Taylorin sarja ja Taylorin polynomi
Edellä todettiin, että jokainen
potenssisarja ∞∑k=1akxk esittää
suppenemisvälillään derivoituvaa funktiota f(x). Kääntäen
voidaan kysyä, että jos funktio f(x) on annettu, niin millä
ehdoilla löydetään sellainen potenssisarja
∞∑k=1akxk, että
f(x)=∞∑k=1akxk. Miten kertoimet
ak löydetään? Potenssisarjan derivointia koskevaa
lausetta soveltamalla nähdään, että
ainakin funktiolla f(x) täytyy olla kaikkien kertalukujen
derivaatat. Lisäksi seuraava lause
kertoo, että kertoimet voidaan valita vain yhdellä tavalla.
Lause.
Jos f(x)=∞∑k=0ak(x−c)k välillä
(c−R,c+R), niin
an=f(n)(c)n!
aina, kun n on ei-negatiivinen kokonaisluku.
Sovelletaan potenssisarjan derivointisääntöä n kertaa.
f′(x)=∞∑k=1kak(x−c)k−1f″(x)=∞∑k=2k(k−1)ak(x−c)k−2⋮f(n)(x)=∞∑k=nk(k−1)(k−2)⋯(k−(n−1))ak(x−c)k−n
Asetetaan viimeisessä yhtälössä x=c, jolloin sarjasta jää
jäljelle vain indeksiä k=n vastaava termi
n!an=f(n)(c). ◻
Vaikka Taylorin sarja suppenisi pisteessä
x, niin se ei välttämättä suppene kohti funktion arvoa
f(x).
Esimerkki.
Määritellään funktio f:R→R
asettamalla
f(x)={e−1/x2,kun x≠0,0,kun x=0.
Funktio f on jatkuva myös pisteessä 0, sillä
limx→0f(x)=limx→0e−1/x2=0.
Kun x≠0, niin
f′(x)=2x3e−1/x2.
Muuttujanvaihdolla t=1/x2 nähdään, että
limx→0f′(x)=2limx→0e−1/x2x3=2limt→∞t3/2et=0,
sillä on jo nähty,
että eksponenttifunktio voittaa kasvussa potenssifunktion. Derivaatan
raja-arvoja koskevan lauseen mukaan funktion f
jatkuvuudesta ja äskeisestä yhtälöstä seuraa, että f′(0)=0.
Derivaattafunktio f′(x) on täten kaikkialla jatkuva, ja kun
x≠0, niin vastaavasti kuin edellä saadaan
f″(x)=(−6x4+4x6)e−1/x2→0,
kun x→0. Siten on olemassa f″(0)=0. Näin jatkaen
nähdään, että funktiolla f on kaikkien kertalukujen jatkuvat
derivaatat ja että f(k)(0)=0 kaikilla k≥0. Niinpä
funktiolla f on kaikilla reaaliluvuilla x suppeneva
Maclaurinin sarja
∞∑k=0f(k)(0)k!xk=0.
Kuitenkin f(x)≠0 aina, kun x≠0, joten sarja esittää
funktiota f vain pisteessä 0.
Seuraava lause antaa keinon tutkia, milloin Taylorin sarja suppenee
kohti funktiota.
Lause.
Olkoon funktiolla f:I→R kaikkien
kertalukujen derivaatat välillä I ja olkoon c välin
I piste. Silloin Taylorin kaava
f(x)=Pn(x)+Rn(x),
on voimassa aina, kun x∈I missä
Pn(x)=n∑k=0f(k)(c)k!(x−c)k
on Taylorin sarjan n:s osasumma eli n. asteen Taylorin
polynomi (Taylor polynomial) ja .. _kaava-taylorinvirhetermi:
Rn(x)=f(n+1)(z)(n+1)!(x−c)n+1,missä z∈[c,x) tai z∈(x,c]
on Taylorin sarjan virhetermi (Taylor remainder).
Funktion Taylorin sarja esittää funktiota itseään niillä x,
joilla virhetermin raja-arvo on nolla. Toisin sanoen
f(x)=∞∑k=0f(k)(c)k!(x−c)k,
jos ja vain jos
limn→∞Rn(x)=limn→∞f(n+1)(z)(n+1)!(x−c)n+1=0.
Korostettakoon, että Taylorin kaavan
z riippuu pisteen x lisäksi myös kokonaisluvusta
n, eli z=z(x,n). Erityisesti edellä mainittua
raja-arvoa laskettaessa ei voida
olettaa, että z olisi vakio. Vertaa esimerkkiin eksponenttifuntiosta, jossa ongelma
hoidetaan arvioimalla ez<e|x|, missä e|x| on
luvun n suhteen vakio.
Aiemmassa esimerkissä saatiin
johdettua funktioiden (1−x)−2 ja ln(1+x)
potenssisarjaesitykset ikään kuin sattumalta derivoimalla ja
integroimalla funktion (1−x)−1 potenssisarjaa. Taylorin
kaavalla saadaan (ainakin periaatteessa) potenssisarjaesitys mille
tahansa funktiolle, jolla sellainen on olemassa.
Yksikäsitteisyyslause takaa, että
saatu potenssisarja on aina Taylorin sarja, olipa se saatu millä
(kelvollisella) menetelmällä tahansa.
Seuraavaa lemmaa tarvitaan usein virhetermiä arvioitaessa.
Lemma.
Olkoon c>0. Silloin
- cnn! on vähenevä, kun n≥c−1 ja
- limn→∞cnn!=0.
Kumpikin osa erikseen.
Havaitaan, että
cn+1(n+1)!cnn!=cn+1≤1,
kun n≥c−1.
Olkoon m=⌊c⌋ luvun c desimaaliesityksen
kokonaisosa. Nyt aina, kun
n>m,
cnn!=c1c2⋯cm⏟=:Acm+1⏟≤1cm+2⏟≤1⋯cn−1⏟≤1cn≤Acn→0,
kun n→∞.
◻
Esimerkki.
Etsi funktion f(x)=ex potenssisarjaesitys
pisteen x=0 suhteen.
Koska D(ex)=ex, niin f(k)(0)=e0=1
kaikilla k ja täten eksponenttifunktion Maclaurinin sarja on
∞∑k=0xkk!.
Olkoon x reaaliluku. Jos x<0, niin aina, kun
x<z≤0, on voimassa z<|x|. Jos taas x>0, niin
aina, kun 0<z<x=|x|, on voimassa z<|x|. Löydetään siis
reaaliluku z<|x|, ja siten f(n+1)(z)=ez≤e|x|.
Edellistä lemmaa
hyödyntäen
0≤|Rn(x)|=|f(n+1)(z)(n+1)!||x|n+1≤e|x||x|n+1(n+1)!→0,
kun n→∞, joten on osoitettu, että
ex=∞∑k=0xkk!=1+x+x22!+x33!+x44!+⋯
aina, kun x∈R.
Esimerkki.
Etsi sini- ja kosinifunktioiden potenssisarjaesitys
pisteessä x=0.
Lasketaan funktion f derivaattoja pisteessä
x=0.
f(x)=sinxf(0)=0f′(x)=cosxf′(0)=1f″(x)=−sinxf″(0)=0f(3)(x)=−cosxf(3)(0)=−1f(4)(x)=sinxf(4)(0)=0
Neljäs derivaatta on sinx, joten funktiot ja arvot alkavat
toistua syklisesti. Nyt |f(n)(z)|≤1 kaikilla z,
joten
0≤|Rn(x)|=|f(n+1)(z)(n+1)!||x|n+1≤|x|n+1(n+1)!→0,
kun n→∞. Niinpä
sinx=∞∑k=0(−1)k(2k+1)!x2k+1=x−x33!+x55!−x77!+⋯
aina, kun x∈R. Tässä potenssisarjaesityksen
sinx=∞∑n=0anxn
parillisten potenssien kerroin on siis 0. Toisin sanoen
an={0,kun n=2k,(−1)k(2k+1)!,kun n=2k+1.
Vastaavalla tavoin voidaan johtaa kaava
cosx=∞∑k=0(−1)k(2k)!x2k=1−x22!+x44!−x66!+⋯
aina, kun x∈R.
Esimerkki.
Etsi funktion f(x)=(1+x)k, missä
k∈R, potenssisarjaesitys pisteen x=0 suhteen.
Lasketaan funktion f derivaattoja pisteessä
x=0.
f(x)=(1+x)kf(0)=1f′(x)=k(1+x)k−1f′(0)=kf″(x)=k(k−1)(1+x)k−2f″(0)=k(k−1)f(3)(x)=k(k−1)(k−2)(1+x)k−3f(3)(0)=k(k−1)(k−2)⋮⋮f(n)(x)=k(k−1)⋯(k−n+1)(1+x)k−nf(n)(0)=k(k−1)⋯(k−n+1)
Niinpä Maclaurinin sarja on
∞∑n=0f(n)(0)n!xn=∞∑n=0k(k−1)⋯(k−n+1)n!xn=∞∑n=0(kn)xn,
missä sarjan kerrointa kutsutaan binomikertoimeksi (binomial
coefficient) ja merkitään
(kn)=k(k−1)⋯(k−n+1)n!,kun n≥1ja(k0)=1.
Merkintä (kn) luetaan ”k yli
n”. Tutkitaan sarjan suppenemista suhdetestillä. Nyt
|(kn+1)xn+1(kn)xn|=|k−n|n+1|x|=|kn−1|1+1n|x|→|x|,
kun n→∞. Sarja siis suppenee itseisesti, kun
|x|<1 ja hajaantuu, kun |x|>1. Osoitetaan, että sarja
suppenee kohti funktiota f(x). Virhetermin käyttäminen osoittautuu tässä
hankalaksi, joten menetellään seuraavasti. Merkitään
g(x)=∞∑n=0(kn)xn
ja derivoidaan termeittäin välillä |x|<1. Siis
g′(x)=∞∑n=1n(kn)xn−1.
Nyt
(1+x)g′(x)=∞∑n=1n(kn)xn−1+∞∑n=1n(kn)xn=∞∑n=0(n+1)(kn+1)xn+∞∑n=0n(kn)xn=∞∑n=0((n+1)k(k−1)⋯(k−n)(n+1)!+nk(k−1)⋯(k−n+1)n!)xn=∞∑n=0(k(k−1)⋯(k−n+1)(k−n)n!+nk(k−1)⋯(k−n+1)n!)xn=∞∑n=0(k−n+n)k(k−1)⋯(k−n+1)n!xn=k∞∑n=0(kn)xn=kg(x).
Merkitään edelleen h(x)=g(x)(1+x)k, derivoidaan ja
otetaan huomioon edellinen yhtälö.
h′(x)=−kg(x)(1+x)k+1+g′(x)(1+x)k=0,
joten h(x) on vakiofunktio h(x)=h(0)=g(0)=1 kaikilla
|x|<1. Niinpä täytyy olla g(x)=(1+x)k. Saatiin
todistettua binomisarjaesitys (binomial series)
(1+x)k=∞∑n=0(kn)xn,
missä k∈R ja −1<x<1. Kokeile tarkistuksen
vuoksi kaavaa tapauksissa k=2, k=3 ja k=−2.
Joskus tunnettuja sarjoja voidaan käyttää apuna potenssisarjaesitystä
muodostettaessa.
Esimerkki.
Määritä funktion f(x)=ex2 Maclaurinin sarja.
Merkitään t=x2 ja käytetään funktion et
tunnettua Maclaurinin sarjaa. Saadaan siis
ex2=et=1+t+t22!+t33!+⋯=1+x2+x42!+x63!+⋯=∞∑k=0x2kk!
aina, kun x∈R.