Processing math: 100%
Tämä kurssi on jo päättynyt.

Yhden satunnaismuuttujan funktion odotusarvo

Satunnaismuuttujan X funktiona määritellyn uuden muuttujan Y=h(X) odotusarvo voidaan laskea tavanomaisesti suoraan määritelmän avulla, jos satunnaismuuttujan Y tiheysfunktio tunnetaan. Tämän selvittäminen on kuitenkin edellistä tarkastelua yleisemmissä tapauksessa vaikeaa. Käy ilmi, että odotusarvo E(Y) voidaan laskea satunnaismuuttujan X tiheysfunktion f(x) avulla.

Lause 3.2.1

Olkoon satunnaismuuttujan X otosavaruus ΩX ja tiheysfunktio f(x), sekä olkoon satunnaismuuttuja Y=h(X).

  1. Jos X on diskreetti, niin

    E(Y)=E(h(X))=xΩXh(x)f(x).
  2. Jos X on jatkuva, niin

    E(Y)=E(h(X))=h(x)f(x)dx.
Piilota/näytä todistus

Todistetaan kohdat erikseen.

  1. Nyt voidaan kirjoittaa suoraan lauseen 2.3.2 avulla

    E(Y)=yΩYyg(y)=yΩYyP(h(X)=y)=yΩYy(xh1(y)f(x))=yΩY(xh1(y)h(x)f(x))=xΩXh(x)f(x).

    Toiseksi viimeisessä yhtäsuuruudessa havaitaan, että jos xh1(y), niin y=h(x). Viimeinen puolestaan perustuu siihen, että ΩX={xh1(y):yΩY}, eli kaikkien otosavaruuden ΩY alkioiden alkukuvat funktiossa h kattavat yhdessä otosavaruuden ΩX.

  2. Tämän väitteen yleinen todistus on hankala, joten rajoitutaan tapaukseen, jossa h on derivoituva ja aidosti kasvava. Tällöin lauseen 2.3.4 nojalla

    E(Y)=yg(y)dy=yf(h1(y))|ddyh1(y)|dy,

    missä ddyh1(y)>0 ja edelleen |ddyh1(y)|=ddyh1(y), sillä h1 on aidosti kasvava. Käänteisfunktio toteuttaa ehdon h1(y)=x täsmälleen silloin, kun h(x)=y, ja täten ddyh1(y)dy=dx. Sijoittamalla nämä tulokset saadaan odotusarvoksi

    E(Y)=h(x)f(x)dx.
Tehtävää ladataan...

Lauseesta seuraa käyttökelpoisia tuloksia odotusarvolle. Harjoitustehtäväksi jätetään osoittaa seuraava odotusarvon lineaarisuusominaisuus.

Lause 3.2.2

Satunnaismuuttujan X funktion ag(X)+bh(X) odotusarvo

E(ag(X)+bh(X))=aE(g(X))+bE(h(X)),

ja erityisesti

E(aX+b)=aE(X)+b.

Toinen hyödyllinen seuraus on kätevän laskukaavan muodostaminen satunnaismuuttujan varianssille.

Lause 3.2.3

Satunnaismuuttujan X varianssi

Var(X)=E(X2)E(X)2.
Piilota/näytä todistus

Merkitään E(X)=μ, jolloin sekä diskreetissä että jatkuvassa tapauksessa muuttujan X varianssi on lausekkeen (Xμ)2 odotusarvo. Täten

Var(X)=E((Xμ)2)=E(X22μX+μ2)=E(X2)2μE(X)+μ2=E(X2)μ2,

mikä todistaa väitteen.

Esimerkki 3.2.4

Olkoon diskreetin satunnaismuuttujan X tiheysfunktio

f(x)=x10,kun x{1,2,3,4}.

Nyt

E(X)=1110+2210+3310+4410=3,E(X2)=1110+4210+9310+16410=10,

joten Var(X)=1032=1.

Esimerkki 3.2.5

Olkoon X jatkuva satunnaismuuttuja, jonka tiheysfunktio

f(x)=2x,kun 0<x<1.

Aiemmassa esimerkissä 3.1.6 saatiin E(X)=23, ja tämän lisäksi

E(X2)=10x22xdx=/1012x4=12.

Siis Var(X)=12(23)2=118.

Lause 3.2.6

Satunnaismuuttujan X funktion aX+b varianssi

Var(aX+b)=a2Var(X).
Piilota/näytä todistus

Hyödynnetään juuri johdettua varianssin laskukaavaa, jolloin

Var(aX+b)=E((aX+b)2)E(aX+b)2=E(a2X2+2abX+b2)(aE(X)+b)2=a2E(X2)+2abE(X)+b2a2E(X)22abE(X)b2=a2(E(X2)E(X)2)=a2Var(X).
Palautusta lähetetään...