Lineaarinen approksimaatio¶
Määritelmän mukaan pisteessä a derivoituvalle funktiolle f derivaatta
eli toisin kirjoitettuna
Merkitään sulkulauseketta parametrista h riippuvalla luvulla ε(h),
ja ratkaistaan tästä f(a+h).
missä ε(h) on funktio, jolle ε(h)→0, kun h→0. Tätä esitystä kutsutaan funktion f differentiaalikehitelmäksi pisteessä a. Päättely voidaan kääntää myös toiseen suuntaan, eli differentiaalikehitelmästä seuraa derivoituvuus.
Lause.
Funktio f:(c,d)→R on derivoituva pisteessä a∈(c,d) jos ja vain jos on löydetään sellainen reaaliluku A ja funktio ε:R→R, että limh→0ε(h)=0 ja
kaikilla (itseisarvoltaan pienillä) reaaliluvuilla h∈R. Tämän toteutuessa A=f′(a).
Jättämällä virhetermin hε(h) pois funktion f differentiaalikehitelmästä saadaan arvio funktion arvolle pisteessä a+h.
tai merkitsemällä x=a+h
Tässä oikean puolen lauseke
määrittelee funktion, jonka kuvaaja on funktion f kuvaajan pisteeseen (a,f(a)) piirretty tangenttisuora (vertaa aiempaan yhtälöön). Funktiota T(x) kutsutaan funktion f lineaariseksi approksimaatioksi (arvioksi), tangenttiapproksimaatioksi ja linearisoinniksi pisteessä a. Lineaarisessa arviossa f(x)≈T(x) tehty virhe on
ja virhe suhteessa etäisyyteen h pisteestä a on
kun h→0. Lähellä pistettä a approksimaation virhe on siis suhteellisesti hyvin pieni ja funktion f kuvaaja näyttää likimain tangenttisuoraltaan y=f(a)+f′(a)(x−a).
Nimitys ”lineaarinen arvio” juontuu siitä, että funktio L:R→R, L(h)=f′(a)h on lineaarinen (vertaa vektoriavaruuksien lineaarikuvauksiin), ja siitä että arvio voidaan kirjoittaa vakion ja lineaarikuvauksen summana f(a+h)≈f(a)+L(h).
Esimerkki.
Arvioi lukua √4,3 sopivalla lineaarisella approksimaatiolla.
Edellisessä esimerkissä suhteellinen virhe on
Lineaarisen arvion käyttö on järkevää vain silloin, kun |h| on ”pieni”. Esimerkiksi edellisen esimerkin approksimaatiota käyttäen arvio luvulle √2 olisi
missä on jo 6 % virhe.
Käytännössä lineaarista arviota voidaan hyödyntää mittausvirheiden vaikutusten arvioimisessa. Jos suureen arvoksi mitataan x ja mittauksessa tehdään virhe Δx, niin suureen oikea arvo on x+Δx. Mikäli tätä virheellistä arvoa käytetään laskuissa funktion f syötteenä, se aiheuttaa virheen Δf=f(x+Δx)−f(x) lopputuloksessa. Toisaalta funktion f linearisoinnin avulla voidaan kirjoittaa
jolloin
Tässä yhteydessä todellista suhteellista virhettä arvioidaan usein mittaustuloksen avulla muodossa
jolloin suhteellinen virhe funktion f arvossa on likimain |Δff(x)|.
Esimerkki.
Ympyrän pinta-alan A(r)=πr2 laskemiseksi mitataan sen sädettä.
- Mittaustulokseksi saadaan r=32±2 mm. Arvioi ympyrän pinta-alaa ja sen virhettä.
- Säteen mittaamisessa tehdään korkeintaan 2 % suhteellinen virhe. Arvioi pinta-alan suhteellista virhettä.