Viritys ja lineaarinen riippumattomuus¶
Vektoriyhtälöllä tarkoitetaan tuntemattomien c1,c2,…,ck yhtälöä
missä vektorit v1,...,vk ja b ovat annettuja. Yhtälön ratkaisu vastaa kysymykseen siitä, voidaanko vektori b esittää vektoreiden v1,v2,…,vk lineaarikombinaationa. Merkitsemällä
ei ole vaikeaa nähdä, että yllä oleva vektoriyhtälö voidaan samastaa matriisiyhtälön
ja sitä vastaavan lineaarisen yhtälöryhmän kanssa.
Lause.
Olkoot avaruuden Rn vektorit v1,v2,…,vk ja b annettuja, sekä
Tällöin vektoriyhtälöllä
ja yhtälöryhmällä, jonka kokonaismatriisi on [V∣b], on täsmälleen sama ratkaisu.
Esimerkki.
Tutki, voidaanko vektori [1−1] esittää vektoreiden
lineaarikombinaationa.
Vektoriyhtälön ratkaisua voidaan tarkastella myös seuraavasta näkökulmasta.
Jokainen vektoreiden v1,v2,…,vk virittämän joukon alkio on siis näiden vektoreiden jokin lineaarikombinaatio. Havaitaan, että vektoriyhtälöllä
on ratkaisu vain, jos b voidaan esittää vektoreiden v1,v2,…,vk lineaarikombinaationa eli vain, jos b on vektorien v1,v2,…,vk virittämä.
Lause.
Olkoot x ja y avaruuden Rn vektoreita, sekä r reaaliluku. Jos x ja y ovat avaruuden Rn vektoreiden v1,v2,…,vk virittämiä, niin myös x+y, rx ja 0 ovat niiden virittämiä.
Edellisen lauseen tulokset muotoillaan usein sanomalla, että vektoreiden v1,v2,…,vk virittämä joukko on suljettu summan ja skalaarilla kertomisen suhteen. Lisäksi nollavektori on kaikkien mahdollisten vektorikokoelmien virittämä, eli se voidaan esittää minkä tahansa vektoreiden lineaarikombinaationa. Tällaisen lineaarikombinaation kertoimiksi käy triviaalisti c1=c2=⋯=ck=0, mutta mielenkiintoisempi kysymys koskee sitä, voidaanko nollavektori esittää lineaarikombinaationa nollasta poikkeavien kertoimien avulla.
Tarkastellaan kahta nollasta eroavaa vektoria x ja y. Jos vektorit x ja y ovat yhdensuuntaiset, eli
jollakin reaaliluvulla λ≠0, niin luonnollisesti
eli nollavektori voidaan esittää vektorien x ja y epätriviaalina lineaarikombinaationa. Kertoimelle λ voidaan kirjoittaa λ=−c2c1 joillakin reaaliluvuilla c1≠0 ja c2≠0, jolloin yhdensuuntaisuusehto voidaan muotoilla myös yhtälönä
Tämä esitys on edelleen nollavektorin epätriviaali lineaarikombinaatio, ja se motivoi seuraavan määritelmän.
Vektorit v1,v2,…,vk ovat siis lineaarisesti riippuvia, jos homogeeniselle vektoriyhtälölle
löytyy epätriviaali ratkaisu. Kääntäen lineaarinen riippumattomuus edellyttää, että tällä yhtälöllä on vain triviaaliratkaisu c=0.
Esimerkki.
Tutki, ovatko vektorit
- (1,0,3), (2,2,1) ja (6,7,−2),
- (1,0,3), (2,2,1), (6,7,−2) ja (4,2,1)
lineaarisesti riippumattomia.
Lineaariselle riippuvuudelle löytyy myös muita luonnehdintoja.
Lause.
Avaruuden Rn vektorit v1,v2,…,vk ovat lineaarisesti riippuvia täsmälleen silloin, kun jokin niistä voidaan ilmaista muiden lineaarikombinaationa.
Tämän lauseen tärkeä seuraus on, että vektorikokoelman virittämää joukkoa tarkastellessa voidaan karsia pois kaikki lineaarisesti riippuvat vektorit.
Seuraus.
Olkoot avaruuden Rn vektorit v1,v2,…,vk lineaarisesti riippumattomia ja olkoon x sellainen avaruuden Rn vektori, että vektorit v1,v2,…,vk,x ovat lineaarisesti riippuvia. Tällöin
Todistetaan lopuksi edellisen esimerkin toisessa kohdassa tehdyn havainnon pohjalta lause, joka antaa ylärajan avaruudesta Rn löydettävien lineaarisesti riippumattomien vektorikokoelmien koolle.
Lause.
Jos m>n, niin avaruuden Rn vektorit v1,v2,…,vm ovat lineaarisesti riippuvia.
Esimerkiksi siis kaikki avaruudesta R3 poimitut vektorikokoelmat v1,v2,v3,v4 ovat lineaarisesti riippuvia.