- MATH.APP.440
- 5. Sarjaoppia
- 5.1 Kompleksitermiset sarjat
Kompleksitermiset sarjat¶
Tässä luvussa käydään läpi sarjaoppia kompleksiluvuilla. Tavoitteena ei ole syvällinen sarjateorian käsittely, vaan halutaan saada määritellyksi funktioiden tavallisimmat sarjaesitykset, eli Taylorin ja Laurentin sarjat, sekä antaa joitakin työkaluja niiden käsittelyyn. Tämän vuoksi osa haastavammista tuloksista esitetään ilman todistuksia ja keskitytään lähinnä sarjojen laskennalliseen puoleen, sekä annetaan niistä esimerkkejä. Sarjaesitykset antavat tietoa funktion lokaalista käyttäytymisestä, ja tätä hyödynnetään myöhemmin erikoispisteiden luokittelussa ja edelleen residylaskennan yhteydessä.
Vaikka esitys on pyritty pitämään minimaalisena, tulee sarjojen yhteydessä vastaan paljon erilaisia käsitteitä ja tuloksia. Tämä voi tuntua hämmentävältä. Monet asiat ovat kuitenkin jälleen tuttuja reaalisten sarjojen puolelta ja perustekniikat sarjojen käsittelyssä ovat samanlaisia. Kertaus oleellisista reaalitermisten sarjojen puolelta löytyy liiteluvusta. Kun peruskäsitteet ja sarjoihin liittyvä laskenta tulee hiukan tutuksi, ei asia lopulta ole kovin hankalaa (ainakaan tässä vaaditulla tasolla).
Seuraavaksi siirrytään käsittelemään kompleksisten lukujonojen ja erityisesti sarjojen teoriaa. Totuttuun tapaan tämäkin perustuu reaalianalyysiin.
Määritelmä 5.1.1
Kompleksinen (päättymätön) lukujono (z_n)_{n = 0}^{\infty} on funktio \N \to \C, jossa n \mapsto z_n. Sitä merkitään myös päättymättömänä listana
Oletetaan, että z \in \C. Lukujono (z_n)_{n = 0}^{\infty} suppenee kohti lukua z, jos jokaista \epsilon > 0 kohti löytyy sellainen luonnollinen luku N, että
Tällöin merkitään
Lukujono (z_n)_{n = 0}^{\infty} suppenee, jos edellä kuvattu z on olemassa. Muulloin se hajaantuu.
Kuva 5.1.1. Lukujonon supetessa sen termit lähestyvät toisiaan.
Lukujonon suppenemista kompleksitasossa voidaan havainnollistaa kuten kuvassa 5.1.1. Siniset pisteet edustavat lukujonon termejä, ja ne lähestyvät toisiaan samalla kun niitä pitkin liikutaan lähemmäksi raja-arvoa.
Esimerkki 5.1.2
Funktio f : \Z_+ \to \C,
f(n)=\left(2-\frac{1}{n}\right)+\im\left(5+\frac{1}{n}\right)määrittelee lukujonon
\left(\left(2-\frac{1}{n}\right)+\im\left(5+\frac{1}{n}\right)\right)_{n=1}^\infty.Huomaa indeksoinnin välttämätön aloitus luvusta 1. Lukujonon ensimmäiset neljä termiä ovat
1+6\im,\qquad \frac{3}{2}+\frac{11}{2}\im,\qquad \frac{5}{3}+\frac{16}{3}\im,\qquad\text{ja}\qquad \frac{7}{4}+\frac{21}{4}\im.Lukujonossa
\left(\left(\frac{1}{4}+\frac{\im}{2}\right)^n\right)_{n=3}^\inftyindeksointi alkaa (ilman pakollista syytä) luvusta 3. Lukujonon kolme ensimmäistä termiä ovat
\frac{1}{32} + \frac{11}{64}\im,\qquad \frac{-7}{256} + \frac{3}{32}\im, \qquad\text{ja}\qquad \frac{-19}{512} + \frac{41}{1024}\im.Lukujonon
\left(\e^{\im n\frac{\pi}{4}}\right)_{n = 0}^{\infty} = \left(\cos\left(\frac{n\pi}{4}\right)+\im\sin\left(\frac{n\pi}{4}\right)\right)_{n = 0}^{\infty}termit toistavat sykliä
1, \ \frac{1}{\sqrt{2}}+\frac{1}{\sqrt{2}}\im,\ \im, \ -\frac{1}{\sqrt{2}}+\frac{1}{\sqrt{2}}\im,\ -1,\ -\frac{1}{\sqrt{2}}-\frac{1}{\sqrt{2}}\im,\ -\im,\ \frac{1}{\sqrt{2}}-\frac{1}{\sqrt{2}}\im,\ 1,\ldotsOsaatko sanoa suppeneeko tämä lukujono?
Kompleksisen lukujonon (z_n)_{n = 0}^{\infty} suppeneminen kohti lukua z palautuu reaalisen lukujonon (|z_n - z|)_{n = 0}^{\infty} suppenemiseen. Jos nimittäin jono (z_n)_{n = 0}^{\infty} suppenee kohti lukua z, niin yhtäpitävästi |z_n - z| \to 0, kun n \to \infty (vertaa funktion raja-arvon luonnehdintaan).
Esimerkki 5.1.3
Jos kompleksiluku \alpha toteuttaa ehdon |\alpha|<1, niin lukujono \left(\alpha^n\right)_{n = 0}^{\infty} suppenee kohti nollaa. Nimittäin
sillä reaaliluvulle 0 \leq a < 1 on voimassa a^n\to 0 kun n\to\infty.
Kuten funktion raja-arvo, myös kompleksisen lukujonon raja-arvo palautuu reaali- ja imaginaariosien raja-arvoihin.
Lause 5.1.4
Merkitään z_n = x_n + \im y_n reaaliluvuille x_n ja y_n aina, kun n \in \N. Lukujono (z_n)_{n=0}^\infty suppenee kohti kompleksilukua z = x + \im y, missä x, y \in \R, jos ja vain jos x_n\to x ja y_n\to y, kun n \to \infty.
Olkoon \epsilon > 0. Oletetaan ensin, että \lim\limits_{n \to \infty}z_n = z ja että valittua lukua \epsilon vastaa raja-arvon määrittelevän ehdon toteuttava luonnollinen luku N. Osoitetaan reaaliosien jonoa (x_n)_{n = 0}^{\infty} koskeva osa väitteestä, ja käytetään todistuksessa samaa lukua N kuin edellä. Jos nimittäin n \geq N, niin oletuksen nojalla
eli \lim\limits_{n \to \infty}x_n = x. Imaginaariosien jonoa (y_n)_{n = 0}^{\infty} koskeva väite todistetaan vastaavasti.
Oletetaan sitten, että \lim\limits_{n \to \infty} x_n = x ja \lim\limits_{n \to \infty} y_n = y ja että valittua lukua \epsilon vastaa raja-arvot määrittelevät ehdot toteuttavat luonnolliset luvut N_1 ja N_2. Valitaan N = \max\{N_1, N_2\}. Jos nyt n \geq N, niin n \geq N_1 ja n \geq N_2, joten kolmioepäyhtälön (lemma 1.1.12) nojalla
eli \lim\limits_{n \to \infty} z_n = z.
Edellinen tulos osoittaa, että kompleksinen lukujono suppenee jos ja vain jos sen reaali- ja imaginaariosat suppenevat. Tämän avulla saadaan johdettua helpohkosti seuraavat kompleksisten lukujonojen perustulokset. Yhteenvetona voidaan todeta, että kompleksiset ja reaaliset lukujonot käyttäytyvät hyvin samankaltaisesti. Merkittävin ero syntyy siitä, että kompleksiluvuille ei voida määritellä järjestysrelaatiota \leq, joten siihen perustuvia tuloksia ei voi käyttää suoraan vaan kompleksinen lukujono täytyy ensin palauttaa yhdeksi tai useammaksi reaaliseksi lukujonoksi.
Lause 5.1.5 (Raja-arvon laskusäännöt)
Jos lukujonojen (z_n)_{n = 0}^{\infty} ja (w_n)_{n = 0}^{\infty} raja-arvot \lim\limits_{n\to \infty} z_n ja \lim\limits_{n \to \infty} w_n ovat olemassa, niin
- \lim\limits_{n \to \infty} z_n on yksikäsitteinen,
- \lim\limits_{n \to \infty} (\beta z_n)=\beta \lim\limits_{n \to \infty} z_n aina, kun \beta\in\C,
- \lim\limits_{n \to \infty} (z_n + w_n)=\lim\limits_{n \to \infty} z_n+\lim\limits_{n \to \infty} w_n,
- \lim\limits_{n \to \infty} z_nw_n=\lim\limits_{n \to \infty} z_n \lim\limits_{n \to \infty} w_n
- \displaystyle\lim\limits_{n \to \infty} \frac{z_n}{w_n}=\frac{\lim\limits_{n \to \infty} z_n}{\lim\limits_{n \to \infty} w_n}, jos w_n \not= 0 aina, kun n \in \N, ja \lim\limits_{n \to \infty} w_n \neq 0.
Esimerkki 5.1.6
\displaystyle \lim_{n\to\infty} \left(2-\frac{1}{n}\right)+\im\left(5+\frac{1}{n}\right)=2+5\im, koska
\begin{split}\begin{aligned} \real\left(\left(2-\frac{1}{n}\right)+\im\left(5+\frac{1}{n}\right)\right)=2-\frac{1}{n}\to 2,\\ \imag\left(\left(2-\frac{1}{n}\right)+\im\left(5+\frac{1}{n}\right)\right)=5+\frac{1}{n}\to 5, \end{aligned}\end{split}kun n \to \infty.
Lukujono \displaystyle\left(\left(\frac{1}{4}+\frac{\im}{2}\right)^n\right)_{n=3}^\infty suppenee kohti nollaa, sillä
\left|\left(\frac{1}{4}+\frac{\im}{2}\right)^n-0\right|=\left|\frac{1}{4}+\frac{\im}{2}\right|^n=\sqrt{\frac{1}{16}+\frac{1}{4}}^n=\left(\frac{\sqrt{5}}{4}\right)^n\to 0,kun n \to \infty (\sqrt{5} < 4, vertaa esimerkkiin 5.1.3).
Lukujono
\left(\e^{\im n\frac{\pi}{4}}\right)_{n = 0}^{\infty} = \left(\cos\left(\frac{n\pi}{4}\right)+\im\sin\left(\frac{n\pi}{4}\right)\right)_{n = 0}^{\infty}ei suppene, sillä sen reaaliosa
\left(\real\left(\e^{\im n\frac{\pi}{4}}\right)\right)_{n = 0}^{\infty} = \left(\cos\left(\frac{n\pi}{4}\right)\right)_{n = 0}^{\infty} = \left(1, \frac{1}{\sqrt{2}}, 0, -\frac{1}{\sqrt{2}}, -1, -\frac{1}{\sqrt{2}}, 0, \frac{1}{\sqrt{2}}, 1, \ldots\right)ei suppene. Imaginaariosakaan ei suppene, mutta vain toisen hajaantuminen riittää kompleksisen jonon hajaantumiseen. Täsmällinen todistus sille, miksi tällä tavoin jaksollisesti arvojaan toistava lukujono ei suppene, perustuu sen osajonojen raja-arvojen tarkasteluun.
Raja-arvon laskusääntöjen ja tämän esimerkin ensimmäisten kohtien nojalla
\begin{split}\begin{aligned} &\lim_{n\to \infty} \left(\left(\frac{1}{4}+\frac{\im}{2}\right)^n+\left(2-\frac{1}{n}\right)+\im\left(5+\frac{1}{n}\right)\right) \\ &= \lim_{n \to \infty}\left(\frac{1}{4} + \frac{\im}{2}\right)^n + \lim_{n \to \infty}\left(\left(2 - \frac{1}{n}\right) + \im\left(5 + \frac{1}{n}\right)\right) \\ &=0 + 2+5\im = 2 + 5\im. \end{aligned}\end{split}
Siirrytään sitten tutkimaan kompleksisten lukujonojen muodostamia sarjoja. Perusajatus on täsmälleen sama kuin reaalitermistenkin sarjojen tapauksessa: ääretön summa suppenee jos sen osasummien jono suppenee. Muutenkin huomataan, että kompleksitermisten sarjojen perusteoria on hyvin samanlaista kuin reaalitermistenkin. Jälleen suurimpana erona on järjestysrelaation puuttuminen kompleksiluvuilta. Esimerkiksi vertailuperiaate ei ole suoraan käytössä, mutta se on validi työkalu tutkittaessa esimerkiksi itseistäsuppenemista.
Määritelmä 5.1.7
Olkoon (z_k)_{k = 0}^{\infty} kompleksinen lukujono. Muodollista summaa
kutsutaan (kompleksitermiseksi) sarjaksi. Tässä z_n on sarjan n:s termi ja n ensimmäisen termin summa
sarjan n:s osasumma. Sarja \sum\limits_{k = 0}^{\infty}z_k suppenee, jos sen osasummien jono
suppenee, ja tällöin raja-arvoa S = \lim\limits_{n \to \infty}S_n kutsutaan sarjan summaksi. Muussa tapauksessa sarja hajaantuu.
Huomautus 5.1.8
Koska summaus voidaan aloittaa myös muustakin indeksistä kuin nollasta, niin yllä termiä z_n kutsutaan yksinkertaisuuden vuoksi n:ksi termiksi vaikka n viittaa oikeastaan vain indeksin arvoon. Esimerkiksi jos aloitetaan indeksointi nollasta niin termi on järjestyksessä n+1:nen ja jos aloitetaan kakkosesta niin se on n-1:nen. Termi z_0 on siis nollas termi. Samat huomiot pätevät myös osasummien kohdalla.
Esimerkki 5.1.9
Tutkitaan kompleksisen sarjan \sum\limits_{k=0}^\infty \im^k suppenemista määritelmän avulla. Lasketaan havainnollisuuden vuoksi muutama ensimmäinen osasumma:
Huomataan, että osasummat toistavat arvoja 1, 1+\im, \im ja 0 jaksollisesti. Induktiolla voidaan osoittaa (harjoitustehtävä), että osasumma
Osoitetaan epäsuorasti, että osasummien jono (S_n)_{n = 0}^{\infty} ei suppene. Jos S_n \to S, kun n \to \infty, niin silloin myös jokainen osasummien jonon osajono (S_{n_m})_{m = 0}^{\infty} suppenee kohti samaa lukua S. Koska edellisen nojalla
niin 1 = \lim\limits_{m \to \infty}S_{4m} = S = \lim\limits_{m \to \infty}S_{4m + 2} = \im. Tämä on ristiriita, joten sarja \sum\limits_{k = 0}^{\infty}\im^k ei suppene.
Suppenevan sarjan lineaarisuus seuraa suoraan lukujonon raja-arvon laskusäännöistä.
Lause 5.1.10
Olkoot \alpha ja \beta kompleksilukuja. Jos sarjat \sum\limits_{k = 0}^{\infty}a_k ja \sum\limits_{k = 0}^{\infty}b_k suppenevat summinaan S_1 ja S_2, niin tällöin
Hyödyntäen edellistä lausetta tai seuraavaa päättelyä voidaan osoittaa, että kompleksitermisen sarjan suppeneminen palautuu sen termien reaali- ja imaginaariosista muodostuvien sarjojen suppenemiseen. Sarjan \sum\limits_{k = 0}^{\infty}z_k, missä \real(z_k) = x_k ja \imag(z_k) = y_k, k = 0, 1, 2, \ldots osasumma S_n voidaan kirjoittaa muodossa
missä X_n ja Y_n ovat sarjojen \sum\limits_{k = 0}^{\infty}x_k ja \sum\limits_{k = 0}^{\infty}y_k osasummia. Nyt lauseen 5.1.4 nojalla (S_n)_{n = 0}^{\infty} suppenee, jos ja vain jos jonot (X_n)_{n = 0}^{\infty} ja (Y_n)_{n = 0}^{\infty} suppenevat, sekä
joten on todistettu seuraava lause.
Lause 5.1.11
Merkitään z_k = x_k + \im y_k reaaliluvuille x_k ja y_k aina, kun k \in \N. Sarja \sum\limits_{k = 0}^{\infty}z_k suppenee, jos ja vain jos reaalitermiset sarjat \sum\limits_{k = 0}^{\infty}x_k ja \sum\limits_{k = 0}^{\infty}y_k suppenevat.
Esimerkki 5.1.12
Sarja \sum\limits_{k=1}^\infty\left(\frac{1}{\sqrt{k}}+\frac{\im}{k^3}\right) hajaantuu, koska reaalinen sarja
hajaantuu aliharmonisena sarjana. Ei riitä, että
suppenee yliharmonisena sarjana.
Reaalisten sarjojen hajaantumistesti voidaan laajentaa helposti kompleksitermisiin sarjoihin lauseen 5.1.11 avulla (harjoitustehtävä). Vertaa seuraavaa lauseen 8.2.7 muotoiluun.
Lemma 5.1.13
Jos kompleksinen sarja \sum\limits_{k=0}^\infty z_k suppenee, niin z_k \to 0, kun k \to \infty.
Huomautus 5.1.14
Lukujonon suppeneminen nollaan on sarjan suppenemisen välttämätön, mutta ei riittävä ehto. Sarjan \sum\limits_{k=0}^\infty z_k suppenemiseen ei riitä vielä se, että z_k\to 0, kun k\to\infty.
Esimerkki 5.1.15
Harmoninen sarja \sum\limits_{k=1}^\infty \frac{1}{k} hajaantuu, mutta sen termien lukujono \frac{1}{k}\to 0, kun k\to\infty.
Koska kompleksiluvuilla ei ole reaalilukujen kaltaista järjestysrelaatiota \leq, positiivitermisen tai vuorottelevan sarjan käsitteitä ei voi yleistää koskemaan kompleksitermisiä sarjoja. Sen sijaan kompleksilukujen itseisarvon avulla seuraava erittäin hyödyllinen määritelmä on mahdollinen.
Määritelmä 5.1.16
Kompleksiterminen sarja \sum\limits_{k=0}^\infty z_k suppenee itseisesti, jos sarja \sum\limits_{k=0}^\infty |z_k| suppenee.
Lemma 5.1.17
Jos kompleksiterminen sarja suppenee itseisesti, niin se suppenee.
Sarjan itseistä suppenemista voidaan tutkia tavalliseen tapaan reaalisilla suhde- ja juuritesteillä. Jos \sum\limits_{k = 0}^{\infty}z_k on kompleksiterminen sarja, niin \sum\limits_{k = 0}^{\infty}|z_k| on positiiviterminen sarja. Täten lauseen 8.2.10 tulokset ovat voimassa.
Esimerkki 5.1.18
Tutkitaan sarjan \sum\limits_{k=1}^\infty \frac{\im^k}{k} itseistä suppenemista suhdetestillä. Koska raja-arvo
suhdetestin perusteella ei voida tehdä päätelmiä. Tarkemmalla silmäyksellä havaitaan, että itseisen suppenemisen määritelmään liittyvä sarja
on harmoninen, joten sarja \sum\limits_{k=1}^\infty \frac{\im^k}{k} ei voi supeta itseisesti.
- Kompleksinen lukujono (z_n)_{n = 0}^{\infty} suppenee kohti lukua z, jos ja vain jos reaalinen lukujono (|z_n - z|)_{n = 0}^{\infty} suppenee kohti nollaa.
- Raja-arvon reaali- ja imaginaariosat ovat jonon termien reaali- ja imaginaariosien raja-arvot.
- Kompleksiterminen sarja on lukujonon osasummien jonon raja-arvo.
- Jos (z_k)_{k = 0}^{\infty} hajaantuu, niin \sum\limits_{k = 0}^{\infty}z_k hajaantuu.
- Jos \sum\limits_{k = 0}^{\infty}z_k suppenee itseisesti, niin se suppenee. Tämän vuoksi reaalisten sarjojen suhde- ja juuritestit sopivat sellaisinaan kompleksisten sarjojen suppenemisen tutkimiseen.