- MAT-01330
- 6. Lukujonot ja positiivitermiset sarjat
- 6.2 Lukujono
Lukujono¶
Määritelmä.
Jos jokaista luonnollista lukua n vastaa reaaliluku an, niin päättymätöntä järjestettyä luetteloa
kutsutaan lukujonoksi (sequence). Luvut an ovat lukujonon termejä (term) tai alkioita. Indeksointi voidaan aloittaa mistä tahansa kokonaisluvusta.
Esimerkki.
- (2n)∞n=0=(0,2,4,6,…)
- (2n−1)∞n=1=(1,3,5,7,…)
- ((−1)n2n)∞n=1=(−2,4,−8,16,−32,…)
- (13n)∞n=0=(1,13,19,127,…)
Joskus lukujonon termeille ei anneta (tai ei voida antaa) edellisen esimerkin mukaista kaavaa.
Esimerkki.
Kasvavaan järjestykseen asetetut alkuluvut muodostavat jonon
(2,3,5,7,11,13,…).Määrittely a1=1 ja an=2an−1+3, kun n>1, tuottaa lukujonon
(1,5,13,29,61,…).Määrittely a1=a2=1 ja an=an−1+an−2, kun n>2, tuottaa niin sanotun Fibonaccin jonon
(1,1,2,3,5,8,13,21,…).
Kohdissa 2 ja 3 on kyse rekursiivisesti (induktiivisesti) määritellystä lukujonosta, joka asetetaan määräämällä, kuinka kukin termi riippuu edellisestä tai edellisistä termeistä.
Lukujono (an)∞n=1 voidaan samastaa funktion f:N→R, f(n)=an, kanssa. Esimerkiksi lukujonoa
vastaa funktio
Lukujonoa (an) voidaan havainnollistaa geometrisesti piirtämällä sitä vastaavan funktion f(n) kuvaaja.
Huomautus.
Joskus lukujono esitellään listaamalla muutama ensimmäinen termi, esimerkiksi
Tällainen määrittely ei kuitenkaan ole yksikäsitteinen, esimerkiksi edellinen jono voisi olla
tai vaikkapa
Lukujonon raja-arvo¶
Lukujonolle määritellään raja-arvo samaan tapaan kuin funktiolle raja-arvo äärettömyydessä.
Määritelmä.
Lukujono (an) suppenee kohti raja-arvoa L, jos jokaista ε>0 kohti löydetään sellainen luonnollinen luku N, että |an−L|<ε aina, kun n>N,
Tällöin merkitään
Jos lukujono ei suppene kohti mitään raja-arvoa, se hajaantuu.
Seuraavan kuvan tilanteessa valitulla \varepsilon voidaan valita N=4.
Seuraavat kolme perustulosta voidaan todistaa samaan tapaan kuin funktion raja-arvon laskusäännöt.
Lause.
Jos (a_n) ja (b_n) suppenevat ja c\in\mathbb R, niin
- \displaystyle\lim_{n\to\infty}(ca_n)=c\lim_{n\to\infty}a_n,
- \displaystyle\lim_{n\to\infty}(a_n\pm b_n)=\lim_{n\to\infty}a_n\pm\lim_{n\to\infty}b_n,
- \displaystyle\lim_{n\to\infty}(a_nb_n)=\lim_{n\to\infty}a_n\cdot \lim_{n\to\infty}b_n,
- \displaystyle\lim_{n\to\infty}\frac{a_n}{b_n}=\frac{\lim\limits_{n\to\infty}a_n}{\lim\limits_{n\to\infty}b_n}, jos \lim\limits_{n\to\infty}b_n\ne0 ja b_n \ne 0 kaikilla n.
Lause.
Olkoon \displaystyle\lim_{n\to\infty}a_n=L ja olkoon funktio f(x) jatkuva pisteessä x=L. Silloin
Lause.
Olkoon a_n\le b_n\le c_n kaikilla n ja
Silloin \lim\limits_{n\to\infty}b_n=L. Tämä on kuristusperiaate.
Jos suppenevan lukujonon termien lauseke on tiedossa, niin raja-arvoa voidaan yrittää selvittää tutkimalla sopivan funktion raja-arvoa.
Lause.
Oletetaan, että funktio f : [1,\infty)\to\mathbb R ja lukujono (a_n) toteuttavat a_n=f(n) aina, kun n\in\mathbb N. Jos \lim\limits_{x\to\infty}f(x) = L, niin \lim\limits_{n\to\infty}a_n = L.
Esimerkki.
Laskusääntöjen mukaan
\lim_{n\to\infty}\frac{3n^2}{4n^2-9n} =\lim_{n\to\infty}\frac{3}{4-9/n}=\frac{3}{4-0}=\frac34.Tarkastellaan suppeneeko lukujono \left(\dfrac{\cos n}{n}\right). Koska
0\leftarrow-\frac1n\le\frac{\cos n}{n}\le\frac1n\to0,kun n\to\infty, niin kuristusperiaatteen mukaan
\displaystyle\lim_{n\to\infty}\frac{\cos n}{n}=0.
Lukujonon suppenemiseen ja mahdolliseen raja-arvoon ei äärellisen monella jonon alkupään termillä ole merkitystä. Niinpä esimerkiksi lukujonon raja-arvon laskusäännöissä ja kuristusperiaatteessa riittää, että lukujono toteuttaa vaaditun ehdon jostakin indeksin n arvosta alkaen.
Kasvavat ja vähenevät lukujonot¶
Määritelmä.
Lukujono (a_n) on kasvava, jos a_n \leq a_{n + 1}, ja vähenevä, jos a_n \geq a_{n + 1} kaikilla n. Lukujono on monotoninen, jos se on kasvava tai vähenevä. Lukujono (a_n) on ylhäältä rajoitettu, jos on olemassa reaaliluku M, jolle a_n\le M kaikilla n. Vastaavasti lukujono on alhaalta rajoitettu, jos on olemassa reaaliluku m, jolle a_n \ge m kaikilla n.
Esimerkki.
Vakiolukujono (1,1,1,\ldots) on kasvava, vähenevä, alhaalta rajoitettu ja ylhäältä rajoitettu.
Jos
a_n=\frac{1}{2n^2+7},missä n \in \mathbb N, niin lukujono (a_n) on vähenevä, sillä 2n^2+7 on kasvava joukossa \mathbb N. Lisäksi lukujono on sekä alhaalta että ylhäältä rajoitettu, sillä selvästikin 0<a_n<1 kaikilla n.
Jos
a_n=\frac{n+2}{n+13},missä n \in \mathbb N, niin lukujono (a_n) on kasvava, sillä funktion
f(x)=\frac{x+2}{x+13}derivaatta
f'(x)=\frac{11}{(x+13)^2}>0kaikilla x\ge1. Lukujono on lisäksi sekä alhaalta että ylhäältä rajoitettu, sillä kasvavuuden nojalla a_n\ge a_1=\frac{3}{14} ja koska n+2\le n+13 kaikilla n, niin a_n\le1 kaikilla n.
Seuraava monotonisten jonojen peruslause (monotone convergence theorem) otetaan käyttöön ilman todistusta.
Lause.
Ylhäältä rajoitettu ja kasvava lukujono suppenee.
Vastaava tulos on voimassa myös vähenevälle ja alhaalta rajoitetulle lukujonolle. Näiden perustulosten todistukset ylittävät kurssin vaatimukset, mutta niiden järkevyydestä voinee vakuuttua seuraavan kuvan avulla.
Lemma.
Lukujono (a_n), missä
on aidosti kasvava ja ylhäältä rajoitettu, eli sillä on monotonisten jonojen peruslauseen mukaan raja-arvo. Merkitään tätä raja-arvoa kirjaimella e. Tunnetusti
Lisäksi myös lukujono (b_n), missä b_n=\left(1-\dfrac1n\right)^n, on aidosti kasvava ja
Todistetaan, että lukujono (a_n) on kasvava ja ylhäältä rajoitettu. Olkoon 0<x<y, jolloin voidaan kirjoittaa seuraava yhtälö ja edelleen arvioida lauseketta ylöspäin.
kaikilla luonnollisilla luvuilla n, joten
aina, kun n \in \mathbb N. Sovelletaan nyt tätä epäyhtälöä arvoilla x=1+\frac{1}{n+1} ja y=1+\frac{1}{n}, joille selvästi 0<x<y. Saadaan
Lukujono (a_n) on siis aidosti kasvava. Toisaalta, jos sovelletaan samaa epäyhtälöä arvoilla x=1 ja y=1+\frac{1}{2n}, niin saadaan arvio
josta
Edelleen neliöimällä saadaan
eli a_{2n} < 4. Kasvavuudesta seuraa, että a_n \le a_{2n} < 4 kaikilla n. Siis jono (a_n) on ylhäältä rajoitettu. \square
Edellisen lukujonon raja-arvona saatua lukua e kutsutaan Neperin luvuksi, ja sillä on erityisasema luonnollisen eksponentti- ja logaritmifunktion kantalukuna. Edellistä lemmaa tarvittiin eksponenttifunktion e^x määrittelemiseksi ja derivoimiskaavan D(e^x)=e^x todistamiseksi.