Lukujono¶
Esimerkki.
- (2n)∞n=0=(0,2,4,6,…)
- (2n−1)∞n=1=(1,3,5,7,…)
- ((−1)n2n)∞n=1=(−2,4,−8,16,−32,…)
- (13n)∞n=0=(1,13,19,127,…)
Joskus lukujonon termeille ei anneta (tai ei voida antaa) edellisen esimerkin mukaista kaavaa.
Esimerkki.
Kasvavaan järjestykseen asetetut alkuluvut muodostavat jonon
(2,3,5,7,11,13,…).Määrittely a1=1 ja an=2an−1+3, kun n>1, tuottaa lukujonon
(1,5,13,29,61,…).Määrittely a1=a2=1 ja an=an−1+an−2, kun n>2, tuottaa niin sanotun Fibonaccin jonon
(1,1,2,3,5,8,13,21,…).
Kohdissa 2 ja 3 on kyse rekursiivisesti (induktiivisesti) määritellystä lukujonosta, joka asetetaan määräämällä, kuinka kukin termi riippuu edellisestä tai edellisistä termeistä.
Lukujono (an)∞n=1 voidaan samastaa funktion f:N→R, f(n)=an, kanssa. Esimerkiksi lukujonoa
vastaa funktio
Lukujonoa (an) voidaan havainnollistaa geometrisesti piirtämällä sitä vastaavan funktion f(n) kuvaaja.
Huomautus.
Joskus lukujono esitellään listaamalla muutama ensimmäinen termi, esimerkiksi
Tällainen määrittely ei kuitenkaan ole yksikäsitteinen, esimerkiksi edellinen jono voisi olla
tai vaikkapa
Lukujonon raja-arvo¶
Lukujonolle määritellään raja-arvo samaan tapaan kuin funktiolle raja-arvo äärettömyydessä.
Seuraavan kuvan tilanteessa valitulla ε voidaan valita N=4.
Seuraavat kolme perustulosta voidaan todistaa samaan tapaan kuin funktion raja-arvon laskusäännöt.
Lause.
Jos (an) ja (bn) suppenevat ja c∈R, niin
- limn→∞(can)=climn→∞an,
- limn→∞(an±bn)=limn→∞an±limn→∞bn,
- limn→∞(anbn)=limn→∞an⋅limn→∞bn,
- limn→∞anbn=limn→∞anlimn→∞bn, jos limn→∞bn≠0 ja bn≠0 kaikilla n.
Lause.
Olkoon limn→∞an=L ja olkoon funktio f(x) jatkuva pisteessä x=L. Silloin
Lause.
Olkoon an≤bn≤cn kaikilla n ja
Silloin limn→∞bn=L. Tämä on kuristusperiaate.
Jos suppenevan lukujonon termien lauseke on tiedossa, niin raja-arvoa voidaan yrittää selvittää tutkimalla sopivan funktion raja-arvoa.
Lause.
Oletetaan, että funktio f:[1,∞)→R ja lukujono (an) toteuttavat an=f(n) aina, kun n∈N. Jos limx→∞f(x)=L, niin limn→∞an=L.
Esimerkki.
Laskusääntöjen mukaan
limn→∞3n24n2−9n=limn→∞34−9/n=34−0=34.Tarkastellaan suppeneeko lukujono (cosnn). Koska
0←−1n≤cosnn≤1n→0,kun n→∞, niin kuristusperiaatteen mukaan
limn→∞cosnn=0.
Lukujonon suppenemiseen ja mahdolliseen raja-arvoon ei äärellisen monella jonon alkupään termillä ole merkitystä. Niinpä esimerkiksi lukujonon raja-arvon laskusäännöissä ja kuristusperiaatteessa riittää, että lukujono toteuttaa vaaditun ehdon jostakin indeksin n arvosta alkaen.
Kasvavat ja vähenevät lukujonot¶
Esimerkki.
Vakiolukujono (1,1,1,…) on kasvava, vähenevä, alhaalta rajoitettu ja ylhäältä rajoitettu.
Jos
an=12n2+7,missä n∈N, niin lukujono (an) on vähenevä, sillä 2n2+7 on kasvava joukossa N. Lisäksi lukujono on sekä alhaalta että ylhäältä rajoitettu, sillä selvästikin 0<an<1 kaikilla n.
Jos
an=n+2n+13,missä n∈N, niin lukujono (an) on kasvava, sillä funktion
f(x)=x+2x+13derivaatta
f′(x)=11(x+13)2>0kaikilla x≥1. Lukujono on lisäksi sekä alhaalta että ylhäältä rajoitettu, sillä kasvavuuden nojalla an≥a1=314 ja koska n+2≤n+13 kaikilla n, niin an≤1 kaikilla n.
Seuraava monotonisten jonojen peruslause (monotone convergence theorem) otetaan käyttöön ilman todistusta.
Lause.
Ylhäältä rajoitettu ja kasvava lukujono suppenee.
Vastaava tulos on voimassa myös vähenevälle ja alhaalta rajoitetulle lukujonolle. Näiden perustulosten todistukset ylittävät kurssin vaatimukset, mutta niiden järkevyydestä voinee vakuuttua seuraavan kuvan avulla.
Lemma.
Lukujono (an), missä
on aidosti kasvava ja ylhäältä rajoitettu, eli sillä on monotonisten jonojen peruslauseen mukaan raja-arvo. Merkitään tätä raja-arvoa kirjaimella e. Tunnetusti
Lisäksi myös lukujono (bn), missä bn=(1−1n)n, on aidosti kasvava ja
Edellisen lukujonon raja-arvona saatua lukua e kutsutaan Neperin luvuksi, ja sillä on erityisasema luonnollisen eksponentti- ja logaritmifunktion kantalukuna. Edellistä lemmaa tarvittiin eksponenttifunktion ex määrittelemiseksi ja derivoimiskaavan D(ex)=ex todistamiseksi.