Processing math: 0%
This course has already ended.

Toisen kertaluvun lineaariyhtälö

Tässä luvussa tarkastellaan 2. kertaluvun lineaarista differentiaaliyhtälöä (second-order linear equation)

y

missä a(x), b(x) ja f(x) ovat jatkuvia avoimella välillä I. Yllä esitetyn lineaarisen yhtälön sanotaan olevan normaalimuodossa. Jos f(x) \not= 0 jossakin välin I pisteessä x, niin tätä yhtälöä kutsutaan epähomogeeniseksi yhtälöksi (nonhomogeneous equation). Sitä vastaava homogeeninen yhtälö (homogeneous equation) on

y''+a(x)y'+b(x)y=0.

Myös 2. kertaluvun lineaariyhtälö toteuttaa ratkaisun olemassaolo- ja yksikäsitteisyystuloksen.

Lause.

Olkoon x_0 välin I piste, sekä b_0 ja b_1 reaalilukuja. Tällöin epähomogeenisella yhtälöllä on täsmälleen yksi alkuehdot y(x_0)=b_0 ja y'(x_0)=b_1 toteuttava ratkaisu y(x) välillä I.

Esimerkki.

Tutkitaan differentiaaliyhtälön y''+3y'+2y=0 ratkaisujen yksikäsitteisyyttä. Asettamalla pelkästään alkuehto y(0)=1 kiinnitetään vain ratkaisun kuvaajan kauttakulkupiste. Kyseisen alkuehdon toteuttavia ratkaisuja on äärettömän monta. Vasemmanpuoleiseen kuvaan on piirretty tällaisia ratkaisuja kulmakertoimilla y'(0)=-2, -1, 0, 1 ja 2.

Toisaalta asettamalla pelkästään alkuehto y'(0)=1 kiinnitetään vain ratkaisun kuvaajan kulmakerroin arvolla x=0. Kyseisen alkuehdon toteuttavia ratkaisuja on äärettömän monta. Oikeanpuoleiseen kuvaan on piirretty tällaisia ratkaisuja kauttakulkupisteinä y(0)=-1, -\frac12, 0, \frac12 ja 1.

../_images/diff2klyhtaloykskasitteisyys.svg

Kun asetetaan molemmat alkuehdot y(0)=1 ja y'(0)=1, saadaan yksikäsitteinen ratkaisu (paksu kuvaaja). Vertaa ensimmäisen kertaluvun lineaariyhtälön tapaukseen, jossa kunkin pisteen kautta kulkee täsmälleen yksi ratkaisu.

Homogeeninen yhtälö

Aloitetaan toisen kertaluvun lineaariyhtälön ratkaisumenetelmän tarkastelu homogeenisesta yhtälöstä.

Lause.

Olkoot funktiot y_1 ja y_2 homogeenisen yhtälön ratkaisuja välillä I, sekä c_1 ja c_2 reaalilukuja. Tällöin myös lineaarikombinaatio

y=c_1y_1+c_2y_2

on homogeenisen yhtälön ratkaisu välillä I.

Todistus.

Nyt y'=c_1y_1'+c_2y_2' ja y''=c_1y_1''+c_2y_2'', joten

\begin{split}\begin{aligned} y''+a(x)y'+b(x)y&=(c_1y_1''+c_2y_2'')+a(x)(c_1y_1'+c_2y_2')+b(x)(c_1y_1+c_2y_2)\\ &=c_1(y_1''+a(x)y_1'+b(x)y_1)+c_2(y_2''+a(x)y_2'+b(x)y_2)\\ &=c_1\cdot0+c_2\cdot0=0. \end{aligned}\end{split}

\square

Määritelmä.

Funktiot y_1 ja y_2\colon I\to\mathbb R ovat lineaarisesti riippumattomia (linearly independent) välillä I, jos ei löydy sellaisia kertoimia c_1 \not= 0 ja c_2 \not= 0, että lineaarikombinaatio

c_1y_1(x)+c_2y_2(x)=0

kaikilla välin I pisteillä x. Toisin sanoen y_1 ja y_2 ovat lineaarisesti riippumattomia, jos ehto c_1y_1(x) + c_2y_2(x) = 0 aina, kun x\in I tarkoittaa, että c_1 = c_2 = 0. Muutoin y_1 ja y_2 ovat lineaarisesti riippuvia, (linearly dependent). Vertaa tätä vektorijoukon lineaarisen riippumattomuuden määritelmään.

Funktiot y_1 ja y_2 ovat lineaarisesti riippuvia täsmälleen silloin, kun on olemassa sellaiset kertoimet c_1 ja c_2, c_1\ne0 tai c_2\ne0, että c_1y_1(x)+c_2y_2(x)=0 kaikilla x\in I. Tällöin toinen funktioista voidaan ratkaista toisen avulla,

y_1(x) = -\frac{c_2}{c_1}y_2(x)\qquad\text{tai}\qquad y_2(x) = -\frac{c_1}{c_2}y_1(x),

eli toinen funktioista on toisen monikerta. Lineaarinen riippumattomuus voidaan kääntäen siis ilmaista myös ehdolla

\frac{y_1(x)}{y_2(x)} \not= \text{vakio}

välillä I.

Esimerkki.

  1. Olkoon a\ne b. Tällöin y_1(x)=x^a ja y_2(x)=x^b ovat lineaarisesti riippumattomia, sillä

    \frac{x^a}{x^b}=x^{a-b}\ne\text{vakio}.
  2. Olkoon a\ne b. Tällöin y_1(x)=e^{ax} ja y_2(x)=e^{bx} ovat lineaarisesti riippumattomia, sillä

    \frac{e^{ax}}{e^{bx}}=e^{(a-b)x}\ne\text{vakio}.
  3. Funktiot y_1(x)=\sin x ja y_2(x)=\cos x ovat lineaarisesti riippumattomia, sillä

    \frac{\sin x}{\cos x}=\tan x\ne\text{vakio}.
  4. Funktiot y_1(x)=\sin(2x) ja y_2(x)=\sin x\cos x ovat lineaarisesti riippuvia, sillä y_1(x)=\sin(2x)=2\sin x\cos x=2y_2(x).

Määritelmä.

Olkoot funktiot y_1 ja y_2 määritelty ja derivoituvia avoimella välillä I. Funktioiden y_1 ja y_2 Wronskin determinantti (Wronskian) on funktio

\begin{split}W(x)=\begin{vmatrix}y_1(x) & y_2(x)\\y_1'(x) & y_2'(x)\end{vmatrix} = y_1(x)y_2'(x) - y_1'(x)y_2(x).\end{split}

Esimerkki.

Funktioiden y_1(x)=e^x ja y_2(x)=xe^x Wronskin determinantti on

\begin{split}W(x)=\begin{vmatrix}e^x & xe^x\\e^x & e^x+xe^x\end{vmatrix} =e^{2x}.\end{split}

Lause.

Olkoot y_1 ja y_2 homogeenisen yhtälön ratkaisuja välillä I ja olkoon W(x) niiden Wronskin determinantti. Silloin seuraavat ovat voimassa.

  1. Jos y_1 ja y_2 ovat lineaarisesti riippuvia, niin W(x)=0 kaikilla x\in I.
  2. Jos y_1 ja y_2 ovat lineaarisesti riippumattomia, niin W(x)\ne0 kaikilla x\in I.
Todistus.

Derivoidaan yhtälö a_1y_1(x)+a_2y_2(x)=0 puolittain ja muodostetaan yhtälöpari

\begin{split}\begin{cases} a_1y_1(x_0)+a_2y_2(x_0)=0\\ a_1y_1'(x_0)+a_2y_2'(x_0)=0 \end{cases} \Leftrightarrow \begin{bmatrix} y_1(x_0) & y_2(x_0) \\ y_1'(x_0) & y_2'(x_0) \end{bmatrix} \begin{bmatrix} a_1 \\ a_2 \end{bmatrix} = \mathbf{0}.\end{split}

välin I pisteessä x_0. Kyseessä on muuttujien a_1 ja a_2 suhteen lineaarinen yhtälöpari, jonka kerroinmatriisin determinantti on funktioiden y_1 ja y_2 Wronskin determinantti W(x_0).

  1. Jos y_1 ja y_2 ovat lineaarisesti riippuvia, niin löydetään sellaiset kertoimet c_1 ja c_2, c_1\ne0 tai c_2\ne0, että c_1y_1(x_0)+c_2y_2(x_0)=0. Puolittainen derivointi ja sijoitus x = x_0 yhtälölle c_1y_1(x)+c_2y_2(x)=0 osoittaa, että kertoimet c_1 ja c_2 toteuttavat myös yhtälön c_1y_1'(x_0)+c_2y_2'(x_0)=0. Pari (c_1, c_2) \not= (0, 0) on siis yhtälöparin epätriviaali ratkaisu, ja tämän vuoksi kerroinmatriisin determinantin on oltava 0. Siis W(x_0) = 0.

  2. Tehdään vastaoletus, jonka mukaan W(x_0) = 0, kun y_1 ja y_2 ovat lineaarisesti riippumattomia. Tällöin yhtälöparilla on muitakin ratkaisuja, kuin triviaaliratkaisu a_1=a_2=0. Olkoon pari (c_1, c_2) \not= (0, 0) epätriviaali ratkaisu, ja kirjoitetaan homogeenisen yhtälön ratkaisu

    y(x)=c_1y_1(x)+c_2y_2(x).

    Yhtälöparin nojalla funktio y toteuttaa alkuehdot y(x_0) = 0 ja y'(x_0)=0. Toisaalta myös nollafunktio toteuttaa homogeenisen yhtälön ja nämä alkuehdot, jolloin olemassaolo- ja yksikäsitteisyyslauseen nojalla on oltava y(x)=0 aina, kun x\in I. Mutta tällöin y_1 ja y_2 ovat lineaarisesti riippuvia, mikä on ristiriita. Siis W(x_0) \not= 0.

Pisteelle x_0 ei asetettu rajoitteita, joten väitteet ovat voimassa jokaisessa välin I pisteessä. \square

Lause.

Olkoot y_1 ja y_2 homogeenisen yhtälön lineaarisesti riippumattomia ratkaisuja välillä I, sekä c_1 ja c_2 reaalilukuja. Tällöin lineaarikombinaatio

y=c_1y_1+c_2y_2

on homogeenisen yhtälön yleinen ratkaisu välillä I.

Todistus.

Olkoon funktio z homogeenisen yhtälön ratkaisu, sekä y=c_1y_1+c_2y_2. On osoitettava, että z=y joillakin c_1 ja c_2. Kiinnitetään välin I piste x_0, derivoidaan y, lasketaan y ja y' pisteessä x_0, sekä ja muodostetaan yhtälöpari

\begin{split}\begin{cases}c_1y_1(x_0)+c_2y_2(x_0)=z(x_0),\\ c_1y_1'(x_0)+c_2y_2'(x_0)=z'(x_0).\end{cases}\end{split}

Tämä on muuttujien c_1 ja c_2 suhteen lineaarinen yhtälöpari, jonka kerroinmatriisin determinantti on funktioiden y_1 ja y_2 Wronskin determinantti W(x_0). Edellisen lauseen mukaan W(x_0)\ne0, joten yhtälöparilla on ratkaisu (c_1,c_2)\in\mathbb R^2. Funktiolle y on määritelmänsä vuoksi voimassa y(x_0)=z(x_0) ja y'(x_0)=z'(x_0), jolloin olemassaolo- ja yksikäsitteisyyslauseen mukaan z=y. \square

Esimerkki.

Tarkastellaan yhtälöä

y''-4y=0.

Funktiot y_1(x)=e^{2x} ja y_2(x)=e^{-2x} ovat ratkaisuja, sillä

y_1''(x)=4e^{2x}=4y_1(x)\qquad\text{ja}\qquad y_2''(x)=4e^{-2x}=4y_2(x).

Lisäksi y_1 ja y_2 ovat lineaarisesti riippumattomia, sillä niiden suhde ei ole vakiofunktio. Niinpä yhtälön yleinen ratkaisu on

y(x)=c_1e^{2x}+c_2e^{-2x},

missä c_1 ja c_2 ovat reaalilukuja. Haetaan vielä alkuehdot y(0)=1 ja y'(0)=1 toteuttava ratkaisu. Nyt y'(x)=2c_1e^{2x}-2c_2e^{-2x}, joten vaaditaan

\begin{split}\begin{cases}y(0)=c_1+c_2=1,\\ y'(0)=2c_1-2c_2=1.\end{cases}\end{split}

Tästä yhtälöparista ratkaistaan c_1=\frac{3}{4} ja c_2=\frac{1}{4}, joten alkuehdot toteuttava ratkaisu on

y(x)=\frac34e^{2x}+\frac14e^{-2x}.

Esimerkki.

Tarkastellaan yhtälöä

x^2y''+xy'-y=0.

Funktio y_1(x)=x on helppo tarkistaa yksittäiseksi ratkaisuksi. Tehdään toisen, lineaarisesti riippumattoman ratkaisun löytämiseksi yrite y=u(x)x, jolle y'=u'x+u ja y''=u''x+2u'. Sijoittamalla y, y' ja y'' yhtälöön, se saadaan muotoon

x^3u''+3x^2u'=0.

Merkitsemällä z=u' saadaan x^3z'+3x^2z=0. Tämä 1. kertaluvun yhtälö on separoituva, ja kun x \not= 0 voidaan kirjoittaa

\frac{\mathrm{d}z}{\mathrm{d}x} = -\frac{3}{x}z \Leftrightarrow \int\frac{\mathrm{d}z}{z} = -3\int\frac{\mathrm{d}x}{x} + C \Leftrightarrow \ln|z| = -3\ln|x| + C.

Koska tarvitaan vain yksi ratkaisu, voidaan olettaa C = 0, jolloin z = \pm\frac{1}{x^3}. Tällöin

u=\int z \mathrm{d}x = \pm\frac{1}{2x^2}+C,

missä voidaan taas olettaa C = 0. Lopulta alkuperäisen yhtälön toiseksi ratkaisuksi voidaan valita y_2(x) = u(x)x = \pm\frac{1}{2x}. Tarkista vielä sijoittamalla! Funktiot y_1 ja y_2 ovat selvästi lineaarisesti riippumattomia, joten yhtälön yleinen ratkaisu on

y=c_1x\pm\frac{c_2^*}{2x} = c_1x+\frac{c_2}{x},

missä c_2 = \pm\frac{1}{2}c_2^* ja x \not= 0. Huomaa, että ratkaisu on erikseen voimassa väleillä (-\infty, 0) ja (0, \infty).

Huomautus.

Se, että äskeisen esimerkin yhtälössä ei esiinny funktioita u, vaan ainoastaan niiden derivaattoja, ei ole sattumaa. Tässä menetelmässä päädytään aina sijoituksella z=u' ensimmäisen kertaluvun lineaariyhtälöön.

Yleistä menetelmää toisen kertaluvun lineaarisen homogeeniyhtälön ratkaisemiseksi ei ole. Yhteenvetona:

  • Jos pystytään arvaamalla tai kokeilemalla hakemaan kaksi lineaarisesti riippumatonta ratkaisua, niin tunnetaan yleinen ratkaisu (vertaa aiempaan esimerkkiin).
  • Jos yksi ratkaisu y_1 tiedetään tai arvataan, niin toista lineaarisesti riippumatonta ratkaisua voidaan hakea yritteellä y=uy_1 (vertaa aiempaan esimerkkiin).
  • Jos yhtälö on vakiokertoiminen, niin seuraava lause antaa ratkaisumenetelmän.

Määritelmä.

Olkoot a ja b reaalilukuja. Vakiokertoimiseen toisen kertaluvun homogeeniseen lineaariyhtälöön

y''+ay'+by=0

liittyvä karakteristinen yhtälö on

\lambda^2+a\lambda+b=0.

Toisen asteen yhtälön ratkaisukaavalla karakteristiselle yhtälölle lasketaan juuret

\lambda=\frac{1}{2}\left(-a\pm\sqrt{a^2-4b}\right).

Lause.

Jos karakteristisella yhtälöllä on

  1. kaksi erillistä reaalista juurta \lambda_1 ja \lambda_2, niin alkuperäisen yhtälön yleinen ratkaisu on

    y=c_1e^{\lambda_1x}+c_2e^{\lambda_2x},
  2. reaalinen kaksoisjuuri \lambda, niin alkuperäisen yhtälön yleinen ratkaisu on

    y=c_1e^{\lambda x}+c_2xe^{\lambda x},
  3. imaginaariset juuret \lambda=\alpha\pm\beta i, niin alkuperäisen yhtälön yleinen ratkaisu on

    y=e^{\alpha x}\big(c_1\sin(\beta x)+c_2\cos(\beta x)\big).
Todistus.

Suoraviivainen todistus olisi todeta sijoittamalla, että kussakin tapauksessa mainitut kaksi funktiota ovat lineaarisesti riippumattomia ratkaisuja, jolloin niiden lineaarikombinaationa saadaan yleinen ratkaisu. Muotoillaan kuitenkin hieman konstruktiivisempi todistus.

  1. Aloitetaan yritteellä y=e^{\lambda x}, missä \lambda\in\mathbb R. Koska y'=\lambda e^{\lambda x} ja y''=\lambda^2 e^{\lambda x}, niin sijoittamalla vakiokertoimiseen yhtälöön saadaan

    \left(\lambda^2+a\lambda+b\right)e^{\lambda x}=0\Leftrightarrow\lambda^2+a\lambda+b=0.

    Funktio y=e^{\lambda x} on siis ratkaisu, jos \lambda on karakteristisen yhtälön reaalinen juuri. Jos karakteristisella yhtälöllä on kaksi erisuurta reaalista juurta \lambda_1 ja \lambda_2, niin y_1=e^{\lambda_1x} ja y_2=e^{\lambda_2x} ovat lineaarisesti riippumattomia ratkaisuja, ja väite seuraa.

  2. Jos karakteristisella yhtälöllä on kaksoisjuuri \lambda=-\frac{a}{2} (tässä a^2-4b=0), niin kohdan 1 menetelmällä saadaan vain yksi ratkaisu y_1=e^{\lambda x}. Haetaan toista ratkaisua yritteellä y_2=u(x)e^{\lambda x}, jolle

    \begin{aligned} y_2'=(u'+\lambda u)e^{\lambda x}\qquad\text{ja}\qquad y_2''=(u''+2\lambda u'+\lambda^2u)e^{\lambda x}. \end{aligned}

    Sijoitetaan nämä ja \lambda = -\frac{a}{2} vakiokertoimiseen yhtälöön, jolloin

    \left(u''+(2\lambda+a)u'+\left(\lambda^2+a\lambda+b\right)u\right)e^{\lambda x}=0 \Leftrightarrow u''+(-a+a)u'-\frac{1}{4}\left(a^2-4b\right)u=0,

    missä -a+a=0 ja oletuksen nojalla a^2-4b=0. Täten on oltava u'' = 0, jonka eräs ratkaisu on u=x. Alkuperäisen yhtälön toinen ratkaisu on siis y_2=xe^{\lambda x}. Ratkaisut y_1 ja y_2 ovat lineaarisesti riippumattomia, joten väite seuraa.

  3. Jos karakteristisella yhtälöllä on imaginaarinen juuri \lambda=\alpha+\beta i, niin kohdan 1 mukaan alkuperäisellä yhtälöllä on imaginaarinen ratkaisu

    z(x)=e^{(\alpha+\beta i)x}=e^{\alpha x}\cos(\beta x)+ie^{\alpha x}\sin(\beta x),

    kun kompleksiset kertoimet toimivat derivointikaavoissa täsmälleen kuten reaalisetkin. Seuraavan lemman mukaan funktion z reaali- ja imaginaariosat y_1=e^{\alpha x}\cos(\beta x) ja y_2=e^{\alpha x}\sin(\beta x) ovat myös alkuperäisen yhtälön lineaarisesti riippumattomia ratkaisuja, joten väite seuraa.

Jokainen tapaus on todistettu. \square

Lemma.

Jos z(x)=u(x)+iv(x) on vakiokertoimisen toisen kertaluvun homogeenisen lineaariyhtälön ratkaisu, niin myös reaali- ja imaginaariosat u(x) ja v(x) ovat ratkaisuja.

Todistus.

Nyt z' = u' + iv' ja z'' = u'' + iv''. Sijoitetaan ratkaisu z yhtälöön, jolloin

(u'' + iv'') + a(u' + iv') + b(u + iv) = 0 \Leftrightarrow (u'' + au' + bu) + i(v'' + av' + bv) = 0.

Jälkimmäinen yhtälö voi toteutua vain, jos sen vasemman puolen reaali- ja imaginaariosat ovat nollia, eli

u'' + au' + bu = 0\qquad\text{ja}\qquad v'' + av' + bv = 0,

eli jos u ja v ovat yhtälön ratkaisuja. \square

Esimerkki.

  1. Yhtälön

    y''-y'-2y=0

    karakteristisen yhtälön \lambda^2-\lambda-2=0 juuret ovat \lambda_1=-1 ja \lambda_2=2, joten yleinen ratkaisu on y=c_1e^{-x}+c_2e^{2x}.

  2. Yhtälön

    y''+4y'+5y=0

    karakteristisen yhtälön \lambda^2+4\lambda+5=0 juuret ovat \lambda=-2\pm i, joten yleinen ratkaisu on y=e^{-2x}\big(c_1\sin x+c_2\cos x\big)

  3. Yhtälön

    y''-2y'+y=0

    karakteristisen yhtälön \lambda^2-2\lambda+1=0 ainoa juuri on \lambda=1, joten yleinen ratkaisu on y=c_1e^x+c_2xe^x.

Huomautus.

Sovelluksissa vakiokertoiminen yhtälö on yleensä muodossa

ay''+by'+cy=0,

missä toisen derivaatan kerroin a \not\in \{0, 1\}. Jakamalla kertoimella a tämä saadaan perusmuotoon

y''+\frac{b}{a}y'+\frac{c}{a}y=0,

jonka karakteristinen yhtälö on

\lambda^2+\frac{b}{a}\lambda+\frac{c}{a}=0.

Ei-perusmuotoisen vakiokertoimisen yhtälön karakteristinen yhtälö on siis loogisesti ekvivalentti yhtälön

a\lambda^2+b\lambda+c=0

kanssa.

Epähomogeeninen yhtälö

Lause.

Jos y_h=c_1y_1+c_2y_2 on homogeenisen yhtälön yleinen ratkaisu ja y_p on epähomogeenisen yhtälön yksittäisratkaisu, niin epähomogeenisen yhtälön yleinen ratkaisu on .. _kaav-epahomogratkaisu:

y=y_h+y_p=c_1y_1+c_2y_2+y_p.
Todistus.

Jokainen väitteen muotoa oleva y on ratkaisu, sillä

\begin{split}\begin{aligned} y''+a(x)y'+b(x)y&=(y_h''+a(x)y_h'+b(x)y_h)+(y_p''+a(x)y_p'+b(x)y_p)\\ &=0+f(x)=f(x). \end{aligned}\end{split}

Vertaa tätä homogeenisen yhtälön lineaarisesti riippumattomiin ratkaisuihin liittyvän lauseen todistukseen.

Olkoon sitten y mikä tahansa epähomogeenisen yhtälön ratkaisu. On osoitettava, että y voidaan esittää väitteen muodossa. Nyt

\begin{split}\begin{aligned} (y-y_p)''+a(x)(y-y_p)'+b(x)(y-y_p)&=(y''+a(x)y'+b(x)y)-(y_p''+a(x)y_p'+b(x)y_p)\\ &=f(x)-f(x)=0, \end{aligned}\end{split}

joten y-y_p on homogeenisen yhtälön ratkaisu. Niinpä se voidaan esittää muodossa

y-y_p=c_1y_1+c_2y_2,

josta väite seuraa. \square

Epähomogeenisen yhtälön

y''+a(x)y'+b(x)y=f(x)

yleisen ratkaisun etsimisen vaiheet ovat siis seuraavat.

  1. Hae homogeenisen yhtälön

    y''+a(x)y'+b(x)y=0

    yleinen ratkaisu y_h=c_1y_1+c_2y_2.

  2. Hae epähomogeeniselle yhtälölle yksittäisratkaisu y_p.

  3. Kirjoita yleinen ratkaisu

    y=y_h+y_p=c_1y_1+c_2y_2+y_p.

Kohta 1 käsiteltiin edellä. Rajoitutaan seuraavassa tarkastelemaan kohtia 2 ja 3 vakiokertoimisen yhtälön tapauksessa.

Esimerkki.

Tarkastellaan yhtälöä

y''-y'-2y=2x^2.

Vastaavan homogeenisen yhtälön yleinen ratkaisu on y_h=c_1e^{-x}+c_2e^{2x} (aiempi esimerkki). Yhtälön oikella puolella on polynomifunktio f(x)=2x^2, joten kokeillaan olisiko epähomogeenisella yhtälöllä muotoa y_p=ax^2+bx+c oleva ratkaisu. Nyt

y_p'=2ax+b\qquad\text{ja}\qquad y_p''=2a,

joten y_p on yhtälön ratkaisu vain, jos

2a - (2ax + b) - 2(ax^2 + bx + c) = 2x^2 \Leftrightarrow -2(a + 1)x^2 - 2(a + b)x + 2a - b - 2c = 0

toteutuu aina, kun x\in\mathbb R. On siis oltava

\begin{split}\begin{cases} a + 1 = 0\\ a + b = 0\\ 2a - b - 2c = 0 \end{cases} \Leftrightarrow \begin{cases} a = -1 \\ b = 1 \\ c = -\frac{3}{2}. \end{cases}\end{split}

Siis funktio y_p = -x^2 + x - \frac{3}{2} on yksittäinen ratkaisu, ja epähomogeenisen yhtälön yleinen ratkaisu on siten

y=c_1e^{-x}+c_2e^{2x}-x^2+x-\frac{3}{2},

missä c_1, c_2 \in \mathbb R.

Edellisen esimerkin periaatetta voidaan soveltaa yleisemminkin. Jos esimerkiksi yhtälön oikealla puolella f(x)=\cos(\omega x), niin y_p=A\cos(\omega x)+B\sin(\omega x) on perusteltu valinta yritteeksi, koska tällöin y_p, y_p' ja y_p'' ovat sini- ja kosinifunktion lineaarikombinaatioita. Tällöin sinin ja kosinin kertoimia vertaamalla on mahdollista löytää sellaiset kertoimet A ja B, että yhtälö toteutuu. Tätä menetelmää kutsutaan määräämättömien kertoimien menetelmäksi.

Seuraavaan taulukkoon on koottu vakiokertoimiselle 2. kertaluvun lineaariyhtälölle

y''+ay'+by=f(x)

soveltuvia yritteitä muutamassa yksinkertaisessa tapauksessa.

f(x) y_p(x)
polynomi, \deg f = n Polynomifunktio. Jos b\ne0, niin \deg y_p = n;
jos b=0 ja a\ne0, niin \deg y_p = n+1;
jos a=b=0, niin \deg y_p = n+2.
ce^{\alpha x} Ae^{\alpha x}, jos \alpha ei ole karakteristisen yhtälön juuri;
Axe^{\alpha x}, jos \alpha on karakteristisen yhtälön yksinkertainen juuri;
Ax^2e^{\alpha x}, jos \alpha on karakteristisen yhtälön kaksinkertainen juuri.
c\cos(\omega x) A\cos(\omega x)+B\sin(\omega x), jos i\omega ei ole karakteristisen yhtälön juuri
c\sin(\omega x) A\cos(\omega x)+B\sin(\omega x), jos i\omega ei ole karakteristisen yhtälön juuri

Esimerkki.

Tarkastellaan yhtälöä

y''+y'=x^2+x+2.

Vastaavan homogeenisen yhtälön yleinen ratkaisu on y_h=c_1+c_2e^{-x}. Oikean puolen polynomi f(x) on toista astetta. Otetaan siis epähomogeenisen yhtälön ratkaisuyritteeksi polynomi. Nyt toisen asteen polynomi y_p(x)=ax^2+bx+c ei kelpaa, koska tällä yritteellä yhtälön vasemmalle puolelle tulisi vain ensimmäisen asteen polynomi. Yritetään polynomia y_p(x)=ax^3+bx^2+cx+d. Vakiotermin d derivaatta on nolla, joten se voidaan valita vaikkapa nollaksi. Lopullinen yrite on siis y_p(x)=ax^3+bx^2+cx. Nyt

y_p'=3ax^2+2bx+c\qquad\text{ja}\qquad y_p''=6ax+2b,

joten y_p on yhtälön ratkaisu vain, jos

6ax + 2b + 3ax^2 + 2bx + c = x^2 + x + 2 \Leftrightarrow (3a - 1)x^2 + (6a + 2b - 1)x + 2b + c - 2 = 0

aina, kun x \in \mathbb R. On siis oltava

\begin{split}\begin{cases} 3a - 1 = 0 \\ 6a + 2b - 1 = 0 \\ 2b + c - 2 = 0 \end{cases} \Leftrightarrow \begin{cases} a = \frac{1}{3} \\ b = -\frac{1}{2} \\ c = 3. \end{cases}\end{split}

Epähomogeenisen yhtälön yleinen ratkaisu on siten

y=c_1+c_2e^{-x}+\dfrac13x^3-\dfrac12x^2+3x.

Esimerkki.

Tarkastellaan yhtälöä

y''-y'-2y=2e^{-2x}.

Vastaavan homogeenisen yhtälön yleinen ratkaisu on y_h=c_1e^{-x}+c_2e^{2x} (aiempi esimerkki). Otetaan epähomogeenisen yhtälön ratkaisuyritteeksi y_p=Ae^{-2x}. Nyt

y_p'=-2Ae^{-2x}\qquad\text{ja}\qquad y_p''=4Ae^{-2x},

joten y_p on yhtälön ratkaisu vain, jos

4Ae^{-2x} + 2Ae^{-2x} - 2Ae^{-2x} = 2e^{-2x} \Leftrightarrow 4A + 2A - 2A = 4A = 2.

Siis A=\frac{1}{2}, joten epähomogeenisen yhtälön yleinen ratkaisu on

y=c_1e^{-x}+c_2e^{2x}+\frac12e^{-2x}.

Esimerkki.

Tarkastellaan yhtälöä

y''-y'-2y=3e^{-x}.

Vastaavan homogeenisen yhtälön yleinen ratkaisu on y_h=c_1e^{-x}+c_2e^{2x}. Nyt epähomogeenisen yhtälön ratkaisuyritteeksi ei voida ottaa funktiota y_p=Ae^{-x}, sillä se on homogeenisen yhtälön ratkaisu (valitse c_1 = 1 ja c_2 = 0). Tämä nähdään myös siitä, että -1 on karakteristisen yhtälön juuri. Otetaankin yritteeksi y_p=Axe^{-x}, jolloin

y_p'=A(1-x)e^{-x}\qquad\text{ja}\qquad y_p''=A(x-2)e^{-x}.

Funktio y_p on yhtälön ratkaisu vain, jos

A(x-2)e^{-x}-A(1-x)e^{-x}-2Axe^{-x}=3e^{-x} \Leftrightarrow A(x-2)-A(1-x)-2Ax=3

aina, kun x\in\mathbb R. Tämä toteutuu silloin, kun A = -1, joten epähomogeenisen yhtälön yleinen ratkaisu on

y=c_1e^{-x}+c_2e^{2x}-xe^{-x}.

Esimerkki.

Ratkaise yhtälö y''+7y'+6y=100\sin(2x) alkuarvoilla y(0)=1 ja y'(0)=-1.

Ratkaisu.

Vastaavan homogeenisen yhtälön y''+7y'+6y=0 karakteristinen yhtälö on

\lambda^2+7\lambda+6=(\lambda+1)(\lambda+6)=0,

jonka ratkaisut ovat \lambda_1 = -1 ja \lambda_2 = -6. Täten homogeenisen yhtälön yleinen ratkaisu on y_h=c_1e^{-x}+c_2e^{-6x}. Valitaan yritteeksi y_p=A\cos(2x)+B\sin(2x), jolle

y_p'=-2(A\sin(2x)+B\cos(2x))\qquad\text{ja}\qquad y_p''=-4(A\cos(2x)+B\sin(2x))=-4y_p.

Tämä on yhtälön ratkaisu vain, jos y_p'' + 7y_p' + 6y_p = 7y_p' + 2y_p = 100\sin(2x), eli

-14A\sin(2x)+14B\cos(2x)+2A\cos(2x)+2B\sin(2x)=100\sin(2x)

aina, kun x\in\mathbb R. Vertaamalla sini- ja kosinitermien kertoimia nähdään, että on oltava

\begin{split}\begin{cases} 2A + 14B = 0 \\ -14A + 2B = 100 \end{cases} \Leftrightarrow \begin{cases} A = -7 \\ B = 1. \end{cases}\end{split}

Epähomogeenisen yhtälön yleinen ratkaisu on siis

y=c_1e^{-x}+c_2e^{-6x}-7\cos(2x)+\sin(2x).

Haetaan alkuehdot y(0)=1 ja y'(0)=-1 toteuttava ratkaisu.

y'=-c_1e^{-x}-6c_2e^{-6x}+14\sin(2x)+2\cos(2x),

joten vaaditaan

\begin{split}\begin{cases}y(0)=c_1+c_2-7=1\\ y'(0)=-c_1-6c_2+2=-1\end{cases} \Leftrightarrow \begin{cases} c_1 = 9 \\ c_2 = -1. \end{cases}\end{split}

Alkuarvotehtävän ratkaisu on siis

y=9e^{-x}-e^{-6x}-7\cos(2x)+\sin(2x).

Esimerkki.

Tarkastellaan yhtälöä

y''+y=\sin x.

Vastaavan homogeenisen yhtälön y''+y=0 karakteristinen yhtälön

\lambda^2+1=(\lambda+i)(\lambda-i)=0

ratkaisut ovat \lambda_{1, 2} = \pm i, joten yleinen ratkaisu on y_h=c_1\sin x+c_2\cos x. Epähomogeenisen yhtälön ratkaisuyritteeksi ei voida ottaa funktiota y_p=A\sin x+B\cos x, sillä se on homogeenisen yhtälön ratkaisu, eikä siis voi ratkaista epähomogeenista yhtälöä. Menetellään seuraavasti. Haetaan ratkaisua muodossa

y_p=A(x)\sin x+B(x)\cos x.

Toisin sanoen tutkitaan, löytyisikö ratkaisu homogeeniyhtälön ratkaisusta korvaamalla vakiot A ja B sopivilla funktioilla A(x) ja B(x). Nyt tulosäännön nojalla

\begin{split}\begin{aligned} y_p'&=(A'(x) - B(x))\sin x + (A(x) + B'(x))\cos x\\ y_p''&=(A''(x) - A(x) - 2B'(x))\sin x + (2A'(x) + B''(x) - B(x))\cos x\\ y_p'' + y'&=(A''(x) - 2B'(x))\sin x + (2A'(x) + B''(x))\cos x. \end{aligned}\end{split}

Funktio y_p on yhtälön ratkaisu vain, jos

(A''(x) - 2B'(x))\sin x + (2A'(x) + B''(x))\cos x = \sin x

aina, kun x\in\mathbb R, eli kun

\begin{split}\begin{cases} A''(x) - 2B'(x) = 1 \\ 2A'(x) + B''(x) = 0. \end{cases}\end{split}

Tällaisen yhtälöryhmän ratkaisemiseksi on olemassa systemaattinenkin menetelmä, mutta nyt kokeilemalla havaitaan, että a(x)=0 ja b(x)=-\frac{x}{2} toteuttavat sen. Siten epähomogeenisen yhtälön yksittäisratkaisuksi löydettiin

y_p=-\frac{x}{2}\cos x

ja yleiseksi ratkaisuksi

y=a\sin x+b\cos x-\frac{x}{2}\cos x.

Edellisen esimerkin menetelmää yksittäisratkaisun hakemiseksi kutsutaan vakioiden varioinniksi.

Posting submission...