Vektoreiden yhteys funktioihin¶
Tässä luvussa perehdytään asiaan, jota harvemmin käsitellään lukiossa. Usean muuttujan funktion nimikin jo viittaa siihen, että funktion arvo riippuu useammasta muuttujasta. Tällöin funktion syötteenä on vektori, joka sisältää muuttujien saamat arvot. Usean muuttujan funktioiden käsitteiden tunteminen on yleissivistävää, sillä niille on esimerkiksi paljon sovelluksia fysiikassa. Moni suurehan riippuu useammasta tekijästä.
Tällä opintojaksolla keskitytään pääosin tasoon ja kolmiulotteiseen avaruuteen liittyviin funktioihin. Tärkeintä on, että opiskelija saa hieman tuntumaa usean muuttujan funktioihin ja pystyy suoriutumaan yksinkertaisista laskuista. Samoihin asioihin palataan opintojaksolla Usean muuttujan funktiot.
- Usean muuttujan reaaliarvoiset funktiot.
- Osittaisderivaatta ja sen sovelluksena pinnan ääriarvot.
- Suunnattu derivaatta ja gradientti sekä sen geometrinen tulkinta.
Vektoreista¶
Kerrataan lyhyesti vektorien ominaisuuksia. Lukiossa käsitellään vektoreita avaruuksissa R2 ja R3, eli tasossa ja kolmiulotteisessa avaruudessa. Intuitiivisesti samat tutut vektorien ominaisuudet voidaan määritellä myös avaruuksille Rn eli euklidisille avaruuksille, joiden ulottuvuus on n∈N.
Vektorien summa ja skalaarilla kertominen suoritetaan komponenteittain. Siis jos x=(x1,…,xn),y=(y1,…,yn)∈Rn ja k∈R, niin
Vektorien yhteenlasku on vaihdannainen. Lisäksi yhteenlasku ja skalaarilla kertominen ovat liitännäisiä ja toteuttavat osittelulain. Nollavektorin 0=(0,…,0) lisääminen vektoriin x tuottaa aina vektorin x itsensä. Samoin reaaliluvulla 1 kerrottaessa vektori ei muutu.
Vektoria jonka pituus on 1 kutsutaan yksikkövektoriksi. Kahden pisteen x ja y välinen etäisyys on niiden välisen erotuksen pituus, eli ‖x−y‖.
Seuraavassa kuvassa x esiintyy kolmessa roolissa: se on piste avaruudessa Rn, pisteen paikkavektori ja toisaalta siirtymävektori.
Huomautus 7.1.5
Tässä luvussa käytetään vektoreille merkintojä
missä vektorit ei ovat niin sanottuja standardikantavektoreita, joissa indeksiä i vastaava komponentti on 1 ja muut nollia. Esimerkiksi e1=(1,0,…,0) ja e2=(0,1,0,…,0). Avaruudessa R2 käytetään myös merkintöjä i=(1,0) ja j=(0,1) ja avaruudessa R3 merkintöjä i=(1,0,0), j=(0,1,0) ja k=(0,0,1).
Funktioiden termistöä¶
Usean muuttujan funktiot ovat tyyppiä f:Rn→Rm. Funktion f sanotaan olevan
- yhden muuttujan reaaliarvoinen funktio (reaalifunktio), jos n=m=1,
- yhden muuttujan funktio, jos n=1,
- usean muuttujan funktio, jos n>1,
- reaaliarvoinen funktio, jos m=1, ja
- vektoriarvoinen funktio, jos m>1.
Pääosin tarkastelemme tällä opintojaksolla reaaliarvoisia funktioita R2→R ja R3→R.
Esimerkki 7.1.6
- Esimerkiksi f(x)=1−x2 on yhden muuttujan reaaliarvoinen funktio. Sen määrittelyjoukko on R ja maalijoukko R. Funktio f onkin tyyppiä R→R.
- Funktio f:R→R2, f(x)=(x,2x+1) on yhden muuttujan vektoriarvoinen funktio.
- Funktio f:R2→R, f(x,y)=x2+y−1 on kahden muuttujan reaaliarvoinen funktio.
- Funktio f:R2→R3, f(x,y)=(x2,xy−1,3y) on kahden muuttujan vektoriarvoinen funktio.
Yksinkertainen ja hyödyllinen vektoriarvoinen funktio on parametrisoitu käyrä, jossa avaruuden Rn vektoriin x liitetään jokin parametrin arvo, ja tätä parametria merkitään usein kirjaimella t. Toisin sanoen vektori x riippuu parametrista t, eli vektorin komponentit riippuvat samasta parametrista. Voidaan siis merkitä x(t)=(x1(t),x2(t),…,xn(t)).
Esimerkki 7.1.8
Seuraava kuva esittää käyrää r(t)=(t2,t3−3t), −2≤t≤2. Parametria t voidaan ajatella aikana ja käyrää reittinä, jota pitkin jokin kappale kulkee ajan t edetessä.
Hetkellä t kappale kulkee käyrän tangenttivektorin suuntaan. Tangenttivektori on funktion r derivaatta, joka saadaan derivoimalla kaikki komponenttifunktiot. Kuvan käyrälle tangenttivektorit ovat muotoa r′(t)=(2t,3t2−3).
Huomautus 7.1.9
Edellisen esimerkin parametrisoidun käyrän kuvaaja ei esitä minkään reaalifunktion y=f(x) kuvaajaa. Tämä johtuu siitä, että funktion määritelmän mukaisesti funktion tulee liittää jokaiseen määrittelyjoukkonsa alkioon yksikäsitteinen maalijoukon alkio. Nyt käyrän kuvaajasta heräisi esimerkiksi kysymys, miten funktion arvo f(1) tulisi määritellä.
Parametrisoitu käyrä puolestaan toteuttaa funktion määritelmän, sillä se liittää jokaiseen parametrin t arvoon yksikäsitteisen tason R2 pisteen. Yllä olevassa esimerkissä parametriin t liitetään piste (x(t),y(t))=(t2,t3−3t). Luonnollisesti parametrisoidun käyrän tapauksessa voidaan tutkia erilaisia funktioihin liittyviä ominaisuuksia, kuten injektiivisyyttä. Esimerkiksi yllä olevan esimerkin parametrisoitu käyrä ei ole injektio, koska eri parametrin arvoilla t=±√3 saadaan sama tason R2 piste r(±√(3))=(3,0). Mieti, mitä parametrisoidun käyrän injektiivisyys tarkoittaa käyrän kuvaajan kannalta.