Processing math: 100%

Projektio suoralle

Kohtisuoruuden käsite tarjoaa mahdollisuuden määritellä vektorin projektio. Tätä voidaan ajatella vektorin heittämänä varjona kuvan 1 mukaan. Projektio on hyödyllinen työkalu esimerkiksi tietokonegrafiikassa ja geometriassa (ks. esimerkki 1.6). Projektion avulla voidaan hajottaa vektori kahden toisiaan vastaan kohtisuorassa olevan vektorin summaksi, mikä on hyödyllistä fysiikan voimavektoreita käsiteltäessä.

Tarkastellaan varjovertausta tarkemmin. Voidaan ajatella, että vektorin v projektio vektorin w suuntaiselle suoralle on vektorin v heittämä varjo, kun aurinko paistaa kohtisuoraan suoraa vastaan kuten kuvassa 1. Matemaattisesti tämä voidaan ilmaista sanomalla, että projektio p on yhdensuuntainen vektorin w kanssa ja vektorit w sekä p+v ovat kohtisuorassa toisiaan vastaan.

../_images/kuva130.svg

../_images/kuva64.svg

Fig. 1: Projektiota voi ajatella vektorin heittämänä varjona.

Määritelmä 1.4.1

Olkoot v,wRn ja w0. Tällöin vektorin v projektio vektorin w virittämälle suoralle on sellainen vektori pRn, että

  1. vektori p on yhdensuuntainen vektorin w kanssa
  2. vektori vp on kohtisuorassa vektoria w vastaan.

Projektiota p merkitään projw(v).

Vektoria projw(v) kutsutaan vektorin v projektioksi vektorille w.

Vektorin projektion voi määrittää kuvan avulla seuraavasti. Piirretään vektorit v ja w alkamaan samasta pisteestä ja piirretään vektorin w suuntainen suora (ks. kuva 2). Projektio projw(v) löydetään piirtämällä suora, joka on kohtisuorassa vektorin w suuntaista suoraa vastaan ja kulkee vektorin v kärjen kautta.

../_images/kuva18.svg

Fig. 2: Vektorin v projektion määrittäminen piirtämällä.

Määritelmän avulla projektiosta voi piirtää kuvan, mutta projektion laskeminen määritelmästä lähtien on yleensä hankalaa. Siinä auttaa projektion laskukaava.

Lause 1.4.2

Olkoot v,wRn ja w0. Tällöin on olemassa täsmälleen yksi projektio projw(v) ja se saadaan kaavasta

projw(v)=vwwww.

Käyttämällä normin määritelmää projektion kaavan voi kirjoittaa myös muodossa

projw(v)=vww2w.
Piilota/näytä todistus

Aloitetaan osoittamalla, että vektori

vwwww

täyttää projektion määritelmässä mainitut ehdot.

Ensinnäkin huomataan, että kerroin (vw)/(ww) on reaaliluku, sillä vektoreiden pistetulot ovat reaalilukuja. Vektori

vwwww

on siis vektorin w skalaarimonikerta. Siten projektion määritelmän ensimmäinen ehto täyttyy.

Tutkitaan sitten projektion määritelmän toista ehtoa. On osoitettava, että vektorit

vvwwww

ja w ovat kohtisuorassa toisiaan vastaan. Pistetulon laskusääntöjen nojalla

(vvwwww)w=vw(vwwww)w=vwvwww(ww).

Pistetulosta tulee aina tulokseksi reaaliluku, joten seuraavaksi voidaan käyttää reaalilukujen laskusääntöjä:

vwvwww(ww)=vw(vw)(ww)ww=vwvw=0.

Koska pistetuloksi saatiin nolla, ovat vektorit kohtisuorassa toisiaan vastaan. Siten

vwwww

on vektorin v projektio vektorin w virittämälle suoralle eli

projw(v)=vwwww.

Osoitetaan seuraavaksi, että projektion ehdot täyttäviä vektoreita on vain yksi. Merkitään p=projw(v). Projektion määritelmän ensimmäisen kohdan perusteella p=tw jollakin t0. Määritelmän toisen kohdan mukaan vektori vp on kohtisuorassa vektoria w vastaan, joten (vp)w=0. Pistetuloksi saadaan

(vp)w=vwpw=vwtww.

Päädytään yhtälöön vwt(ww)=0, josta saadaan ratkaistua t=(vw)/(ww). Nyt siis

p=tw=vwwww.

Väite on todistettu.

Esimerkki 1.4.3

Esimerkiksi vektorin v=(1,2) projektio vektorin w=(1,3) virittämälle suoralle on

projw(v)=vwwww=510(1,3)=12(1,3)=(12,32).

Vektorin u=(2,2) projektio vektorin w virittämälle suoralle on puolestaan

projw(u)=410(1,3)=25(1,3)=(25,65).

Projektiot on esitetty kuvassa 3.

../_images/kuva63.svg

Fig. 3: Vektoreiden v ja u projektiot vektorin w virittämälle suoralle.

Jos on annettu vektorit vRn ja wRn{0}, vektori v voidaan kirjoittaa summana vektoreista w sekä projw(v)+v. (Ks. kuva 1.) Nämä vektorit ovat projektion määritelmän mukaan kohtisuorassa toisiaan vastaan. Vektori v voidaan siis hajottaa summaksi kahdesta toisiaan vastaan kohtisuorassa olevasta vektorista. Vektoria projw(v)+v kutsutaan vektorin v kohtisuoraksi komponentiksi vektorin w suhteen.

Esimerkki 1.4.4

Määritetään vektorin v=(2,7,11) kohtisuora komponentti vektorin w=(3,0,4) suhteen.

Vektorin v projektio vektorin w virittämälle suoralle on

projw(v)=vwwww=23+70+(11)(4)32+02+(4)2w=2w=[608],

jolloin kohtisuoraksi komponentiksi saadaan

vprojw(v)=v2w=[473].

Laskemalla voi vielä tarkistaa, että (2,7,11)=(6,0,8)+(4,73), joten v on tosiaan löydettyjen vektorien summa. Lisäksi (6,0,8)(4,73)=0, joten vektorit ovat kohtisuorassa toisiaan vastaan.

Edellisessä luvussa esitettiin Cauchyn-Schwarzin epäyhtälö (lause 1.3.18), mutta todistusta lykättiin myöhemmäksi. Todistetaan epäyhtälö nyt vektoriprojektion avulla.

Piilota/näytä todistus

Oletetaan, että vRn ja wRn. Osoitetaan, että

|vw|vw.

Tutkitaan ensin tapaus w=0. Tässä tapauksessa epäyhtälön molempien puolten lausekkeiden arvot ovat 0, ja epäyhtälö pätee.

Oletetaan sitten, että w0. Nyt voidaan projisoida vektorin v vektorin w virittämälle suoralle. Projektiovektorin pituus on

projw(v)=wvwww=|wv|www=|wv|w2w=|wv|w.

Toisaalta

v=projw(v)+k,

missä k=vprojw(v). Koska projw(v) ja k ovat kohtisuorassa toisiaan vasten, saadaan Pythagoraan lauseen perusteella

v2=projw(v)+k2=projw(v)2+k2.

Edelleen projw(v)2+k2projw(v)2, joten

v2projw(v)2.

Koska vektorien normit ovat positiivisia, voidaan päätellä, että vprojw(v). On siis osoitettu, että vektorin v projektion pituus ei koskaan ylitä vektorin v pituutta. Näin ollen

|vw|wv,

mistä seuraa

|vw|vw.

Otetaan tähän vielä kolmioepäyhtälö, jota hyödynnetään usein vektorilaskennassa

Lause 1.4.5 (Kolmioepäyhtälö)

Kaikille vektoreille u,vRn pätee

u+vu+v.
Piilota/näytä todistus

Soveltamalla normin määritelmää ja pistetulon ominaisuuksia, saadaan

u+v2=(u+v)(u+v)=u2+2uv+v2

Soveltamalla tietoa uv|uv| ja Cauchy-Schwarzin epäyhtälöä, saadaan

Palautusta lähetetään...