- MATH.APP.210
- 2. Satunnaismuuttuja
- 2.3 Satunnaismuuttujan funktiot
Satunnaismuuttujan funktiot¶
Täsmällisesti määriteltynä satunnaismuuttuja X on kuvaus eli funktio otosavaruudesta Ω reaalilukujen joukkoon. Jos muodostetaan satunnaismuuttujan reaaliarvoinen funktio h, niin Y=h(X) on yhdistetty funktio, joka on myös satunnaismuuttuja. Tällä uudella satunnaismuuttujalla on oma otosavaruutensa ja tiheysfunktionsa.
Uusia satunnaismuuttujia voidaan luoda satunnaismuuttujan funktioina. Olkoon X diskreettiä tasajakaumaa Tasd(1,n) noudattava satunnaismuuttuja. Jos diskreetin satunnaismuuttujan Y otosavaruudessa on n alkeistapausta, niin on olemassa funktio h:h(X)=Y. Jokainen tällainen Y voidaan siis muodostaa muuttujan X funktiona. Samoin jokainen jatkuva satunnaismuuttuja voidaan esittää jatkuvan satunnaismuuttujan X∼Tas(0,1) funktiona.
Katsotaan diskreetin satunnaismuuttujan funktion muodostumista esimerkin avulla.
Esimerkki 2.3.1
Olkoon X diskreetti satunnaismuuttuja, jonka tiheysfunktio on
Muodostetaan uusi satunnaismuuttuja Y=X2+1=h(X), eli jos satunnaiskokeessa X saa arvon x, niin satunnaismuuttuja Y saa tällöin arvon h(x)=x2+1. Muuttujan Y mahdolliset arvot, eli sen otosavaruus saadaan kuvajoukkona
Satunnaismuuttujan Y otosavaruuden arvojen todennäköisyydet saadaan niitä vastaavien muuttujan X arvojen avulla:
Nämä todennäköisyydet voidaan esittää myös funktiona
joka on siis satunnaismuuttujan Y tiheysfunktio.
Yleisessä tapauksessa jos X on diskreetti, myös Y on diskreetti. Satunnaismuuttujan Y tiheysfunktio g(y) määrätään tavallisesti siten, että lasketaan todennäköisyydet muuttujan Y otosavaruuden pisteissä. Jos merkitään arvoon y∈ΩY alkukuvina liittyvien alkioiden x∈ΩX joukkoa h−1(y)={x∈ΩX:h(x)=y}, niin
Siinä erikoistapauksessa, että funktiolla y=h(x) on käänteisfunktio, on voimassa seuraava tulos.
Lause 2.3.2
Olkoon diskreetin satunnaismuuttujan X tiheysfunktio f(x), ja olkoon satunnaismuuttuja Y=h(X). Jos funktiolla h on käänteisfunktio h−1, niin satunnaismuuttujan Y tiheysfunktio on
Funktion h kääntyvyydestä seuraa, että h(X)=y jos ja vain jos X=h−1(y). Tällöin satunnaisfunktion Y tiheysfunktio saa arvon
mielivaltaisessa otosavaruuden ΩY pisteessä y.
Esimerkki 2.3.3
Olkoon satunnaismuuttujan X tiheysfunktio
eli X∼Geom(34). Määritä satunnaismuuttujan Y=X2 tiheysfunktio g(y).
Satunnaismuuttujan Y otosavaruus on ΩY={1,4,9,…}. Jos x∈Z+, niin y=x2 täsmälleen silloin, kun x=√y, joten satunnaismuuttujan Y tiheysfunktio
Tutkitaan seuraavaksi jatkuvaa satunnaismuuttujaa X. Nyt satunnaismuuttuja Y=h(X) voi olla diskreetti, jatkuva tai ei kumpaakaan. Tilanteessa, jossa Y on jatkuva ja funktio h aidosti monotoninen saadaan seuraava tulos
Lause 2.3.4
Olkoon jatkuvan satunnaismuuttujan X tiheysfunktio f(x), ja olkoon satunnaismuuttuja Y=h(X). Jos funktio h on derivoituva ja aidosti monotoninen, niin satunnaismuuttujan Y tiheysfunktio on
Tiheysfunktio g(y) voidaan määrittää siten, että lasketaan ensin satunnaismuuttujan Y kertymäfunktio G(y), joka sitten derivoidaan. Koska h on aidosti monotoninen, sille on olemassa käänteisfunktio h−1.
Oletetaan ensin, että funktio h on aidosti kasvava, jolloin myös sen käänteisfunktio on aidosti kasvava. Nyt satunnaismuuttujan Y kertymäfunktio voidaan esittää satunnaismuuttujan X kertymäfunktion F avulla muodossa
Derivoimalla kertymäfunktio saadaan tiheysfunktioksi
koska aidosti kasvavan funktion h−1 derivaatta ddyh−1(y)>0.
Oletetaan sitten, että funktio h on aidosti vähenevä, jolloin myös sen käänteisfunktio on aidosti vähenevä. Vastaavasti kuin edellä soveltamalla vähenevyyttä nähdään, että
Derivoimalla kertymäfunktio saadaan tiheysfunktioksi
sillä aidosti vähenevän funktion derivaatta ddyh−1(y)<0 ja ddyh−1(y)=−|ddyh−1(y)|.
Esimerkki 2.3.5
Satunnaismuuttujan X tiheysfunktio on
Määritä satunnaismuuttujan Y=X2 tiheysfunktio g(y).
Koska y=x2=h(x) määrittelee puoliavoimella välillä [0,∞) derivoituvan aidosti kasvavan funktion, niin h−1(y)=√y ja tiheysfunktio
Esimerkki 2.3.6
Olkoon X jatkuva satunnaismuuttuja, jonka tiheysfunktio
Mikä on uuden satunnaismuuttujan Y=2X−3 tiheysfunktio g(y)?
Koska y=2x−3=h(x) määrittelee välillä [1,5] derivoituvan aidosti kasvavan funktion, niin h−1(y)=12(y+3) ja tiheysfunktio
missä ΩY=[h(1),h(5)]=[−1,7] muunnosfunktion h kasvavuuden vuoksi.