Processing math: 100%
"

Ortogonaaliset kannat ja matriisit

Palautetaan mieleen kahden vektorin u ja v ortogonaalisuuden, eli kohtisuoruuden ehto

uv=0.

Avaruuden Rn vektoreita v1,v2,,vk sanotaan ortogonaalisiksi, jos ne kaikki ovat pareittain ortogonaalisia, eli

vivj=0

aina, kun ij. Jos lisäksi vi=1 jokaisella i=1,2,,k, niin vektoreita v1,v2,,vk sanotaan ortonormaaleiksi. Mitkä tahansa ortogonaaliset vektorit ovat lineaarisesti riippumattomia.

Lause.

Olkoot v1,v2,,vk ortogonaalisia nollasta poikkeavia vektoreita. Tällöin vektorit v1,v2,,vk ovat lineaarisesti riippumattomat.

Todistus.

Huomautus.

Luonnollisen kannan vektorit e1,e2,,en ovat keskenään ortonormaaleja, sillä eiej=δij. Yleisemminkin vektorit v1,v2,,vk ovat ortonormaaleja jos ja vain jos

vivj=δij={1,kun i=j0,kun ij.

Aliavaruuden S kantaa sanotaan ortogonaaliseksi tai ortonormaaliksi, jos siihen kuuluvat vektorit ovat ortogonaaliset tai ortonormaalit. Ortogonaalisella ja ortonormaalilla kannalla on seuraavat miellyttävät ominaisuudet.

Lause.

Olkoon {v1,v2,,vk} aliavaruuden S ortogonaalinen kanta, sekä x aliavaruuden S vektori. Tällöin

x=xv1v12v1+xv2v22v2++xvkvk2vk.

Jos kanta on lisäksi ortonormaali, niin

x=(xv1)v1+(xv2)++(xvk)vk.
Todistus.

Ortonormaalissa kannassa normille ja pistetulolle saadaan tutut esitykset.

Lause.

Olkoon {v1,v2,,vk} aliavaruuden S ortonormaali kanta. Jos

x=α1v1+α2v2++αkvkjay=β1v1+β2v2++βkvk,

niin

xy=α1β1+α2β2++αkβk

ja

x2=α21+α22++α2k=(v1x)2+(v2x)2++(vkx)2.
Todistus.

Jokaiselle aliavaruudelle voidaan löytää ortogonaalinen kanta. Tehokkain keino sen löytämiseksi on ortogonalisoida jo valmiiksi tunnettu kanta projektioiden avulla. Tämä menetelmä tunnetaan Gram-Schmidtin ortogonalisointiprosessina, ja sen todistus sivuutetaan. Algoritmin vaiheet ovat kuitenkin varsin intuitiiviset.

Lause.

Olkoon {x1,x2,,xk} aliavaruuden S kanta. Tällöin {v1,v2,,vk}, missä v1=x1 ja

vi=xi(projv1(xi)+projv2(xi)++projvi1(xi))

jokaiselle i=2,3,,k, on aliavaruuden S ortogonaalinen kanta.

Ortonormaali kanta {w1,w2,,wk} on helppo muodostaa ortogonaalisesta kannasta normeeraamalla jokaisen kantavektorin yksikön pituiseksi.

w1=v1v1,w2=v2v2,wk=vkvk

Monesti numeeriset laskut on tehokkainta suorittaa ortonormaalissa kannassa.

Esimerkki.

Tiedetään, että

rref[111112422041]=[102001300001].

Etsi alkuperäisen matriisin sarakeavaruudelle ortonormaali kanta.

Ratkaisu.

Aiemman lauseen todistuksessa törmättiin ortonormaaleista sarakkeista koostuvaan matriisiin V, jolle VTV=Ik. Neliömatriisien tapauksessa tämä ominaisuus määrittelee mielenkiintoisen matriisien luokan.

Määritelmä.

n×n-neliömatriisi Q on ortogonaalinen, jos QTQ=In=QQT.

Merkitään

Q=[q1q2qn],

jolloin ehto QTQ=In (tai QQT=In) tarkoittaa sitä, että

qiqj=δij.

Toisin sanoen ortogonaalisen matriisin sarakkeet ovat ortonormaalit. Ortonormaalit vektorit ovat lineaarisesti riippumattomia, joten rref(Q)=In, ja täten ortogonaalinen matriisi Q on kääntyvä. Tämä tulos on määritelmän perusteella odotettu, ja käänteismatriisi on sen valossa Q1=QT.

Pistetulon ja normin esityksestä ortonormaalissa kannassa seuraa, että ortogonaalinen matriisi ei vaikuta pistetulon tai normin arvoon.

Seuraus.

Jos n×n-matriisi Q on ortogonaalinen, niin QxQy=xy ja Qx=x aina, kun x ja y ovat avaruuden Rn vektoreita.

Todistus.