Processing math: 100%

Differenssiyhtälöt

Rekursio on eräs matematiikassa yleinen tapa määritellä lukujonoja. Rekursion ideana on määrittää lukujonon n:s termi aiempien termien avulla antamalla tälle jokin sääntö. Määrittelyä käytettiin jo aiemmin esimerkin 5.2.3 kohdissa 2 ja 3, joissa määriteltiin sääntö ja annettiin riittävä määrä lukujonon alkutermejä, jotta rekursio on hyvin määritelty.

Rekursiota voidaan tarkastella myös analogisesti lineaaristen differentiaaliyhtälöiden kanssa. Tarkastellaan 2. kertaluvun lineaarista vakiokertoimista differenssiyhtälöä

(1)an+ban1+can2=f(n),

missä b,cR ja f:N{0}R on jokin annettu funktio. Oletetaan lisäksi, että differenssiyhtälölle on annettu alkuehdot a0=A0 ja a1=A1. Näin saadun differenssiyhtälön alkuarvo-ongelman ratkaisu etenee täysin analogisesti 2. kertaluvun lineaarisen vakiokertoimisen differentiaaliyhtälön alkuarvo-ongelman ratkaisemisen kanssa, joten rajoitutaan tässä kappaleessa vain ratkaisun periaatteeseen.

Jos f(n)=0 jokaisella n, kutsutaan differenssiyhtälöä (1) homogeeniseksi, muulloin epähomogeeniseksi.

Määritelmä 5.6.1

Olkoot b ja c reaalilukuja. Vakiokertoimiseen toisen kertaluvun homogeeniseen lineaariyhtälöön

an+ban1+can2=0

liittyvä karakteristinen yhtälö on

r2+br+c=0.

Homogeenisen yhtälön yleisen ratkaisun

an=C1a(1)n+C2a(2)n

löytämiseksi tarvitaan kaksi lineaarisesti riippumatonta ratkaisua a(1)n ja a(2)n.

Lause 5.6.2

Jos karakteristisella yhtälöllä on

  1. kaksi erillistä reaalista juurta r1 ja r2, niin alkuperäisen yhtälön yleinen ratkaisu on

    an=C1rn1+C2rn2,
  2. reaalinen kaksoisjuuri r0, niin alkuperäisen yhtälön yleinen ratkaisu on

    an=C1rn0+C2nrn0,
  3. imaginaariset juuret r±=α±βi, niin alkuperäisen yhtälön yleinen ratkaisu on

    an=ρn(C1sin(θn)+C2cos(θn)),

    missä ρ=|r+| ja θ=Arg(r+), eli Eulerin kaavan avulla r+=ρeiθ.

Piilota/näytä todistus
Sijoittamalla differenssiyhtälöön yrite an=rn on todistus analoginen lauseen 4.2.14 todistuksen kanssa ja jätetään asiasta kiinnostuneen lukijan täydennettäväksi.

Esimerkki 5.6.3

Etsi homogeenisen differenssiyhtälön

an3an1+2an2=0

yleinen ratkaisu.

Piilota/näytä ratkaisu

Yhtälön karakteristinen yhtälö on

r25r+6=0,

jolla reaaliset juuret r1=2 ja r2=3. Edellisen lauseen mukaan yleinen ratkaisu on tällöin muotoa

an=C12n+C23n.

Epähomogeenisen yhtälön yleinen ratkaisu löydetään vastaavasti.

Lause 5.6.4

Jos ahn=C1a(1)n+C2a(2)n on homogeenisen yhtälön yleinen ratkaisu ja apn on epähomogeenisen yhtälön yksittäisratkaisu, niin epähomogeenisen yhtälön yleinen ratkaisu on

an=ahn+apn=C1a(1)n+C2a(2)n+apn.

Epähomogeeniyhtälön yksittäisratkaisun löytäminen menee analogisesti määräämättömien kertoimien menetelmän kanssa.

Esimerkki 5.6.5

Etsi differenssiyhtälön

an3an1+2an2=4n

yleinen ratkaisu ja alkuehdot a0=0, a1=1 toteuttava ratkaisu.

Piilota/näytä ratkaisu

Homogeenisen yhtälön yleinen ratkaisu laskettiin edellisessä esimerkissä. Etsitään epähomogeenisen yhtälön yleistä ratkaisua sijoittamalla yrite an=D4n, jolloin

an3an1+2an2=D4nD34n1+D24n2=D4nD3444n1+D242424n2=D4nD344n+D2424n=D(134+18)4n=D384n.

Kun valitaan D=83, saadaan homogeenisen yhtälön yksityisratkaisuksi apn=834n ja yleiseksi ratkaisuksi

an=C12n+C23n+834n.

Yhtälöparista

a0=C1+C2+83=0,a1=C12+C23+834=1

saadaan ratkaisuina C1=53 sekä C2=133 ja näin alkuarvo-ongelman ratkaisuksi tulee

an=532n1333n+834n.
Palautusta lähetetään...