Vektoriprojektio
Tarkastellaan avaruuden Rn vektoreita
v ja u seuraavan ongelman
näkökulmasta. Tiedetään, että molemmat voidaan esittää luonnollisen
kannan vektoreiden
e1,e2,…,en
lineaarikombinaationa, eli näiden suuntaisten vektoreiden summana.
Lisäksi nämä vektorit ovat ortogonaalisia. Onko näin mahdollista tehdä
muidenkin vektoreiden suhteen? Voidaanko erityisesti v
jakaa kahden vektorin summaksi
v=p+w, missä p on
vektorin u suuntainen ja w sitä
vastaan kohtisuorassa?
Käy ilmi, että vastaus on kyllä silloin, kun
u≠0. Oletetaan, että
v=p+w, jolloin kahden ehdon on
toteuduttava.
Vektorit p ja u ovat
yhdensuuntaiset vain, jos p=cu jollakin
skalaarilla c. Toisin sanoen on oltava
v=cu+w.
Vektorit w ja u ovat kohtisuorat
vain, jos u⋅w=0.
Lasketaan vektorin v pistetulo vektorin
u kanssa, jolloin edellisten ehtojen toteutuessa
u⋅v=u⋅(cu+w)=cu⋅u+u⋅w=c‖
Nyt olettamalla, että \mathbf{u}\not= \mathbf{0} skalaariksi
c voidaan valita
c=\frac{\mathbf{u}\cdot \mathbf{v}}{\|\mathbf{u}\|^2}.
Merkitsemällä nyt
\mathbf{p}= \operatorname{proj}_{\mathbf{u}}(\mathbf{v}) ja
\mathbf{w}= \mathbf{v}- \operatorname{proj}_{\mathbf{u}}(\mathbf{v})
nähdään, että \mathbf{p}+ \mathbf{w}= \mathbf{v} ja että
vektorit \mathbf{p} ja \mathbf{u} ovat yhdensuuntaisia.
Osoitetaan vielä, että näin määriteltynä vektori \mathbf{w} on
todella ortogonaalinen vektorin \mathbf{u} kanssa laskemalla
pistetuloksi
\mathbf{u}\cdot \mathbf{w}= \mathbf{u}\cdot \left(\mathbf{v}- \frac{\mathbf{u}\cdot \mathbf{v}}{\|\mathbf{u}\|^2}\mathbf{u}\right) = \mathbf{u}\cdot \mathbf{v}- \mathbf{u}\cdot \mathbf{v}\frac{\mathbf{u}\cdot \mathbf{u}}{\|\mathbf{u}\|^2} = 0.
Asetettu ongelma on täten ratkaistu. Sivutuotteena on esitelty
vektoriprojektion käsite, jonka sovelluksiin lukeutuvat esimerkiksi
mekaniikan voimakuviot. Projektiolle voidaan lisäksi todistaa seuraavat
ominaisuudet.
Lause.
Olkoot \mathbf{u}\not= \mathbf{0} ja
\mathbf{v} avaruuden \mathbb R^n vektoreita. Tällöin
seuraavat väitteet ovat voimassa.
- \operatorname{proj}_{\mathbf{u}}(\operatorname{proj}_{\mathbf{u}}(\mathbf{v}))=\operatorname{proj}_{\mathbf{u}}(\mathbf{v}),
eli projektiota ei voi muuttaa uudella projisoinnilla.
- \operatorname{proj}_{\mathbf{u}}(\mathbf{v}-\operatorname{proj}_{\mathbf{u}}(\mathbf{v}))=\mathbf{0},
eli kohtisuoran komponentin projektio on nollavektori.
- \operatorname{proj}_{\mathbf{u}}(\mathbf{v})=\mathbf{0}
täsmälleen silloin, kun \mathbf{u} ja \mathbf{v} ovat
ortogonaaliset.
Tulokset ovat geometrisesti ajateltuna intuitiivisia
(piirrä kuva), mutta todistetaan ne vielä määritelmän avulla.
Sijoitetaan projektion määritelmä kahdesti.
\begin{aligned}
\operatorname{proj}_{\mathbf{u}}(\operatorname{proj}_{\mathbf{u}}(\mathbf{v})) &= \operatorname{proj}_{\mathbf{u}}\left(\frac{\mathbf{u}\cdot \mathbf{v}}{\|\mathbf{u}\|^2}\mathbf{u}\right) = \frac{\frac{\mathbf{u}\cdot \mathbf{v}}{\|\mathbf{u}\|^2}\mathbf{u}\cdot \mathbf{u}}{\|\mathbf{u}\|^2}\mathbf{u}= \frac{\frac{\mathbf{u}\cdot \mathbf{v}}{\|\mathbf{u}\|^2}\|\mathbf{u}\|^2}{\|\mathbf{u}\|^2}\mathbf{u}=\frac{\mathbf{u}\cdot \mathbf{v}}{\|\mathbf{u}\|^2}\mathbf{u}= \operatorname{proj}_{\mathbf{u}}(\mathbf{v})
\end{aligned}
Projisoidaan kohtisuora osuus vektorista \mathbf{v}.
\begin{split}\begin{aligned}
\operatorname{proj}_{\mathbf{u}}(\mathbf{v}-\operatorname{proj}_{\mathbf{u}}(\mathbf{v})) &= \operatorname{proj}_{\mathbf{u}}\left(\mathbf{v}-\frac{\mathbf{u}\cdot \mathbf{v}}{\|\mathbf{u}\|^2}\mathbf{u}\right) = \frac{\left(\mathbf{v}- \frac{\mathbf{u}\cdot \mathbf{v}}{\|\mathbf{u}\|^2}\mathbf{u}\right) \cdot \mathbf{u}}{\|\mathbf{u}\|^2}\mathbf{u}= \frac{\mathbf{v}\cdot \mathbf{u}- \frac{\mathbf{u}\cdot \mathbf{v}}{\|\mathbf{u}\|^2}\mathbf{u}\cdot \mathbf{u}}{\|\mathbf{u}\|^2}\mathbf{u}\\
&= \frac{\mathbf{v}\cdot \mathbf{u}- \mathbf{u}\cdot \mathbf{v}}{\|\mathbf{u}\|^2} = \mathbf{0}
\end{aligned}\end{split}
Projektion määritelmästä seuraa, että
\operatorname{proj}_{\mathbf{u}}(\mathbf{v}) = \mathbf{0}
täsmälleen silloin, kun \mathbf{u}\cdot \mathbf{v}= 0 tai
\mathbf{u}= \mathbf{0}. Mutta oletuksena oli
\mathbf{u}\not= \mathbf{0}, jolloin
\operatorname{proj}_{\mathbf{u}}(\mathbf{v}) = \mathbf{0}
täsmälleen silloin, kun \mathbf{u}\cdot \mathbf{v}= 0. Väite
siis seuraa.
\square
Nämä vektoriprojektion perusominaisuudet ovat hyödyllisiä geometrisissa
sovelluksissa.
Esimerkki.
Olkoon \mathbf{w}= (2, 7, -11) ja
\mathbf{d}= (3, 0, -4).
- Etsi vektorin \mathbf{w} komponentti vektorin
\mathbf{d} suuntaan, eli vektorin \mathbf{w}
projektio vektorille \mathbf{d}, sekä niihin liittyvä
kohtisuora komponentti.
- Laske pisteen \mathbf{w} lyhyin etäisyys vektorin
\mathbf{d} suuntaiselta origon kautta kulkevalta suoralta.
Vektorin \mathbf{w} projektio vektorille \mathbf{d}
on
\begin{split}\operatorname{proj}_{\mathbf{d}}(\mathbf{w})=\frac{\mathbf{d}\cdot \mathbf{w}}{\|\mathbf{d}\|^2}\mathbf{d}= \frac{3 \cdot 2 + 0 \cdot 7 + (-4) \cdot (-11)}{3^2 + 0^2 + (-4)^2}\mathbf{d}= 2\mathbf{d}=
\begin{bmatrix}
6 \\ 0 \\ -8
\end{bmatrix},\end{split}
jolloin kohtisuoraksi komponentiksi saadaan
\begin{split}\mathbf{w}- \operatorname{proj}_{\mathbf{d}}(\mathbf{w}) = \mathbf{w}- 2\mathbf{d}=
\begin{bmatrix}
-4 \\ 7 \\ -3
\end{bmatrix}.\end{split}
Pisteen \mathbf{w} lyhyin etäisyys vektorin
\mathbf{d} suuntaisesta origon kautta kulkevasta suorasta on
projektion kohtisuoran komponentin normi
\|\mathbf{w}- \operatorname{proj}_{\mathbf{d}}(\mathbf{w})\|=\sqrt{(-4)^2+7^2+(-3)^2}=\sqrt{74}.
Esimerkki.
Osoita, että jos \|\mathbf{u}_0\| = 1, niin
\operatorname{proj}_{\mathbf{u}_0}(\mathbf{v}) = (\mathbf{u}_0 \cdot \mathbf{v})\mathbf{u}_0.
Olkoon \|\mathbf{u}_0\| = 1 ja lasketaan vektorin
\mathbf{v} projektio vektorille \mathbf{u}_0.
\operatorname{proj}_{\mathbf{u}_0}(\mathbf{v}) = \frac{\mathbf{u}_0 \cdot \mathbf{v}}{\|\mathbf{u}_0\|^2}\mathbf{u}_0 = \frac{\mathbf{u}_0 \cdot \mathbf{v}}{1^2}\mathbf{u}_0 = (\mathbf{u}_0 \cdot \mathbf{v})\mathbf{u}_0
\square
Vektoreiden epäyhtälöitä
Vektoriprojektion eräs matemaattinen sovellus on Cauchy-Schwarzin
epäyhtälön todistus, ja tätä epäyhtälöä voidaan puolestaan käyttää
kolmioepäyhtälön todistamiseksi avaruuden \mathbb R^n
vektoreille.
Lause.
Jos \mathbf{u} ja \mathbf{v} ovat avaruuden
\mathbb R^n vektoreita, niin ne toteuttavat Cauchy-Schwarzin
epäyhtälön
|\mathbf{u}\cdot \mathbf{v}| \leq \|\mathbf{u}\|\|\mathbf{v}\|.
Jos \mathbf{u}=\mathbf{0}, niin epäyhtälön
molempien puolten lausekkeiden arvot ovat 0, ja todistus on
valmis. Oletetaan, että \mathbf{u}\neq\mathbf{0} ja
tarkastellaan vektorin \mathbf{v} projektiota sille.
\|\operatorname{proj}_{\mathbf{u}}(\mathbf{v})\| = \left\|\frac{\mathbf{u}\cdot \mathbf{v}}{\|\mathbf{u}\|^2} \mathbf{u}\right\| = \frac{|\mathbf{u}\cdot \mathbf{v}|}{\|\mathbf{u}\|^2}\|\mathbf{u}\| = \frac{|\mathbf{u}\cdot \mathbf{v}|}{\|\mathbf{u}\|}
Koska toisaalta
\mathbf{v}= \operatorname{proj}_{\mathbf{u}}(\mathbf{v})+\mathbf{w},
missä \operatorname{proj}_{\mathbf{u}}(\mathbf{v}) ja
\mathbf{w} ovat ortogonaalisia, saadaan Pythagoraan
lauseen avulla arvio
\|\mathbf{v}\|^2 = \|\operatorname{proj}_{\mathbf{u}}(\mathbf{v}) + \mathbf{w}\|^2 = \|\operatorname{proj}_{\mathbf{u}}(\mathbf{v})\|^2 + \|\mathbf{w}\|^2 \ge \|\operatorname{proj}_{\mathbf{u}}(\mathbf{v})\|^2,
eli vektorin \mathbf{v} projektion pituus ei koskaan ylitä
vektorin \mathbf{v} pituutta. Näin ollen
\frac{|\mathbf{u}\cdot \mathbf{v}|}{\|\mathbf{u}\|} \le \|\mathbf{v}\|,
mistä väite seuraa. \square
Huomautus.
Vertaa Cauchy-Schwarzin epäyhtälöä vektoreiden
\mathbf{u} ja \mathbf{v} välisen kulman
määritelmään. Vaikka tiedetään,
että reaalisilla \theta on voimassa |\cos\theta| \leq 1,
tätä ei voida hyödyntää epäyhtälön todistamisessa. Kulman määritelmää
asetettaessa ei nimittäin voitu olla varmoja siitä, että osamäärä
\left|\frac{\mathbf{u}\cdot \mathbf{v}}{\|\mathbf{u}\|\|\mathbf{v}\|}\right| \leq 1,
mikä on Cauchy-Schwartzin epäyhtälön seuraus!
Vihdoin voidaan osoittaa, että vektoreiden etäisyys
d(\mathbf{u}, \mathbf{v}) = \|\mathbf{u}- \mathbf{v}\|
todellakin määrittelee metriikan.
Lause.
Jos \mathbf{u} ja \mathbf{v} ovat avaruuden
\mathbb R^n vektoreita, niin ne toteuttavat kolmioepäyhtälön
\|\mathbf{u}+ \mathbf{v}\| \leq \|\mathbf{u}\|+\|\mathbf{v}\|.
Soveltamalla normin määritelmää ja pistetulon ominaisuuksia
saadaan
\|\mathbf{u}+ \mathbf{v}\|^2=(\mathbf{u}+\mathbf{v})\cdot (\mathbf{u}+\mathbf{v})=\|\mathbf{u}\|^2+2\mathbf{u}\cdot\mathbf{v}+\|\mathbf{v}\|^2.
Kaikille reaaliluvuille a on voimassa a \leq |a|, joten
myös
\mathbf{u}\cdot \mathbf{v}\leq |\mathbf{u}\cdot \mathbf{v}|.
Täten voidaan soveltaa Cauchy-Schwarzin epäyhtälöä, ja saadaan
\begin{split}\begin{aligned}
\|\mathbf{u}+ \mathbf{v}\|^2 &\le \|\mathbf{u}\|^2+2|\mathbf{u}\cdot\mathbf{v}|+\|\mathbf{v}\|^2\\
& \le \|\mathbf{u}\|^2+2\|\mathbf{u}\|\|\mathbf{v}\|+\|\mathbf{v}\|^2\\
&=(\|\mathbf{u}\|+\|\mathbf{v}\|)^2.\end{aligned}\end{split}
Väite seuraa tästä ottamalla neliöjuuri puolittain.
\square
Kolmioepäyhtälö perustelee sen, että mielivaltaisille avaruuden
\mathbb R^n vektoreille \mathbf{u}, \mathbf{v}
ja \mathbf{w} on voimassa
d(\mathbf{u},\mathbf{v})\le d(\mathbf{u},\mathbf{w})+ d(\mathbf{w},\mathbf{v}).
Geometrinen tulkinta on, että kahden pisteen \mathbf{u} ja
\mathbf{v} välinen lyhyin etäisyys mitataan suoraa pitkin. Jos
kuljetaan minkä tahansa kolmannen pisteen \mathbf{w} kautta,
joka ei kuulu pisteet yhdistävälle janalle, kuljetun matkan pituus
kasvaa.