Processing math: 100%
"

Määrätty integraali

Jos a1,a2,,an ovat reaalilukuja, niin merkitään

ni=1ai=a1+a2++an.

Esimerkiksi

5i=1i2=12+22+32+42+52=1+4+9+16+25=55.

Summausindeksin nimi voidaan valita vapaasti, joskin yleensä käytetään kirjainta i, j, k, l, m tai n. Indeksointi voidaan aloittaa muustakin indeksistä kuin 1. Esimerkiksi edellinen summa voidaan kirjoittaa

5i=1i2=5k=1k2=6j=2(j1)2=4j=0(j+1)2.

Jos termeillä on yhteinen tekijä c, niin voidaan laskea

ni=1cai=(ca1)+(ca2)++(can)=c(a1+a2++an)=cni=1ai

eli

ni=1cai=cni=1ai.

Samaan tapaan saadaan

ni=1(ai+bi)=ni=1ai+ni=1bi.

Esimerkiksi

5i=1(7i24i)=75i=1i245i=1i=755415=325.

Tärkeä erikoistapaus on vakiotermin c summa

ni=1c=c+c++cn kappaletta=nc.

Erityisesti

ni=11=n.

Merkin vaihtelu saadaan aikaan luvun 1 potensseilla, sillä

(1)i={1,kun i on pariton1,kun i on parillinen.

Esimerkiksi

5i=1(1)ii=1+23+45=3

ja

5i=1(1)i+1i2=114+19116+125=821979.

Palataan nyt osion alussa esitettyyn pinta-alaongelmaan.

Olkoon f:[a,b]R rajoitettu funktio. Jaetaan väli [a,b] osaväleihin jakopisteillä

a=x0<x1<<xn1<xn=b.

Jakopisteiden muodostamaa joukkoa P={x0,x1,,xn} kutsutaan välin [a,b] jaoksi (partition). Valitaan jokaiselta osaväliltä [xi1,xi] piste xi ja merkitään Δxi=xixi1, eli Δxi on osavälin i pituus. Jaon normiksi |P| sanotaan pisimmän osavälin pituutta. Toisin sanoen |P|=max{Δxi:i=1,2,,n}. Summaa

R=ni=1f(xi)Δxi

kutsutaan jakoon P ja pisteisiin xi liittyväksi Riemannin summaksi.

../_images/integraalimaaratty.svg

Jos f(x)0, niin Riemannin summan kukin termi on kuvan mukaisen suorakulmion pinta-ala, joten se antaa arvion funktion f kuvaajan ja x-akselin väliin jäävän joukon pinta-alalle välillä [a,b]. Geometrisesti on ilmeistä, että arvio paranee, kun osavälijakoa tihennetään, eli kun |P|0. Tämä antaa motivaation integraalin määrittelemiseksi.

Määritelmä.

Olkoon f:[a,b]R rajoitettu funktio. Jos raja-arvo

I=lim|P|0ni=1f(xi)Δxi

on olemassa, niin sanotaan, että f on integroituva (integrable) välillä [a,b] ja luku I on funktion f (määrätty) integraali (integral) yli välin [a,b]. Tällöin merkitään

I=baf(x)dx=baf.

Riemannin summalla määritellystä integroituvuudesta ja integraalista käytetään myös nimityksiä Riemann-integroituva ja Riemann-integraali. Määritelmän raja-arvo tarkoittaa tarkemmin ottaen seuraavaa. Raja-arvo on I, jos jokaista ε>0 kohti löydetään sellainen δ>0, että

|Ini=1f(xi)Δxi|<ε,

olivatpa pisteet xi mitkä tahansa ja P mikä tahansa välin [a,b] jako, jolle |P|<δ.

Geometrinen tulkinta integraalin määritelmälle on, että jos f(x)0 ja f on integroituva, niin reaaliluku

baf(x)dx

on funktion f kuvaajan ja x-akselin väliin jäävä pinta-ala välillä [a,b]. Jos f(x)0, niin funktion f kuvaajan ja x-akselin väliin jäävä pinta-ala on

baf(x)dx.

Seuraavan lauseen otamme käyttöön todistamatta. Todistuksessa tarvitaan tasaisen jatkuvuuden (uniform continuity) käsitettä.

Lause.

Suljetulla välillä [a,b] jatkuva funktio on integroituva välillä [a,b].

Esimerkki.

Laske 10x2dx.

Ratkaisu.

Pian perustellaan integraalifunktioon perustuva tapa laskea määrättyjä integraaleja.

Lause.

Olkoot f ja g:[a,b]R välillä [a,b] integroituvia, sekä c reaaliluku. Tällöin

  1. bacf(x)dx=cbaf(x)dx,
  2. ba(f(x)+g(x))dx=baf(x)dx+bag(x)dx,
  3. baf(x)dx=caf(x)dx+bcf(x)dx, kun a<c<b,
  4. jos f(x)g(x) kaikilla x[a,b], niin baf(x)dxbag(x)dx,
  5. |baf(x)dx|ba|f(x)|dx.

Perustele väitteet ensin kuvien avulla pinta-alatulkintaa käyttäen. Kohtien 1. ja 2. mukaan integrointi on integroitavan funktion suhteen lineaarinen operaatio.

Todistus.

Sovitaan, että jos a<b, niin merkitään

aaf(x)dx=0jaabf(x)dx=baf(x)dx.

Silloin edellisen integraalin ominaisuuksia koskevan lauseen kohta 3 on voimassa, olivatpa a, b ja c missä järjestyksessä tahansa tai vaikka yhtäsuuria, kunhan f ja g ovat integroituvia kyseisillä väleillä.

Voidaan osoittaa, että jatkuvien funktioiden lisäksi myös paloittain jatkuvat funktiot ovat integroituvia. Monesti paloittain jatkuvan funktion integraali lasketaan laskemalla integraali erikseen kullakin välillä, jolla f on jatkuva ja laskemalla nämä integraalit yhteen kohdan 3 mukaisesti. Funktion f:[a,b]R integroituvuuteen tai integraaliin ei vaikuta sen arvojen muuttaminen äärellisen monessa välin [a,b] pisteessä, joten paloittain jatkuvan funktion arvoilla hyppäyspisteissä ei ole merkitystä.

Esimerkki.

Kaikki rajoitetut funktiot eivät ole integroituvia. Tarkastellaan esimerkiksi funktiota f:[0,1]R,

f(x)={0,kun xRQ1,kun xQ.

Jos P on mikä tahansa välin [0,1] jako, voidaan yhtäältä jokaiselta osaväliltä valita xiRQ, jolloin Riemannin summa on 0, tai toisaalta jokaiselta osaväliltä xiQ, jolloin Riemannin summa on 1. Täten Riemannin summilla ei voi olla raja-arvoa.

Voidaan ajatella, että tässä lähdetään liikkeelle nollafunktiosta, jonka arvoja muutetaan kaikissa rationaalipisteissä. Jos arvoja olisi muutettu vain äärellisen monessa pisteessä, niin f olisi paloittain jatkuvana funktiona integroituva ja integraali olisi 0).

Lause.

Jos cR on vakio, niin

bacdx=c(ba).

Tämä tulos on geometrisesti ilmeinen, koska tapauksessa c>0 laskettavana on sellaisen suorakulmion pinta-ala, jonka kanta on ba ja korkeus c.

Todistus.

Esimerkki.

Osoita, että π8π/4011+cos2xdxπ6.

Ratkaisu.

Seuraavaa lausetta kutsutaan integraalilaskennan väliarvolauseeksi.

Lause.

Jos f:[a,b]R on jatkuva, niin on olemassa sellainen välin [a,b] piste c, että

baf(x)dx=f(c)(ba).
Todistus.

Olkoon c kuten edellisessä lauseessa. Silloin

ba(f(x)f(c))dx=baf(x)dxbaf(c)dx=baf(x)dxf(c)(ba)=baf(x)dxbaf(x)dx=0.

Niinpä funktion f(x)f(c) kuvaajan ja x-akselin väliin jäävästä pinta-alasta on yhtä paljon x-akselin ala- kuin yläpuolella. Siis funktion f(x) kuvaajan ja suoran y=f(c) väliin jäävästä pinta-alasta on yhtä paljon suoran y=f(c) ala- kuin yläpuolella.

../_images/integraalikeskiarvo.svg

Tällä perusteella arvoa f(c) voidaan sanoa funktion f keskiarvoksi välillä [a,b]. Keskiarvo voidaan määritellä myös niille integroituville funktioille, jotka eivät ole jatkuvia.

Määritelmä.

Integroituvan funktion f:[a,b]R keskiarvo (average value) on luku

¯f=1babaf(x)dx.

Integraalilaskennan väliarvolause voidaan nyt muotoilla niin, että ”jatkuva funktio saavuttaa keskiarvonsa”. Seuraava tärkeä integraalilaskennan väliarvolauseen sovellus on analyysin peruslause.

Lause.

Jos f:[a,b]R on jatkuva, niin funktion f määrätty integraali ylärajansa funktiona

F(x)=xaf(t)dt

on derivoituva funktio ja F(x)=f(x) aina, kun x[a,b].

Todistus.

Lause.

Jos G on jokin funktion f integraalifunktio, niin

baf(x)dx=G(b)G(a)=:/baG(x).
Todistus.

Esimerkki.

Edellisen lauseen mukaan

  1. 31(5x2+2)dx=/31(53x3+2x)=51(113)=1643,
  2. :math:`displaystyle
    int_1^2frac{x}{x^2+1},mathrm{d}x=frac{1}{2}int_1^2frac{2x}{x^2+1},mathrm{d}x =frac12bigg/_{mspace{-15mu}1}^{,2}ln(x^2+1)=frac12(ln 5-ln2)`.

Esimerkki.

Derivoi funktiot F(x)=x3et2dt ja G(x)=x3x2et2dt.

Ratkaisu.

Seuraava lause seuraa suoraan analyysin peruslauseesta.

Lause.

Jatkuvalla funktiolla f:IR on integraalifunktio F:IR.

Huomautus.

Jatkuva funktio f:[a,b]R on siis aina integroituva ja sillä on integraalifunktio, jonka avulla määrätty integraali voidaan laskea. Yleisesti ottaen tilanne on hieman mutkikkaampi.

  1. Myös epäjatkuvalla funktiolla voi olla integraalifunktio. Esimerkiksi tällaisesta tapauksesta käy funktio F:RR, jolle F(x)=x2sin(1x2), kun x0, ja F(0)=0. Funktiolla F on pisteessä 0 epäjatkuva derivaatta F(x)=f(x), joten F on funktion f integraalifunktio.
  2. Integroituvalla funktiolla ei välttämättä ole integraalifunktiota. Esimerkiksi integraalifunktiota käsittelevän luvun esimerkin hyppyfunktio on integroituva välillä [1,1], mutta sillä ei ole integraalifunktiota.
  3. Integraalifunktion olemassaolosta ei välttämättä seuraa integroituvuus.

Huomautus.

  1. Tulon derivointisäännön ja analyysin peruslauseen seurauksen mukaan

    ba(f(x)g(x)+f(x)g(x))dx=/baf(x)g(x),

    josta saadaan osittaisintegrointikaava määrättylle integraalille, eli

    baf(x)g(x)dx=/baf(x)g(x)baf(x)g(x)dx.
  2. Myös suoraa ja käänteistä sijoitusta voidaan soveltaa. On vain muistettava laskea sijoitusfunktion u=u(x) tai x=x(u) määräämät uudet rajat.

    baf(u(x))u(x)dx=u(b)u(a)f(u)du

    ja

    x(b)x(a)f(x)dx=baf(x(u))x(u)du.

    Käänteisessä sijoituksessa oletusta funktion x(u) bijektiivisyydestä ei tarvita, toisin kuin integraalifunktion tapauksessa.

Esimerkki.

Laske integraalit

  1. 10xexdx,
  2. 21dx(1+2x)2,
  3. 21xx4+1dx,
  4. 21/3x33x+2dx.
Ratkaisu.

Huomautus.

Sijoitusmenetelmässä voidaan vaihtoehtoisesti ensin laskea integraalifunktio muuttujan x suhteen ja käyttää sitten alkuperäisiä integroimisrajoja. Esimerkiksi edellisessä kohdassa 4 toimii

x33x+2dx==13(u55u2)+C=115(3x+2)5/213(3x+2)2/3+C,

joten

21/3x33x+2dx=(321543)(11513)=1615.

Esimerkki.

Lasketaan edeltävän esimerkin kohdan 4. määrätty integraali kahdella eri sovelluksella.

Matlab ja sen Symbolic Math Toolbox:

syms x
int(x/(3*x+2)^(1/3),x,-1/3,2)
ans = 16/15

WolframAlpha:

int(x/(3*x+2)^(1/3),x,-1/3,2)
21/3x33x+2dx=16151.06667

Jos integroitava funktio on pariton tai parillinen, niin seuraava tulos helpottaa funktion integroimista pisteen 0 suhteen symmetrisen välin yli.

Lause.

Olkoon f:[a,a]R integroituva. Jos f on pariton, niin

aaf(x)dx=0

ja jos f on parillinen, niin

aaf(x)dx=2a0f(x)dx.
Todistus.

Esimerkki.

  1. Funktio f(x)=sin(2x) on pariton, joten

    3π/23π/2sin(2x)dx=0.
  2. Funktio f(x)=x42 on parillinen, joten

    22(x42)dx=220(x42)dx=2/20(15x52x)=2((3254)0)=245.