- MATH.MA.140
- 5. Lineaarialgebraa
- 5.3 Aliavaruudet
Aliavaruudet¶
Pohdi 5.3.1
- Marty ohjailee leijulautaansa suuntavektoreilla (−1,3)(−1,3) ja (3,−9).(3,−9). Miltä näyttää se avaruuden R2 osa, johon Marty voi päästä? Piirrä siitä kuva.
- Jasmin voi ohjata taikamattoaan suuntavektoreilla (1,1,0) ja (0,0,2). Miltä näyttää se avaruuden R3 osa, jonka Jasmin voi matollaan saavuttaa? Hahmottamista voi auttaa se, että listaat pisteitä, joihin Jasmin pääsee.
Aliavaruuksia käsitellään seuraavassa videossa.
Edellisessä luvussa tutkittiin, milloin jotkin tietyt vektorit virittävät vektoriavaruuden Rn. Esimerkiksi vektori (3,−1) ei viritä avaruutta R2, sillä kaikkia avaruuden R2 vektoreita ei voida kirjoittaa tämän vektorin lineaarikombinaatioina. Toisaalta vaikkapa vektorit (−3,1,1) ja (2,−1,2) eivät viritä avaruutta R3, sillä kaikkia avaruuden R3 vektoreita ei voida kirjoittaa näiden kahden vektorin lineaarikombinaatioina.
Voidaan kuitenkin ajatella, että vektori (3,−1) virittää avaruuden R2 sisällä pienemmän avaruuden, joka on vain osa koko avaruudesta R2. Samalla tavalla vektorit (−3,1,1) ja (2,−1,2) virittävät avaruuden, joka on vain osa vektoriavaruutta R3. Tällaisia avaruuksia kutsutaan aliavaruuksiksi. Epämuodollisesti ilmaistuna vektoreiden virittämä aliavaruus on se osa avaruutta, johon kyseisillä vektoreilla voi päästä.
Annetaan seuraavaksi täsmällinen määritelmä vektorien virittämälle aliavaruudelle, ja tutkitaan, miltä tällaiset aliavaruudet näyttävät. Vektorien virittämä aliavaruus koostuu kaikista kyseisten vektorien lineaarikombinaatioista.
Määritelmä 5.3.2
Vektoreiden v1,…,vk∈Rn virittämä aliavaruus on joukko
Tätä joukkoa merkitään span{v1,…,vk}.
Jos W=span{v1,…,vk}, sanotaan, että vektorit v1,…,vk∈Rn virittävät aliavaruuden W. Vektoreita v1,…,vk kutsutaan aliavaruuden W virittäjiksi.
Vektorien virittämää aliavaruutta kutsutaan toisinaan lyhyesti aliavaruudeksi. Tulemme näkemään, että aliavaruudet ovat vektoriavaruuksia toisten vektoriavaruuksien sisässä.
Huomaa, että merkinnässä span{v1,…,vk} vektoreiden järjestyksellä ei ole väliä. Tämä johtuu siitä, että vektoreiden yhteenlaskussa summattavien järjestyksellä ei ole väliä. Merkintä span tulee englannin kielen verbistä ”span”, joka tarkoittaa virittämistä tai ulottamista.
Esimerkki 5.3.3
Tarkastellaan vektorin (3,−1) virittämää aliavaruutta span{(−3,1)}. Se koostuu määritelmän mukaan kaikista vektorin (3,−1) lineaarikombinaatioista. Koska vektoreita on vain yksi, ovat lineaarikombinaatiot itse asiassa skalaarimonikertoja. Vektorin (−3,1) virittämä aliavaruus on
Tutkitaan, miltä aliavaruus span{(−3,1)} näyttää. Sen alkioita ovat esimerkiksi vektorit 2(3,−1)=(6,−2), (−1/6)(3,−1)=(−1/2,1/6) ja 0(3,−1)=(0,0). Nämä vektorit ovat yhdensuuntaisia vektorin (−3,1) kanssa. Kun aliavaruuden span{(−3,1)} alkioita ajatellaan koordinaatiston pisteinä, huomataan pisteiden sijaitsevat samalla suoralla (kuva 1). Aliavaruus on span{(−3,1)} siis suora. Koska (0,0) on tämän suoran alkio, kulkee suora origon kautta.
Fig. 1: Aliavaruus span{(3,−1)} on origon kautta kulkeva suora.
Esimerkki 5.3.4
Tarkastellaan seuraavaksi, miltä näyttää vektorien (−3,1,1) ja (2,−1,2) virittämä aliavaruus span{(−3,1,1),(2,−1,2)}. Se on vektoriavaruuden R3 osajoukko. Vektoreiden lineaarikombinaatiot muodostavat joukon
Sen alkioita ovat esimerkiksi −4(−3,1,1)−2(2,−1, 2)=(−16,−2,−8) ja −5(−3,1,1)+0(2,−1,2)=(15,−5,−5).
Aliavaruudesta span{(−3,1,1),(2,−1,2)} on hieman vaikeampi hahmotella kuvaa kuin aliavaruudesta span{(−3,1)}. Kaikki vektorien (−3,1,1) ja (2,−1,2) lineaarikombinaatiot ovat kuitenkin samassa tasossa kuin (−3,1,1) ja (2,−1,2). Joukko span{(−3,1,1),(2,−1,2)} muodostaakin avaruuden R3 tason. Se kulkee origon kautta, sillä (0,0,0) on vektorien (−3,1,1) ja (2,−1,2) lineaarikombinaatio.
Fig. 2: Aliavaruus span{(−3,1,1),(2,−1,2)} on origon kautta kulkeva taso.
Edellä nähtiin, että avaruudessa R3 vektorien virittämä aliavaruus voi olla origon kautta kulkeva suora tai taso. Vektorien virittämässä aliavaruudessa voi myös olla vain yksi vektori. Nollavektorin virittämä aliavaruus on nimittäin span{0}={a0∣a∈R}={0}. Tässä aliavaruudessa on siis ainoastaan nollavektori. Myös koko avaruus R3 on eräiden vektoreiden virittämä aliavaruus:
Esimerkki 5.3.5
Tutkitaan, miltä näyttävät avaruuden R4 aliavaruuden
alkiot. Määritelmän mukaan
Aliavaruuden span{(1,0,−2,2),(0,−1,4,5),(0,0,0,1)} alkiot ovat siis muotoa
missä a1,a2,a3∈R.
Esimerkki 5.3.6
Joukko W={(4a1−2a2, 3a1−a2, 5a1+a2)∣a1,a2∈R} on eräiden avaruuden R3 vektorien virittämä aliavaruus. Etsitään tälle aliavaruudelle virittäjävektorit. Toimitaan muuten samoin kuin esimerkissä 5.3.5, mutta käännetään päättelyn suunta:
Kyseessä on siis vektorien (4,3,5) ja (−2,−1,1) virittämä aliavaruus. Se on origon kautta kulkeva taso.
Toisinaan kaikkia virittäjävektoreita ei tarvita aliavaruuden virittämiseen. Virittäjävektorien joukossa voi siis olla turhia vektoreita. Tutkitaan vektoreiden (1,0,0), (0,1,0) ja (1,1,0) virittämää aliavaruutta span{(1,0,0),(0,1,0),(1,1,0)}. Ensinnäkin vektorit (1,0,0) ja (0,1,0) virittävät xy-tason. Kun joukkon lisätään lineaarikombinaatiot, joissa on mukana myös (1,1,0), ei aikaiseksi saada mitään uutta, sillä myös (1,1,0) on samassa xy-tasossa.
Seuraava lause osoittaa, että jos jokin virittäjävektori on toisten virittäjävektoreiden lineaarikombinaatio, se voidaan pudottaa pois virittäjävektoreiden joukosta.
Seuraavana tulevan lauseen todistuksen lukemisen helpottamiseksi käydään läpi hieman joukko-oppia. Kaksi joukkoa A ja B ovat samoja A=B, jos jokainen joukon A alkio kuuluu joukkoon B ja jokainen joukon B alkio kuuluu joukkoon A eli toisin sanoen joukko A on joukon B osajoukko ja jokko B on joukon A osajoukko. Siis A⊆B ja B⊆A. Kun taas halutaan näyttää, että joukko A on joukon B osajoukko eli A⊆B, niin otetaan joukosta A mielivaltainen alkio ja näytetään sen aina kuuluvan joukkoon B eli olevan aina myös joukon B alkio.
Lause 5.3.7
Oletetaan, että v1,v2,…,vk∈Rn ja lisäksi että w on vektoreiden v1,v2,…,vk lineaarikombinaatio. Tällöin
”⊆”: Oletetaan, että v∈span{v1,…,vk,w}. Nyt on olemassa reaalilukukertoimet a1,…,ak,aw∈R, joille pätee
Toisaalta koska w on vektoreiden v1,…,vk lineaarikombinaatio, on olemassa toiset reaalilukukertoimet c1,…,ck∈R, joille pätee
Sijoitetaan tämä ensimmäiseen yhtälöön, jolloin saadaan
Tästä nähdään, että v∈span{v1,…,vk}, joten
”⊇”: Todistuksen toinen osa jätetään harjoitustehtäväksi.
Tarkastellaan vektoreiden (−1,0,−3), (−6,1,−1) ja (0,1,2) virittämää aliavaruutta
Koska
voidaan vektori (−2,−2,−10) jättää pois virittäjien joukosta. Toisin sanoen
Seuraavassa esimerkissä tutkitaan, kuinka aliavaruudet ovat pienempiä vektoriavaruuksia toisten vektoriavaruuksien sisässä.
Esimerkki 5.3.8
Tarkastellaan aliavaruutta
Kyseessä on origon kautta kulkeva suora.
Tutkitaan, mitä tapahtuu, kun kaksi aliavaruuden W alkiota lasketaan yhteen. Oletetaan, että v,w∈W. Tällöin on olemassa sellaiset reaaliluvut a ja b, että v=a(−2,−1) ja w=b(−2,−1). Nähdään, että
missä a+b∈R. Havaitaan, että summa v+w on vektorin (−2,−1) skalaarimonikerta, joten se on aliavaruuden W alkio. Jos lasketaan yhteen mitkä tahansa kaksi aliavaruuden W=span{(−2,−1)} alkiota, on tuloksena siis edelleen aliavaruuden W alkio.
Tarkastellaan sitten aliavaruuden alkioiden skalaarimonikertoja. Oletetaan, että u∈W ja k∈R. Tällöin on olemassa c∈R, jolle pätee u=c(−2,−1). Huomataan, että
missä kc∈R. Havaitaan, että vektori ku voidaan kirjoittaa vektorin (−2,−1) skalaarimonikertana, joten ku∈W. Kaikkien aliavaruuden W=span{(−2,−1)) alkioiden skalaarimonikerrat ovat siis edelleen aliavaruuden W alkioita.
Tavallaan suora W=span{(−2,−1)} on oma pieni vektoriavaruutensa avaruuden R2 sisässä: kun suoran W=span{(−2,−1)} alkioita lasketaan yhteen tai niitä kerrotaan reaaliluvuilla, on tuloksena edelleen aliavaruuden W alkio (ks. kuva 3). Sama pätee origon kautta kulkeviin tasoihin.

Fig. 3: Suoran W=span{(−2,−1)} alkioiden v ja w summa v+w on suoran W alkio.
Edellä tehdyt havainnot voidaan yleistää minkä tahansa vektoreiden virittämälle aliavaruudelle. Jos aliavaruuden kaksi vektoria lasketaan yhteen, on summa edelleen aliavaruudessa. Samoin aliavaruuden vektoreiden skalaarimonikerrat ovat aliavaruudessa. Lisäksi nollavektori kuuluu aina aliavaruuteen.
Lause 5.3.9
Oletetaan, että v1,…,vk∈Rn. Olkoon W=span{v1,…,vk}. Tällöin seuraavat väitteet pätevät:
- Jos u, w∈W, niin u+w∈W.
- Jos w∈W ja c∈R, niin cw∈W.
- 0∈W.
Osoitetaan kohta 1 ja jätetään loput kohdat harjoitustehtäviksi. Oletetaan, että u,w∈W. Nyt u=a1v1+⋯+akvk joillakin a1,…,ak∈R ja w=b1v1+⋯+bkvk joillakin b1,…,bk∈R. Osoitetaan, että summa u+w on aliavaruuden W alkio. Huomataan, että
Koska u+w on vektoreiden v1,v2,…,vk lineaarikombinaatio, pätee u+w∈W.
Tässä materiaalissa käsiteltiin vain vektorien virittämiä aliavaruuksia, jotka ovat lineaarikombinaatioista muodostuvia joukkoja. Ne ovat erikoistapaus yleisemmästä aliavaruuden käsitteestä. Vektoriavaruuden osajoukko W on kyseisen vektoriavaruuden aliavaruus, jos sille pätevät seuraavat ehdot:
- 0∈W
- w+u∈W kaikilla w,u∈W
- rw∈W kaikilla r∈R ja w∈W.
Avaruuden Rn tapauksessa käsitteillä ei ole eroa: jokainen aliavaruus on vektorien virittämä aliavaruus. Kun vektoriavaruuden käsitettä yleistetään muihinkin kuin avaruuksiin Rn, löytyy aliavaruuksia, jotka eivät minkään äärellisen vektorijoukon virittämiä.
- Vektorit virittävät avaruuden, jos jokainen avaruuden vektori voidaan ilmaista niiden lineaarikombinaationa. Epämuodollisesti sanottuna tämä tarkoittaa sitä, että vektoreilla pääsee jokaiseen avaruuden pisteeseen.
- Jos vektorit eivät viritä koko avaruutta, ne virittävät aliavaruuden.
- Avaruuden R3 aliavaruuksia ovat origon kautta kulkevat suorat ja tasot, joukko {0} sekä koko avaruus R3.