Määrätty integraali¶
Jos a1,a2,…,an ovat reaalilukuja, niin merkitään
Esimerkiksi
Summausindeksin nimi voidaan valita vapaasti, joskin yleensä käytetään kirjainta i, j, k, l, m tai n. Indeksointi voidaan aloittaa muustakin indeksistä kuin 1. Esimerkiksi edellinen summa voidaan kirjoittaa
Jos termeillä on yhteinen tekijä c, niin voidaan laskea
eli
Samaan tapaan saadaan
Esimerkiksi
Tärkeä erikoistapaus on vakiotermin c summa
Erityisesti
Merkin vaihtelu saadaan aikaan luvun −1 potensseilla, sillä
Esimerkiksi
ja
Palataan nyt osion alussa esitettyyn pinta-alaongelmaan.
Olkoon f:[a,b]→R rajoitettu funktio. Jaetaan väli [a,b] osaväleihin jakopisteillä
Jakopisteiden muodostamaa joukkoa P={x0,x1,…,xn} kutsutaan välin [a,b] jaoksi (partition). Valitaan jokaiselta osaväliltä [xi−1,xi] piste x∗i ja merkitään Δxi=xi−xi−1, eli Δxi on osavälin i pituus. Jaon normiksi |P| sanotaan pisimmän osavälin pituutta. Toisin sanoen |P|=max{Δxi:i=1,2,…,n}. Summaa
kutsutaan jakoon P ja pisteisiin x∗i liittyväksi Riemannin summaksi.
Jos f(x)≥0, niin Riemannin summan kukin termi on kuvan mukaisen suorakulmion pinta-ala, joten se antaa arvion funktion f kuvaajan ja x-akselin väliin jäävän joukon pinta-alalle välillä [a,b]. Geometrisesti on ilmeistä, että arvio paranee, kun osavälijakoa tihennetään, eli kun |P|→0. Tämä antaa motivaation integraalin määrittelemiseksi.
Riemannin summalla määritellystä integroituvuudesta ja integraalista käytetään myös nimityksiä Riemann-integroituva ja Riemann-integraali. Määritelmän raja-arvo tarkoittaa tarkemmin ottaen seuraavaa. Raja-arvo on I, jos jokaista ε>0 kohti löydetään sellainen δ>0, että
olivatpa pisteet x∗i mitkä tahansa ja P mikä tahansa välin [a,b] jako, jolle |P|<δ.
Geometrinen tulkinta integraalin määritelmälle on, että jos f(x)≥0 ja f on integroituva, niin reaaliluku
on funktion f kuvaajan ja x-akselin väliin jäävä pinta-ala välillä [a,b]. Jos f(x)≤0, niin funktion f kuvaajan ja x-akselin väliin jäävä pinta-ala on
Seuraavan lauseen otamme käyttöön todistamatta. Todistuksessa tarvitaan tasaisen jatkuvuuden (uniform continuity) käsitettä.
Lause.
Suljetulla välillä [a,b] jatkuva funktio on integroituva välillä [a,b].
Esimerkki.
Laske ∫10x2dx.
Pian perustellaan integraalifunktioon perustuva tapa laskea määrättyjä integraaleja.
Lause.
Olkoot f ja g:[a,b]→R välillä [a,b] integroituvia, sekä c reaaliluku. Tällöin
- ∫bacf(x)dx=c∫baf(x)dx,
- ∫ba(f(x)+g(x))dx=∫baf(x)dx+∫bag(x)dx,
- ∫baf(x)dx=∫caf(x)dx+∫bcf(x)dx, kun a<c<b,
- jos f(x)≤g(x) kaikilla x∈[a,b], niin ∫baf(x)dx≤∫bag(x)dx,
- |∫baf(x)dx|≤∫ba|f(x)|dx.
Perustele väitteet ensin kuvien avulla pinta-alatulkintaa käyttäen. Kohtien 1. ja 2. mukaan integrointi on integroitavan funktion suhteen lineaarinen operaatio.
Sovitaan, että jos a<b, niin merkitään
Silloin edellisen integraalin ominaisuuksia koskevan lauseen kohta 3 on voimassa, olivatpa a, b ja c missä järjestyksessä tahansa tai vaikka yhtäsuuria, kunhan f ja g ovat integroituvia kyseisillä väleillä.
Voidaan osoittaa, että jatkuvien funktioiden lisäksi myös paloittain jatkuvat funktiot ovat integroituvia. Monesti paloittain jatkuvan funktion integraali lasketaan laskemalla integraali erikseen kullakin välillä, jolla f on jatkuva ja laskemalla nämä integraalit yhteen kohdan 3 mukaisesti. Funktion f:[a,b]→R integroituvuuteen tai integraaliin ei vaikuta sen arvojen muuttaminen äärellisen monessa välin [a,b] pisteessä, joten paloittain jatkuvan funktion arvoilla hyppäyspisteissä ei ole merkitystä.
Esimerkki.
Kaikki rajoitetut funktiot eivät ole integroituvia. Tarkastellaan esimerkiksi funktiota f:[0,1]→R,
Jos P on mikä tahansa välin [0,1] jako, voidaan yhtäältä jokaiselta osaväliltä valita x∗i∈R∖Q, jolloin Riemannin summa on 0, tai toisaalta jokaiselta osaväliltä x∗i∈Q, jolloin Riemannin summa on 1. Täten Riemannin summilla ei voi olla raja-arvoa.
Voidaan ajatella, että tässä lähdetään liikkeelle nollafunktiosta, jonka arvoja muutetaan kaikissa rationaalipisteissä. Jos arvoja olisi muutettu vain äärellisen monessa pisteessä, niin f olisi paloittain jatkuvana funktiona integroituva ja integraali olisi 0).
Lause.
Jos c∈R on vakio, niin
Tämä tulos on geometrisesti ilmeinen, koska tapauksessa c>0 laskettavana on sellaisen suorakulmion pinta-ala, jonka kanta on b−a ja korkeus c.
Esimerkki.
Osoita, että π8≤∫π/4011+cos2xdx≤π6.
Seuraavaa lausetta kutsutaan integraalilaskennan väliarvolauseeksi.
Lause.
Jos f:[a,b]→R on jatkuva, niin on olemassa sellainen välin [a,b] piste c, että
Olkoon c kuten edellisessä lauseessa. Silloin
Niinpä funktion f(x)−f(c) kuvaajan ja x-akselin väliin jäävästä pinta-alasta on yhtä paljon x-akselin ala- kuin yläpuolella. Siis funktion f(x) kuvaajan ja suoran y=f(c) väliin jäävästä pinta-alasta on yhtä paljon suoran y=f(c) ala- kuin yläpuolella.
Tällä perusteella arvoa f(c) voidaan sanoa funktion f keskiarvoksi välillä [a,b]. Keskiarvo voidaan määritellä myös niille integroituville funktioille, jotka eivät ole jatkuvia.
Integraalilaskennan väliarvolause voidaan nyt muotoilla niin, että ”jatkuva funktio saavuttaa keskiarvonsa”. Seuraava tärkeä integraalilaskennan väliarvolauseen sovellus on analyysin peruslause.
Lause.
Jos f:[a,b]→R on jatkuva, niin funktion f määrätty integraali ylärajansa funktiona
on derivoituva funktio ja F′(x)=f(x) aina, kun x∈[a,b].
Lause.
Jos G on jokin funktion f integraalifunktio, niin
Esimerkki.
Edellisen lauseen mukaan
- ∫3−1(5x2+2)dx=/3−1(53x3+2x)=51−(−113)=1643,
- :math:`displaystyle
- int_1^2frac{x}{x^2+1},mathrm{d}x=frac{1}{2}int_1^2frac{2x}{x^2+1},mathrm{d}x =frac12bigg/_{mspace{-15mu}1}^{,2}ln(x^2+1)=frac12(ln 5-ln2)`.
Esimerkki.
Derivoi funktiot F(x)=∫x−3e−t2dt ja G(x)=∫x3x2e−t2dt.
Seuraava lause seuraa suoraan analyysin peruslauseesta.
Lause.
Jatkuvalla funktiolla f:I→R on integraalifunktio F:I→R.
Huomautus.
Jatkuva funktio f:[a,b]→R on siis aina integroituva ja sillä on integraalifunktio, jonka avulla määrätty integraali voidaan laskea. Yleisesti ottaen tilanne on hieman mutkikkaampi.
- Myös epäjatkuvalla funktiolla voi olla integraalifunktio. Esimerkiksi tällaisesta tapauksesta käy funktio F:R→R, jolle F(x)=x2sin(1x2), kun x≠0, ja F(0)=0. Funktiolla F on pisteessä 0 epäjatkuva derivaatta F′(x)=f(x), joten F on funktion f integraalifunktio.
- Integroituvalla funktiolla ei välttämättä ole integraalifunktiota. Esimerkiksi integraalifunktiota käsittelevän luvun esimerkin hyppyfunktio on integroituva välillä [−1,1], mutta sillä ei ole integraalifunktiota.
- Integraalifunktion olemassaolosta ei välttämättä seuraa integroituvuus.
Huomautus.
Tulon derivointisäännön ja analyysin peruslauseen seurauksen mukaan
∫ba(f′(x)g(x)+f(x)g′(x))dx=/baf(x)g(x),josta saadaan osittaisintegrointikaava määrättylle integraalille, eli
∫baf′(x)g(x)dx=/baf(x)g(x)−∫baf(x)g′(x)dx.Myös suoraa ja käänteistä sijoitusta voidaan soveltaa. On vain muistettava laskea sijoitusfunktion u=u(x) tai x=x(u) määräämät uudet rajat.
∫baf(u(x))u′(x)dx=∫u(b)u(a)f(u)duja
∫x(b)x(a)f(x)dx=∫baf(x(u))x′(u)du.Käänteisessä sijoituksessa oletusta funktion x(u) bijektiivisyydestä ei tarvita, toisin kuin integraalifunktion tapauksessa.
Esimerkki.
Laske integraalit
- ∫10xe−xdx,
- ∫21dx(1+2x)2,
- ∫2−1xx4+1dx,
- ∫2−1/3x3√3x+2dx.
Huomautus.
Sijoitusmenetelmässä voidaan vaihtoehtoisesti ensin laskea integraalifunktio muuttujan x suhteen ja käyttää sitten alkuperäisiä integroimisrajoja. Esimerkiksi edellisessä kohdassa 4 toimii
joten
Esimerkki.
Lasketaan edeltävän esimerkin kohdan 4. määrätty integraali kahdella eri sovelluksella.
Matlab
ja sen Symbolic Math Toolbox:
syms x
int(x/(3*x+2)^(1/3),x,-1/3,2)
ans = 16/15
int(x/(3*x+2)^(1/3),x,-1/3,2)
Jos integroitava funktio on pariton tai parillinen, niin seuraava tulos helpottaa funktion integroimista pisteen 0 suhteen symmetrisen välin yli.
Lause.
Olkoon f:[−a,a]→R integroituva. Jos f on pariton, niin
ja jos f on parillinen, niin
Esimerkki.
Funktio f(x)=sin(2x) on pariton, joten
∫3π/2−3π/2sin(2x)dx=0.Funktio f(x)=x4−2 on parillinen, joten
∫2−2(x4−2)dx=2∫20(x4−2)dx=2/20(15x5−2x)=2((325−4)−0)=245.