Processing math: 100%
"

Funktio

Määritelmä.

Olkoot A ja B epätyhjiä joukkoja. Funktio (function) f on olio, joka liittää jokaiseen määrittelyjoukon (domain) A alkioon täsmälleen yhden maalijoukon (codomain) B alkion. Sanotaan, että f kuvaa (maps) joukon A alkiot joukon B alkioille, ja merkitään f:AB. Jos xA, yB ja f kuvaa alkion x alkiolle y, niin merkitään y=f(x) ja sanotaan, että y on funktion f arvo (value) pisteessä x.

../_images/funktiokuvausmaaritelmakuva.svg

Funktion f määrittelyjoukkoa merkitään myös Mf ja arvojoukkoa Af.

Funktion määritelmässä olennaisinta on, että jokaisella määrittelyjoukon A alkiolla on täsmälleen yksi kuva maalijoukossa B. Maalijoukon alkioilla puolestaan ei tarvitse olla vastaavaa lähtöalkiota, tai vaihtoehtoisesti niitä voi olla useita! Onkin luontevinta määritellä maalijoukon B alkion y alkukuva (preimage)

f1(y)={xA:f(x)=y},

eli kaikkien alkiolle y kuvautuvien määrittelyjoukon alkioiden joukko. Merkintä f1(y) luetaan ”f miinus 1 y”.

On tavanomaista käyttää alkion x kuvan merkintää f(x) myös toisenlaisessa yhteydessä. Määrittelyjoukon A osajoukon C kuvajoukkoa merkitään

f(C)={f(x):xC},

ja koko määrittelyjoukon kuvajoukkoa f(A)={f(x):xA}=R(f) kutsutaan funktion f arvojoukoksi (range).

Määritelmä.

Funktio f:AB on

  • injektio (one-to-one), jos aina kun x1,x2A ja x1x2, myös f(x1)f(x2) (funktio f kuvaa eri alkiot eri alkioiksi),
  • surjektio (onto), jos f(A)=B (arvojoukko on koko maalijoukko),
  • bijektio (bijection), jos f on injektio ja surjektio.

Näitä ominaisuuksia voidaan luonnehtia vielä funktion maalijoukon näkökulmasta seuraavasti.

  • Injektio: jokaista maalijoukon alkiota vastaa korkeintaan yksi määrittelyjoukon alkio.
  • Surjektio: jokaista maalijoukon alkiota vastaa vähintään yksi määrittelyjoukon alkio.
  • Bijektio: jokaista maalijoukon alkiota vastaa täsmälleen yksi määrittelyjoukon alkio.

Funktiota kuvattaessa määrittely- ja maalijoukkoja ei välttämätta mainita erikseen, vaan ilmoitetaan vain funktion sääntö tai lauseke. Tällöin määrittelyjoukko ymmärretään mahdollisimman laajaksi.

Esimerkki.

  1. Polynomifunktion f(x)=x2+1 laajin mahdollinen määrittelyjoukko on R, maalijoukko R ja arvojoukko f(R)=[1,), sillä x20 aina, kun x on reaaliluku. Joukon (1,2] kuvajoukko on f((1,2])=[1,5]. Määritetään joidenkin alkioiden alkukuvia.

    f1(2)={1,1}(eikä funktio siten ole injektio)f1(1)={0}f1(7)=(eikä funktio siten ole surjektio)

    Funktiosta f saadaan surjektio, jos sen maalijoukkoa rajataan arvojoukkoon, eli määritellään se kuvauksena f:R[1,).

  2. Funktion f((x,y))=f(x,y)=x+y määrittelyjoukko on R2 ja maalijoukko R. Alkion 1 alkukuva on

    f1(1)={(x,y)R2:x+y=1},

    eli xy-tason suora. Tämän vuoksi f ei ole injektio. Se on kuitenkin surjektio, sillä olipa z mikä tahansa reaaliluku, niin valitsemalla x=z ja y=0 on f(x,y)=z.

Esimerkki.

Määritellään lattiafunktio (floor) f(x)=x asettamalla

x=suurin kokonaisluku n, jolle nx.

Nyt esimerkiksi f(52)=2, f(2)=2 ja f(212)=3. Määrittelyjoukko on R ja maalijoukoksi voidaan ottaan R, eli lattiafunktio kuvaa reaaliluvut reaaliluvuille. Arvojoukko on f(R)=Z. Määritetään joidenkin joukkojen ja alkioiden kuvia ja alkukuvia.

f([1,2])={1,0,1,2},f1(12)=,f1(2)=[2,3).
../_images/funktiolattia.svg

Esimerkki.

Mikä on funktion f(x)=12x+4 määrittelyjoukko?

Ratkaisu.