missä y=f(x). Siispä

Darctanx=1Dtanθ,x=tanθ,π2θπ2.

Koska Dtanθ=1cos2θ, saadaan arkustangentti ilmaistua muodossa

Darctanx=cos2θ,x=tanθ,π2θπ2.
../_images/arctan-derivaatta-kolmio.svg

Yllä oleva suorakulmainen kolmio kuvaa nyt tilannetta. Kosinin arvo kulmalla θ on helppo päätellä kuvan avulla, eli

Darctanx=cos2θ=(11+x2)2=11+x2,xR.

Toisin sanoen arkustangentti toteuttaa integraalifunktion määritelmän, joten integrointikaava on saatu johdettua.

Palautusta lähetetään...