Liittoluku ja itseisarvo
Aiemmissa esimerkeissä lavennettiin siis aina nimittäjän liittoluvulla.
Geometrisesti tulkittuna liittoluku on alkuperäisen kompleksiluvun
peilikuva reaaliakselin suhteen. Jos kompleksiluvun imaginaariosa on
negatiivinen, eli b<0, niin sen liittoluvun imaginaariosa
−b on positiivinen.
Lause.
Jos z ja w ovat kompleksilukuja, niin
- ¯¯z=z
- ¯z+w=¯z+¯w
- ¯zw=¯z⋅¯w
- ¯(zw)=¯z¯w(w≠0)
- z on reaalinen jos ja vain jos z=¯z.
Merkitään z=a+bi ja w=c+di ja todistetaan
esimerkkinä kohdat 2 ja 4. Nyt
¯z+w=¯(a+c)+(b+d)i=(a+c)−(b+d)i=(a−bi)+(c−di)=¯z+¯w
ja jos w≠0, niin
¯w−1=¯cc2+d2−dc2+d2i=cc2+d2+dc2+d2i=¯w−1.
Loput kohdasta 4 voidaan todistaa kohdan 3 avulla. Muut kohdat
todistetaan samaan tapaan, ja lisäksi 1 ja 5 ovat geometrisesti ilmeisiä
väittämiä. ◻
Kun muistetaan kompleksiluvun tulkinta tasovektorina, on selvää että itseisarvon geometrinen
vastine on luvun paikkavektorin pituus, eli luvun etäisyys origosta.
Esimerkki.
|−2−3i|=√(−2)2+(−3)2=√13
Lause.
Jos z ja w ovat kompleksilukuja, niin
- |z|2=z¯z
- |z|=0 jos ja vain jos z=0
- |z|=|¯z|
- |zw|=|z||w|
- |zw|=|z||w|(w≠0)
- |z+w|≤|z|+|w| (kolmioepäyhtälö)
Merkitään z=a+bi ja todistetaan esimerkkinä
kohdat 1 ja 4. Nyt
z¯z=(a+bi)(a−bi)=a2−b2i2=a2+b2=|z|2
ja tätä hyödyntämällä nähdään, että
|zw|2=zw¯zw=zw¯z¯w=z¯zw¯w=|z|2|w|2,
eli |zw|=|z||w|. Muut kohdista 1–5 todistetaan samaan tapaan.
Kohta 6 on geometrisesti selvä, sillä lukua |z+w| edustaa
summavektorin pituus, kun |z| ja |w| ovat summattavien
vektorien pituuksia. Nämä puolestaan muodostavat kuvan mukaisen kolmion,
jossa intuitiivisesti kahden sivun pituuden summa on suurempi kuin
kolmannen.
Täsmällisempi todistus sivuutetaan, sillä vastaava tulos käsitellään
Euklidisen avaruuden vektoreille. ◻
Huomautus.
Jos z ja w ovat kompleksilukuja, niin
|z−w| on niiden välinen etäisyys. Piirrä kuva, jonka avulla
vakuutut asiasta.
Itseisarvoihin tai liittolukuihin liittyvän yhtälön tai epäyhtälön
ratkaisut voidaan monesti selvittää merkitsemällä z=x+yi, missä
x ja y ovat reaalilukuja. Tällöin siirrytään
tarkastelemaan vastaavia ratkaisuja xy-koordinaatistossa.
Esimerkki.
Ratkaise seuraavat yhtälöt ja epäyhtälöt.
- ¯z−z=i¯z+4
- |z−2iz−1|=1
- |z−(2+3i)|=2
- |2z−¯z|≤1
Merkitään kaikissa kohdissa z=x+yi, missä
x ja y ovat reaalilukuja.
Sijoituksen jälkeen yhtälö tulee muotoon
x−yi−(x+yi)=i(x−yi)+4⇔−2yi=xi+y+4⇔−(y+4)−(x+2y)i=0.
Yhtälön vasen puoli on kompleksiluku, jonka reaali- ja imaginaariosan
on oltava nolla. Täten −(y+4)=0 ja −(x+2y)=0,
eli y=−4 ja x=−2y=8. Sijoittamalla takaisin
nähdään, että yhtälön ratkaisu on z=8−4i.
Jotta yhtälön vasen puoli olisi määritelty, on oltava
z≠1. Tällöin myös
|z−2iz−1|=|z−2i||z−1|=1,
eli |z−2i|=|z−1|. Sijoituksen jälkeen yhtälö palautuu
seuraavaan muotoon.
|x+yi−2i|=|x+yi−1|⇔|x+(y−2)i|=|(x−1)+yi|⇔√x2+(y−2)2=√(x−1)2+y2⇒x2+y2−4y+4=x2−2x+1+y2⇔y=12x+34
Ratkaisujoukko on kuvan mukainen suora kompleksitasossa. Geometrinen
tulkinta yhtälölle |z−2i|=|z−1| on, että haetaan kaikki ne
pisteet z, jotka ovat yhtä kaukana luvuista 2i ja
1.
Sijoituksen jälkeen yhtälö tulee muotoon
|x+yi−(2+3i)|=|(x−2)+(y−3)i|=2⇔√(x−2)2+(y−3)2=2⇒(x−2)2+(y−3)2=4.
Ratkaisujoukko on siis kompleksitason 2-säteinen ympyrä
keskipisteenään 2+3i. Tämä voitaisiin päätellä myös suoraan
aiemman huomautuksen
avulla: itseisarvoyhtälön |z−w|=r toteuttavat täsmälleen
ne kompleksiluvut z, joiden etäisyys luvusta w on
r.
Sijoituksen jälkeen epäyhtälö saa muodon
|2x+2yi−(x−yi)|=|x+3yi|≤1⇔√x2+(3y)2≤1⇒x2+9y2≤1⇔x212+y2(13)2≤1
Epäyhtälön toteuttavat siis ellipsin x2+9y2=1 sisäpuolelle
jäävät kompleksiluvut x+yi.